Siirry pääsisältöön

Mielikuvitusta


Mä taidan olla pikkusen pöhkö.
:)



Tuolla syksyisessä luonnossa kun liikkuu,
katselen maailmaa usein 
"lapsellisin silmin".




Kuvittelen sienien olevan taloja,
joissa asustaa kaikenlaisia pienen pieniä asukkaita.




Sammalet on metsiä,
joiden kätköissä on pieni minimaailma asukkaineen.






Puiden juurakoissa on kokonainen metsän pikku eläinten kaupunki.
Ja paljon paljon muuta.






Pakoa arjesta, 
kun saa välillä antaa mielikuvitukselle siivet
ja päästää oma lapsenmieli lentoon.
:)








Sanokoot vaan pöhköksi,
olen ylpeä siitä.
:)


Syksyn lapsi 
-Reeta-


Kommentit

  1. et ole pöhkö, tai no, sanotaan vaikka että luonnonlapsena on hyvä olla, jos se on pöhköä :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa pakoa arjesta. Muistaispa sitä katella itekin luontoa lapsen silmin :)

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia!
    Pitääpä ottaa kamera kans mukaan seuraavalle taikametsä-retkelle tuonne takametsään :)

    VastaaPoista
  4. Hei, ole onnellinen ja iloinen, että mielikuvituksesi on tallessa! Meillä aikuisillakin on siihen oikeus ja sitäpaitsi: kyllähän sienet ovat takuulla pikkuruisten menninkäisten koteja! Kun kuuntelet oikein tarkasti, voit jopa kuulla, mitä niissä jutellaan! Ja mietipä niiden sisustusta, oih... Kulje varoen metsässä, ettet tallaa vahingossa kenenkään pienen päälle!

    Mielikuvitusrikasta ja ihanaa syksyä toivottelee Tuuli, ikuinen luonnonlapsi

    VastaaPoista
  5. Tässä sinulle vielä yksi lempirunoistani:

    Omenan kuoressa on reikä.
    Jos siihen painaa
    korvansa kiinni
    ja kuuntelee tarkasti,
    voi veden ja tuulen
    ääniltä erottaa
    astioiden helinää.
    Toukka tiskaa.
    (Risto Rasa)
    t. Tuuli

    VastaaPoista
  6. Kiitos ymmärryksestä! ;D

    Tuo runo on kyllä ihana!! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-