Siirry pääsisältöön

Senni kasvaa ja kehittyy


Tässä muutamia kuvia Sennin elämän alkutaipaleelta, silloin, kun kaikki näytti vielä hyvältä, eikä incl:stä ollut tietoakaan.


Tuore tyttö :)
Senni Maarit, palanen kauneinta taivasta.

Joulu 2005


Nyt ryömitään!

Hiphei! Nyt osaan istua!

Pystyasento kiinnostaa kovasti.

Iloinen pikku emäntä :)

Kukka kukkien keskellä kesällä 2006

Senni hömpöttää :)

Kohta kävelen!!

Nyt hoidan jo nukkeakin.

Ja opin "lukemaan" kirjoja :)

Syksyllä 2006

Ilopilleri.

Senni Elämäniloa täynnä...

...mutta toisin oli tulevaisuus määrätty...














Kommentit

  1. Moikka!! Mä olen ylpeä Reeta susta!!! Olet kasvattanut hienon tytön Sennin <3 sinua muistaen maarit saarenmaa <3

    VastaaPoista
  2. Luettuasi blogisi nyt läpi, en edes enää muista miten tänne tieni löysin. Itkun seasta itseni löysin lukiessani kirjoituksiasi ja ennen kaikkea katselessani kuviasi.

    Teillä on kaunis elämän asenne ja super kaunis tytär. Ihanaa nähdä noin täydellistä äidin rakkautta. On ehkä karskia sanoa, että Tyttärenne on saanut kyllä ihan mielettömän upea elämän elettäväksi. Toivottavasti osaan ajatukseni kirjoittaa oikein.

    Jäisin mielelläni seuraamaan blogiasi. Ihan hurjan paljon voimia jaksamiseen ja onnellista joulua :)

    VastaaPoista
  3. Kyyneleet täälläkin silmäkulmissa. Elämästä ei koskaan tiedä. Nautitaan siitä mitä meillä on tänään!

    VastaaPoista
  4. Ihanan avoimesti kerrot teidän elämästä, sen haasteista, suruista ja iloista. löysin sun blogin ja jäin niin koukkuun että luin kaikki kirjoitukset yhdeltä istumalta! paljon herätti ajatuksia ja mietteitä tästä elämästä, kaikki ei ole aina niin itsestään selvää.. ei parempia vanhempia olisi senni voinu valita! oikeen suuri voimahali sinne teille, niihin arjen haasteisiin :)

    -Eveliina

    VastaaPoista
  5. Kiva kun löysitte tienne tänne. Kiitos jokaisesta kauniista sanasta! <3

    VastaaPoista
  6. ihana tyttö teillä <3 toivon elämäänne kaikkea hyvää ja aurinkoa päiviinne!


    -heli (4v downtytön äiti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voimia ja iloa teidänkin arkeen! :)

      Poista
  7. Kyyneleet silmissäni katselen tuota ihanaa lasta<3 Sinulla on niin kaunis blogi

    VastaaPoista
  8. Sinun blogisi on tarina suuresta rakkaudesta jota mikään ei voi rikkoa. Yksi elämän kauneimmista asioista. Kirjoitat todella kauniisti blogiasi. Toivon paljon onnea ja iloa elämään Sennille, sinulle ja koko perheelle.

    VastaaPoista
  9. Lämmin osanottohalaus teidän perheelle <3 Eihän tätä blogia voi kyyneleittä lukea <3 Teillä on ihana asenne elämään, ei voi muuta sanoa <3 Rakkaudella neljän lapsen äiti

    VastaaPoista
  10. Olen minä aikaisemminkin käynyt. Luin koko blogin läpi ja itkin. Jostain syystä käväsin uudelleen, ja odottamaton uutinen sai taas kyyneleet silmiin.
    En aikaisemmin huomannut näitä osioita, kuvia elämästä "ennen diagnoosia". Nyt huomaan iloisen tytön, joka onkin ihan saman ikäinen kuin oma tyttäreni.. Samoja bodeja, huppareita. Jopa samanlainen
    tuttipullo. Voi miten kipeästi kirpaiseekaan.
    Kiitos sinulle kaikista kuvista ja sanoista, joilla olet jakanut suloisimmat ja kipeimmät asiat meille. Nöyryyttä tässä elämässä tarvitaan, ja kiitollisuutta. Teidän tarina saa minut kertakaikkiaan nöyrtymään.

