Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2011.

Helmitaivaassa!

Ensinnäkin,  kovasti tervetuloa uusille lukijoille  ja kiitokseni kaikille kommentteja jättäneille! :)
***
Se parinviikon takainen reissu sinne helmikauppaan,  josta mainitsin, aiheutti totaalisen hurahtamisen korujen tekemiseen.
Korvakoruja on syntyny jo useampi pari, samoin pari rannekorua ja kaulakorua. Ja mulle,  etenkin korvakorujen himokäyttäjälle,  on kovinkin palkitsevaa kun voi pukea ihan ite tehdyt korut!

Kivaa oppia kaikkee uutta!! :)
































Nää viimesimmät on mun lempparit! :)

Hopeasaveen haluaisin kans jossain vaiheessa tutustua, se voiskin olla seuraava haaste! :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
-Reeta-


Muistopäivä

Tänään vietetään virallista kuolleiden lasten muistopäivää.

"Vuosittainen muistopäivä on kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, niille jotka kuolivat sairauteen, niille jotka eivät koskaan ehtineet syntyä, niille jotka menehtyivät tapaturmaisesti, kaikille kuolintavasta riippumatta ja ilman ikärajaa, sillä aikuisenakin kuollut on jonkun lapsi." (teksti kopioitu täältä )

Siksi minäkin sytytän kynttilän.



"Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään silloinkin, kun se eniten koskee."
-Reeta-


Syksyllä 2006 ja tunnustus

Senni touhuissaan syksyllä 2006. Iloinen pikku vesseli :)



















Ihania muistoja :)

***



Kiitos Mirvalle Päärynäpuun alle tunnustuksista!! :)

Tartun niistä toiseen,  sillä toiseen olen jokunen aika sitten vastannutkin. 
Tunnustuksen saajan pitää siis kiittää tunnustuksen antajaa,  antaa tunnustus 8 blogille ja ilmoittaa asiasta näille sekä kertoa 8 asiaa itsestään.

Tässä näitä tulee: 1. Ainoa oikea tapa syödä pullapitkoa, on levittää pullasiivun päälle kunnon kerros oikeaa voita. Nam!! ;)
2. Vaikka oven kuulee napsahtavan lukkoon, täytyy vielä kahvasta kokeilemalla tarkistaa että onhan ovi varmasti lukossa,
3. samoin kuten että onko puhelin, kukkaro ja avaimet laukussa, vaikka tiedät ne sinne laittaneesi.
4. Haaveilen pitkistä kiharista hiuksista. Semmosista ihan pikkusista kiharoista. Niinku Titanic-elokuvan Rosella, tai Red Riding Hood- elokuvan "äitillä". Tai Shakiralla. :) 
5. Otanki varmaan taas (4.kerta!) permanentin jossain vaiheessa, kunhan taas uskallan, mutta ei mun hiuksista iha…

Ovensuussa

Hei! :)
Täällä kaikki ihan ok,  vähän jännätty tuleeko Senni kipeäksi vai ei.  Ja yöt ollu vähä huonohkoja, terveisiä vaan Sennin sängystä! ;)  Lähdin sinne toissayönä evakkoon nukkumaan  kun Senni valvotti ja se otettiin meidän keskelle,  ja äitille jäi hyvin pieni kaistale sängystä tilaa. :) 
Mutta viimeyö menikin sitte jo paremmin SENNIN osalta; nukkui tyytyväisenä ja  l e v e ä s t i  meidän välissä, eikä kumpikaan meistä malttanut lähteä evakkoon. Nyt molemmilla "vähän" paikat jumissa, mutta on se sen arvoista. Ihan niinku nukkuis  pieni, tuhiseva ja lämpöinen  vauva kainalossa. :)
***
Sitten toiseen aiheeseen. :) Tässä vähän kuvasia ovensuusta, pihapuolelta.


















Kaunista lauantaita!!
-Reeta-


Mielikuvitusta

Mä taidan olla pikkusen pöhkö. :)


Tuolla syksyisessä luonnossa kun liikkuu, katselen maailmaa usein  "lapsellisin silmin".



Kuvittelen sienien olevan taloja, joissa asustaa kaikenlaisia pienen pieniä asukkaita.



Sammalet on metsiä, joiden kätköissä on pieni minimaailma asukkaineen.





Puiden juurakoissa on kokonainen metsän pikku eläinten kaupunki. Ja paljon paljon muuta.





