perjantai 5. syyskuuta 2014

050905.










Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-


25 kommenttia:

  1. Totta se siis on. Aika kultaa muistot ja surusta tulee siedettävämpää. Voimia teille selvitä tästäkin merkkipäivästä!

    VastaaPoista
  2. Onneksi on muistot, ja lisäksi valokuvat, videot, joiden katselu voi toisaalta olla vaikeaa, mutta toisaalta ne tekevät muistojen kohteesta edes vähän konkreettisemman. Voimia edelleen näiden merkkipäivien läpi elämiseen! Tulkoon vuosi vuodelta vahvemmaksi onnen tunne siitä, että teillä oli Senni ja hänen ansiostaan hyvin monta onnellista päivää ja hetkeä. Suru tosiaan muuttaa muotoaan ajan myötä, ja on mahdollista tuntea samaan aikaan sekä surua rakkaan menetyksestä että kiitollisuutta, iloa ja onnea siitä, että hänet on kerran saanut tuntea ja pitää lähellä.

    VastaaPoista
  3. Vi kommer ihåg er! Senni är nu en lycklig 9-åring ❤️ Kramar från familjen Eklund

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle<3 Kauniit muistot eivät katoa!

    VastaaPoista
  5. ❤ voimia ja jaksamista edelleen! Onnellista syksyä!

    VastaaPoista
  6. Varmasti on ikävä ja muistot kumpuaa mieliin. Meillä täällä flunssan kourissa Marika neitosen kanssa. Ja aina se omanlaisensa pelko mielessä miten sitä pärjäillään ja meneekö kotikonstein flunssa ohi...
    Voimia ja lämpöisiä ajatuksia sinulle sinne <3

    VastaaPoista
  7. "Surun kyynelten keskeltä loistavat onnellisten päivien muistot"

    VastaaPoista
  8. En ole ennen kommentoinut, vaikka luen blogiasi aktiivisesti. Joitakin kirjoituksia olen lukenut uudelleen ja uudelleen. Hämmästelen aina sitä miten jaksat. Vaikka itsekin paljon kokeneena tiedän, että sitä vain pitää jaksaa, kun vaihtoehtoja ei anneta. Ja toisaalta ei ne asiat tapahdu kerralla. Itse olen elämässäni ekan kerran menettänyt puolivuotta sitten jotain äärettömän tärkeää, rakasta ja ainutlaatuista - nimittäin isäni. Surua on ollut aika ajoin vaikea ja raskas käsitellä ja jaksaa, mutta silti se ei ole mitään sen rinnalla, että sinä olet menettänyt lapsesi. Tämä oma suruni on niin suurta etten pysty edes hahmottamaan sinun suruasi. Syy miksi kirjoitan on se, että pysäytti tuo Sennin 9v päivä. Oma tyttöni täytti 19.6. 9vuotta ja kiireiden/jaksamattomuuteni vuoksi hän juhli vasta tänään kaverisynttäreitään. Pysäyttää tuo, ku mietit millainen Senni olisi, jos olisi saanut olla terve. Millainen hän olisi 9vuotiaana. Olen tänään katsellut kymmentä 9vuotiasta tyttöä ja monet heistä tunnen jo vauva-ajalta asti. Mietin päivällä miten hienoja neitejä heistä kaikista onkaan kasvanut. Ja muutenkin. Ovat niin isoja ja silti vielä lapsia. Tekstisi pysäytti. Tunnen kiitollisuutta ja samala syvää surua puolestasi. Voimia jaksaa! Itse en ole vielä kokenut tuota surun muuttumista. Tai olen, mutta se on toistaiseksi mennyt itselläni vain syvemmäksi. Mutta ehkä se eka vuosi on se vaikein.

    -Nanne

    VastaaPoista
  9. voii että, ihanaa että helpottaa. Suru varmasti seuraa taustalla iäisyyden, mutta vielä astuu onni elämään :) .

    VastaaPoista
  10. Lämminlämmin halaus ♡

    Venla

    VastaaPoista
  11. Minä myös menetin isäni puoli vuotta sitten, ja se on ollut pahinta mitä olen kokenut tähän mennessä. Vaikea kuvitella, että suru koskaan helpottuu.