    Ei ole olemassa sellaisia sanoja joita voisin teille sanoa. Toivon vain että jaksatte silloinkin kun ette millään jaksaisi.

    VastaaPoista
  11. Hieman vahingossa löysin tämän blogin ja koukkuun jäin. Todella koskettava. Itku tuli täälläkin silmään. Ihania kuvia ja kauniisti olet kirjoittanut. Valtavasti voimia ja enkeleitä teille niin raskaan ajan keskelle! <3 -Janica-

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia ihanasta lapsesta <3 Itkien katson suloista pientä tyttöä, joka selvästi hymyillessään kameralle katsoo rakasta, maailman tärkeintä ihmistä, äitiä tai isää ja on valmis valloittamaan koko maailman, kaikki vielä edessään <3

    Sinun blogisi on antanut minulle jotakin äärettömän tärkeää ja olen siitä kiitollinen. Siitä lähtien kun löysin blogisi, olen katsonut omaa elämääni uusin silmin. Olin aiemminkin kiitollinen, nyt olen sitä potenssiin sata ja ymmärrän jotakin tärkeää uudella tavalla.

    Siunausta ja enkeleitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minun elämääni sinun blogisi on antanut aivan uudenlaisen katsantokannan. Kirjoitat niin kauniisti ihanasta Sennistä ja elämästänne. Itkien olen lukenut tätä monet kerrat... Olette joutuneet luopumaan niin paljosta, mutta varmasti olette myös saaneet paljon. Sennin elämä oli tärkeä ja merkityksellinen. Sinä olet aina Sennin äiti eikä kukaan voi sitä sinulta pois ottaa.

      Voimia ja siunausta!

      Poista
  13. Kyllä silmät kostuu :( Veljeni poika lähti enkelten mukaan jouluaattona 2012 :'( Tatu "tiikeri" jaksoi taistella 8 vuotta tämän sairauden kanssa kunnes pieni keho ei enää jaksannut :(

    VastaaPoista
  14. Niin kaunis Senni <3 Voimia ja osan otot maailman suurimmasta menetyksestä <3 Toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin kirjoittaa blogiasi.

    Serkkuni kuoli -91 vähän vajaa 11 vuotiaana tähän samaan sairauteen. Tädilläni oli myös keskenmenoja ja yhden synnytti kun 15 viikolla selvisi että tulevalla pienellä pojalla olisi ollut myös INCL. Ei hän olisi jaksanut kahden sairaan kanssa, tyttärelleen halusi antaa kaiken mahdollisen. 6 raskaudesta, 2 lapsesta, on sentään yksi terve ja nyt jo aikuinen.. Mutta useesti Tanjasta puhutaan, ja häntä kaivataan..

    Voimia vielä ihan kauheasti <3

    VastaaPoista
  15. Ihana blogi, kirjoitat niin täydellisen ytimekkäästi, juuri ne tärkeimmät ajatukset. Mitään muuta ei tarvita. Voimia elämän taipeleelle, josta kukaan meistä ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Surun keskellä ei jaksa ymmärtää aina, että joskus on ollut onnea ja iloakin. Toimii myös päin vastoin, aina ilon keskellä ei ymmärrä, että itku tulee pitkästä ilostakin. Se, että miksi toiset selviävät ja toiset eivät -voi lyhytkin elämä olla kaunis ja hyvä. Jatka kirjoittamista, jään innolla lukemaan päivytyksiäsi suuren surun, ikävän ja ilon pilkahdusten keskellä. Ei ehkä lohduta, mutta sanon silti; aurinko paistaa enemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
  16. Voi kuinka valtavan kauniisti kirjoitat kaikesta! Kyyneleet vierii pitkin kasvoja tekstejä lukiessa. Senni on nyt enkeleiden luona paremmassa paikassa. Toivon teille valoa suuren surun keskelle.

    VastaaPoista
  17. niin suloinen rakas tyttärenne. Itku täälläkin tuli. Ihmisen täytyy olla vahva jaksaakseen kantaa tällaisen taakan, jumala on katsonut että olette vahvoja ja antoi osaksenne Sennin. Ihanan ja ihmeellisen tyttären, jonka elämä oli lyhyt, mutta arvokas. Voimia teille kauheasti eteenpäin<3

    VastaaPoista
  18. Senni oli todella onnellinen lapsi, sen näkee kaikesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-