Pakoa arjesta,  kun saa välillä antaa mielikuvitukselle siivet ja päästää oma lapsenmieli lentoon. :)







Sanokoot vaan pöhköksi, olen ylpeä siitä. :)

Syksyn lapsi  -Reeta-

Hymystä :)

Iloinen tervehdys, Senni on taas kotona! Ja terveisenne kerrottu kuusivuotiaalle :)



Tästä kuvasta kerrottakoon sen verran, että Senni ei ole hymyillyt näin leveästi varmaan vuoteen, jos ei kahteenkaan vuoteen. Ja voitte vain kuvitella sen  tunteen rinnassa ja pienen onnenkyyneleen silmäkulmassa kun  neiti tämän hymyn taas jaksoi meille hymyillä. Eikä se ollut mikään epilepsiahymy, vaan ihan oikea H Y M Y.

Kuvasta on aikaa ehkä kuukausi, vähän ylikin, kun oltiin just kotiuduttu kyläreissulta. Ihmeelliseksi tämän hymyn tekee vielä se, että kello oli jotain puoli 11 illalla,  ja iltalääkkeetkin oli vielä antamatta  (juu, myönnetään, kesällä toisinaan vähä veny lääkeajat,  onneksi Senni ei oo ollu kovin tarkka lääkeajoista...!) mutta "enivei", pointti siis siinä, että oireista ei tietoakaan, ja tämmönen hymykin vielä tuli!  Pisti vaan hetkisen miettimään,  että pitääkö tässä alkaa vähentämään kohta lääkkeitä...!! ;)
INCL-sairauteen siis kuuluu,  että lapsi menettää sairauden al…

Käsityöt hukassa

Kiitokseni vielä tässäkin kaikille onnittelijoille! :)  Senni on tällähetkellä hoitojaksolla, "leirillä", ja tulee huomenna kotiin,  kerron kyllä terveiset sitten teiltä kaikilta! :)
***
Mä kuvittelin kun syksy tulee,  että alkaisin taas tekemään kaikkea käsitöitä mukamas joka ilta.
Ja pyh.
Syksy tuli,  mutta käsityöt on aikataulusta pahasti myöhässä. Ideat ja into on tullu jo etuajassa,  mutta jotenki se aika vaan menee  eikä sitte ku ois aikaa ni enää jaksa tai saa muutenvaa aikaseksi.

Toissailtana sain kuitenkin aikaseksi sen verran, että kaivoin jo ainaki puoli vuotta sitte hankkimani hopealangan ja pihdit esille ja aloin tekemään tuttavuutta kyseisen langan kanssa.
Miltä se tuntuu, kuinka se taipuu, mitä siitä vois tehä.
Monenmoista sykkyrää tuli kieputettua ja kokeiltua, ja yksi sydämeksi hahmottuva muotokin ilmaantui. Laitoin tuohon sydämeen rintaneulahakasen, mutta jotenki se ei toiminu, tai tuli väärään kohtaan kun repsotti ja kääntyi vaatteeseen kiinnitettynä sillee…

Pieni Merenneito

Kuusi vuotta on jo aikaa siitä, kun saatiin kokea syntymän ihme; pienen pieni (tai oikeestaan kyllä aika iso 4,5kg ja 54cm!!) prinsessa annettiin meille hoidettavaksi. Lainaksi. 

Tummatukkainen, pyöreä poskinen, niin ihana pieni prinsessa.
Niin se aika rientää. Paljon on tuohon aikaan mahtunut tunteita ja ajatuksia, kasvun iloa, onnenhetkiä, musertavaa surua, menetystä, itkua ja naurua. Laidasta laitaan.
Ja toisaalta synttärit jo itessään aiheuttaa kahdenlaisia tunteita; toisaalta olen valtavan onnellinen ja kiitollinen että saatiin viettää vielä Sennin synttäreitä, mutta toisaalta se tosiasia aina muistuttaa olemassa olostaan kun ikävuodet Sennillä karttuu; aika tiimalasissa vähenee.
Mutta kuten sanottu, huomista päivää on turha alkaa murehtimaan. Eräältä INCL-lapsen äidiltä opin iloitsemaan Sennin synttäreistä - Senni jos kuka on juhlansa ansainnut!
Ja siksipä lauantaina juhlittiinkin oikein kunnolla, tällä kertaa merenalaisissa tunnelmissa. :)
Tervetuloa sukellusmatkalle Pienen Me…