Siirry pääsisältöön

Tunnustus

Blogimaailmassa kiertelee kaikenlaisia mukavia tunnustuksia, ja iloiseksi yllätykseksi sain itsekin semmoisen, ihan ensimmäisen laatuaan, kiitos siitä kuuluu tänne 


Eli siis tarkoituksena kertoa 7 ennenkuulumatonta asiaa itsestäni. 

Heti aloin miettimään, että kuuluuko mun nyt kertoa ne itestäni vai Sennistä, mutta päädyin sitten molempiin! 
Ensin Sennistä :)

1. Sennin lempipaikka on isin sylissä. Useimmiten rauhottuu heti kun pääsee sinne. Äiti on tästä ehkä vähän kateellinen. ;) Vaikka kyllä äitinki syli kelpaa hätätapauksessa. :)

2. Sennin lempparimehu on persikka-appelsiinimehu! Sitä kun saa ruiskulla suuhun niin alkaa kieli lutkuttaa ihan tosissaan, vaikka muuten ei osaakaan enää hallita kieltä ja nielemistä. :)

3. Senni kuuntelee mielellään musiikkia ja satuja. Suosikit saduista on Muumin Taikatalvi, Dumbo, Nalle Puh ja hunajapuu sekä Pieni merenneito. Näitä kaikkia on toistettu ja toistettu ja toistettu, satoja kertoja...joskus äiti ja isi "keskustelee" näillä ulkoa opituilla repliikeillä ;D Musiikin suhteen Senni näyttäis olevan aikalailla kaikkiruokanen. Mutta kärkeen nousee kuitenki kaikki "rentoutussademetsäluontoäänilevyt".

4. Senni on kova tyttö rupsuttelemaan! ;) Välillä tulee semmosta sarjapaukkua että miettii vaan kehen tyttö on tullu...! ;D (Sori Senni, oli pakko paljastaa...!)

5. Sennillä on ruskeat silmät, ja piiiitkät tummat ripset. Maailman kauneimmat. :)

6. Sennin mielestä reissaaminen on mukavaa! Tai ainakin vielä vähän aikaa sitten oli. Tuntuu että nyt taidetaan elää siinä vähän murrosvaihetta, kun...

7. ...kaikki rutiinin muutokset ja erilaiset äänet on alkanu aiheuttaa levottomuutta. Koti ja tutut äänet on Senninkin mielestä maailman paras ja turvallisin paikka! :)

*********
Sitte mun vuoro. :)

1. Inhoan johtoja. Oon yrittäny jo vuosia keksiä langatonta sähkönsiirtoa tähän johto-ongelmaan. ;) 

2. Oon joissakin asioissa aika periaatteellinen. Jos kerran säännöissä käsketään toimia tietyllä tavalla, niin sitten sitä täytyy noudattaa. Esim. jos uima-altaan reunalla on kyltti "ei saa hypätä", niin sillon sinne altaaseen ei hypätä. Tai inva-paikalle ei pysäköidä ellei Senni ole kyydissä ja autossa pidetään turvavyöt kiinni oli sitten kuinka lyhyt matka kyseessä ja ohjekirjat luetaan ensin läpi koska ne niin käsketään tehdä...jne.! Kuulostaako tiukkapipoiselta ;)

3. En kuitenkaan ole yhtään tiukkapipo, vaikka edellisestä vois herkästi niin päätellä :) 

4. Tykkään tehdä pieniä "palveluksia" ja "hyvän päivän tekoja", esim. kaupan kassalla joskus päästää kiireisemmän edelle, tai opastaa joku tiettyyn paikkaan tms. Mitä pikku tekoja sitä nyt ikinä vastaan tulekaan kun tuolla kylillä liikkuu. Niistä tulee valtavan hyvä mieli itelle. Suosittelen. :)

5. Mutta on mullakin huonoja päiviä. Mutta sillon en paljon kotoa pois lähde. Ja itteäni kun tässä vuosien varrella on joutunu enemmänki tutkiskella, niin oon huomannu, että useimmiten kun oon surullinen, se näkyy minusta äkäilynä ja yleisenä pahantuulisuutena. Itken mieluiten yksin.

6. Oon ihan eri ihminen ku neljä vuotta sitten. Sennin sairaus on opettanu niiiiiin paljon asioita. Jo ennestään kärsivällisenä ihmisenä oon vieläkin kärsivällisempi.(Paitsi tietyissä asioissa edelleen "mullekaikkinytjaheti"-tyyppinen!) 
Olen nyt paljon vahvempi, mutta toisaalta myös paljon herkempi. Herkempi ilolle ja onnenhetkille, ja herkempi ymmärtämään myös muiden kipuja.

7. Rakastan huumoria ja nauramista! (kukapa nyt ei rakastaisi...!) Parhaiten uppoaa semmonen huumori, kun joku laittaa hassun peruukin päähän, hullut lasit nenälle ehkä vielä viikset ja heittäytyy johonki huvittavaan rooliin ;D Ja tätä tulee itekkin toisinaan harrastettua....terveisiä vaan sukulaisille! ;D
 Tilannekomiikka on arjen suola ja huumoria voi repiä niin monesta asiasta!! Ja onnekseni omistan maailman huumorintajuisimman miehen! :)

-Reeta-

*********

Kommentit

  1. Onnittelut tunnustuksesta!

    Keväistä torstaita sinnekkin :)

    -Milla-

    VastaaPoista
  2. Oli hauska lukea sun tunnustuksia. Tuo olis sellainen, että vois itekin huvikseen tehdä :)

    Torstaita myös sinne :)

    VastaaPoista
  3. Tältäkin sukulaiselta terveisiä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-