Siirry pääsisältöön

Ulkona piiiitkästä aikaa!


Mahtavia ulkoiluilmoja ollu ja Senninkin kanssa uskallettiin "ulostautua" pitkästä aikaa! Eipä kyllä kovin pitkään ehitty olla, kun neidillä on ollu nyt vähän huonompia päiviä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja itku tuli jostain syystä ulkona ollessa. Jotenki ollu niin kovin epileptinen ja tyytymätön olemukseltaan. Kuulemma antibiootit ei oikeen sovi yhteen epilepsialääkkeiden kanssa, joten saattaa olla yhtenä syynä siihen. Ja ehtihän Sennillä olla jo pari viikkoa kuuri päällä, joten ei ihme jos oireilee. Toisaalta Sennin kohalla on ollu melkeempä aina niin, että rajun infektiotaudin aikana incl on aina jonkun verran edennyt ja alkanu oireilemaan enemmän. Lääkityksiä siis täytyy taas varmaan kohta päivittää ja lisäillä. Mutta ulkona kuitenki päästiin edes käymään ja muutama kuvakin saatiin napattua :) 



Senni sai viikonloppuna ihkauuden mummun tekemän ihanan villatakin, edelliset oli jo niin kittanoita, eli siis pieniä ;), joten tuli tarpeeseen. Ja niin ihanan värinenkin! Mistä se johtuu että kaikki vaaleanpunainen ja hempeä on niiiin ihania värejä Sennille (ja ehkä vähä itellekki).....!? Taitaa johtua keväästä :) Vaikka toisaalta rakastan myös voimakkaita syksyn värejä, mutta ne on kivoja oikeestaan vaan syksyllä. :)



Ihanat pienet virkatut nappikoristeetkin mummu jaksanu tehä. Senni kiittää "vaarinmummua", terveisiä vaan Vaasan suuntaan! :)



Ja tämän kuvan myötä terveiset Tampereen suuntaan, ISO kiitos vielä haalarista, on ollu todella hyvä käytössä ja kauniskin!:) Ollaanki ihmetelty miten sitä ollaan tähän asti edes pärjätty ilman noita pitkiä vetskareita hihoissa ja lahkeissa, niin paljon helpompaa pukeminen! Senni vaan vähän "totinen torvensoittaja" kuvassa...



Talvi on kyllä kaunista aikaa. Tykkään ite kyllä kaikista vuodenajoista, enkä edes osaa laittaa niitä mitenkään paremmuusjärjestykseen. Kaikissa oma viehätyksensä. Ja nyt saa nauttia kevään tulosta! Kuuluuhan se rapakelikin kyllä valitettavasti kevääseen, mutta täytyy hakea muutama pajunkissaoksa maljakkoon, ni eiköhän sekin iloksi vielä muutu!:) Ja kun kesä koittaa, pääsen tuunailemaan tuota kuvassa taustalla näkyvää grillimökkiä! Viime kesänä jo alotin, mutta kesken jäi. Sitä ootellessa, me nautitaan Sennin kanssa keväästä ja kohta pajunkissoista. Ne tuntuu Sennistä mukavalta kun niillä silittelee poskea. :)

-Reeta-

Kommentit

  1. Heippa Reeta!

    Ihanaa kun olette päässeet vähän ulkoilemaankin:)!

    Kateellisena katson tuota toppahaalaria:)!Tarvitsisin Viiville samanlaisen,kun tosiaan pukeminen on niin vaikeaa nykyisin...Oletteko sen jossain teettäneet?Pystyisinköhän ostamaan samanlaisen:)?Olen yrittänyt löytää,mutta ei ole onnistanut...
    Sitten tarvittaisiin vähän makuupussimainen versio myös.Sellainen mikä olisi jo tuolissa valmiina(vyöt menisi pussin läpi) ja neiti vain istumaan(sisävaatteissa).Sitten vyöt kiinni ja vetskari ylös ja menox=)....

    Mukavaa kevään odotusta ja toivottavasti pysytte terveenä:)!
    Terkuin,
    Riikka

    VastaaPoista
  2. Ihana, kun pääsitte ulkoilemaan!!! Nyt on niin kauniita päiviäkin! Toivottavasti Sennin olo petraantuu pian ja pääsette meille kyläilemään!!!

    VastaaPoista
  3. Marika ja äitinsä Kirsi17 maaliskuuta, 2011

    Hei vaan! Marikan äiti täällä vasta vierailulla. Sinullahan on tosi ihanat sivut tehty!! Ihanaa kun olet myös innostunut blogin pitämisestä. Miksipä sitä ei äiti lapsestaan haluaisi kertoa, miten ihania he ovatkaan. Ja vähän muustakin siinä sivussa!! Saanko linkittää sivunne Marikan sivuilta?

    VastaaPoista
  4. Marikan äitille; Tottakai saat linkittää! Itseasiassa linkitin Marikan sivut omilleni lupaa kysymättä...onhan se ok?! :o

    Riikalle; tuo Sennin haalari saatiin käytettynä jo pois nukkuneelta incl tytöltä. Se on teetetty ompelijalla helpostipuettavan haalarin kaavoilla. Noita kaavoja yritän itekkin metsästää. Äitini kun on ompelija niin voisi sitten tehä vaikka vähän ohuempiakin versioita kevääksi ja syksyksi! Kerron jos saan käsiini kaavat :)
    Sennillekin ostettiin ihan tavallinen lasten makuupussi, mutta se ei ole niin paksu että voisi pelkissä sisävaatteissa siellä pärjätä.. Ja yhteen toppapussiin joka oli oikeen lämmin ja untuvainen, mutta jo jäänyt aikaa sitten pieneksi, tehtiin just semmoset reijät valjaille ja vöille, oli näppärä! Varmasti paikalliset ompelijat tekee muutoksia jo valmiisiin asuihin yms, kannattaa kysellä! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-