    VastaaPoista
  12. On hyvä lukea tällaista selviytymistarinaa. Oma INCL-enkelimme lähti Taivaan kotiin helmikuussa. Hänen kymmenvuotispäiviäänkin ehdimme viettää täällä maan päällä reilu vuosi sitten. Tämän vuoden syntymäpäivä meinasi mennä huomaamatta ohi - ei siksi, että aarteemme ei olisi aina ajatuksissa, vaan siksi, että olemme aika harvoin perillä siitä monesko päivä kulloinkin on menossa... Kunhan edes viikonpäivistä pysyy kärryillä. No, onneksi päivä ei ehtinyt ihan kokonaan ohi ennen kuin huomasin :-) Suru tosiaan muuttaa muotoaan ajan mittaan, meillä on varmaan vielä monta muodonmuutosta edessäpäin... Siunausta, Reeta, sinulle ja miehellesi - ehkäpä tyttömme ovat siellä Taivaassa tavanneetkin!

    VastaaPoista
  13. Niin paljon toivon teille voimia <3

    VastaaPoista
  14. Harhauduin blogiisi kun etsin tietoa INCL:stä. Tuli jossain nettikeskustelussa tämä termi esille. Luin blogisi läpi, kauniisti puhut tyttärestäsi, kauniita kuvia. Minusta on erittäin hienoa, että olet jaksanut kirjoittaa myös ajasta Sennin jälkeen. Se antaa varmasti voimaa ja toivoa muille samankaltaisessa tilanteessa eläville.

    En elä yhtään samanlaista elämäntilannetta kuin sinä/te, mutta jonkinlaisen hataran yhtymäkohdan tuo se, että itsellänikin on Senni-niminen tytär, vähän vanhempi vain, minulla on myös yhdeksänvuotias kuopus.

    VastaaPoista
  15. voi ei, varmasti rankka päivä *iso hali* :( hyvät synttärit Sennille sinne ylös <3 olet rakas <3

    VastaaPoista
  16. Voimia teille ja ymmärrystä ajatella, että Senni on viettänyt taivaalliset 9-v. synttärit siellä muiden lasten kanssa <3 varmasti suru on aina myötä ja läsnä, erimuotoisena ja vaihtelevaisena, muuttaa ehhä ajan kanssa muotoaan, muttei sitä ole tarkoitettu koskaan katovaksi ja tottahan lastaan ikävöi aina...

    VastaaPoista
  17. Voimia<3 löysin blogisi vähänennen Sennin poisnukkumista ja siitä asti ootte ollut lähes jokapäivä ajatuksissa. t.15v tyttö :)

    VastaaPoista
  18. Minulla on uusi blogi osoitteessa www.tikruoravan.blogspot.fi ja siellä on tarkoitus omasta elämästäni säännöllisesti ja usein kirjoitella. Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan sitä blogia. Siellä voi nähdä sitä lukemalla, mitä minulle kuuluu nykyään.

    Tämä tulee olemaan pysyvä blogi, jota en tule poistamaan ja jos minun kuulumisia lukea haluatte niin siinä on sellainen kohta mistä voi tilata blogitekstit esim omalle sähköpostillenne ja muutenkin tutustukaa blogiini ja seuratkaa sitä.


    t. Henna

    VastaaPoista
  19. Löysin blogin sattumalta ja luin läpi. Miten rakastettuna Senni saikaan kanssanne elää. Ja enkelten luona tietää, että vielä kohtaatte, tuollainen rakkaus ei koskaan lopu. <3 Tuollaista rakkautta pitäisi tässä maailmassa olla enemmän. Blogia lukiessa tuli mieleen, että itse lapsena meillä oli kotona vaikeaa. Ja pakenin sitä vaikeutta mielikuvitusystävän luo, se oli pieni tyttö. Nimeltä Senni. Senni asui taikamaailmassa jonne pääsi liukumäellä sängyn alta. Senni oli usean vuoden lapsena tuki ja turva kun oli vaikeaa. Nyt vasta blogia lukiessa törmäsin nimeen Senni uudestaan ja muistin. Te annoitte Sennille sen taikamaailman jonka hän ansaitsi. Sellaisen, jonka jokainen lapsi ansaitsee. Erityisesti nämä hennoimmat perhoset kuten Senni. Ja siellä pilvien päällä, Senni on varmasti maailman ylpein pieni tyttö ihanista vanhemmistaan. Ei ole sanoja kuvaamaan kuinka tämä blogi pysäytti ja kosketti. Voimia ja kiitos kun olette jakaneet tämän tarinanne niin puhtaasta rakkaudesta ja elämästänne<3.

    VastaaPoista
  20. Löysin tänään blogin hakemalla kuvahakuun ''kaunis maisema'' ja tietysti luin blogin melkein kokonaan. Senni oli ihana tyttö. Huomasin vaan, että sun postaukset on ollut hirveen surullisia sen jälkeen kun Senni nukkui pois. Mun vaarini nukkui pois varmaan samana päivänä, en ole ihan varma päivästä mutta sama vuosi ja sama kuukausi. Voimia ja halauksia hirveesti teille <3

    VastaaPoista