Siirry pääsisältöön

Muistopäivä

Tänään vietetään virallista
kuolleiden lasten muistopäivää.


"Vuosittainen muistopäivä on kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, niille jotka kuolivat sairauteen, niille jotka eivät koskaan ehtineet syntyä, niille jotka menehtyivät tapaturmaisesti, kaikille kuolintavasta riippumatta ja ilman ikärajaa, sillä aikuisenakin kuollut on jonkun lapsi."
(teksti kopioitu täältä )


Siksi minäkin sytytän kynttilän.




"Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään silloinkin,
kun se eniten koskee."

-Reeta-



Kommentit

  1. ..Tänään minäkin sytytän kynttilän niiden muistoksi, joista olen joutunut luopumaan. Niille joita muistelen silloin tällöin, niille joita kaipaan useammin. Niille joilta ehdin oppia elämän tärkeitä asioita ja niille joita en ehtinyt kunnolla tuntemaan.. Kynttilän sytyttämiseen ei tarvita merkkipäivää eikä hämärää iltaa. Liekin voi antaa palaa arkena, kirkkaimpana aamunakin, sillä liekissä palaa lohtu ja myös toivo siitä että joskus kohtaamme ne läheiset, joista kerran niin kipeästi luovuimme..

    Mutta synkkinä ja surullisina hetkinä saamme nauttia niiden ihmisten ja rakkaiden Sukulaisten läsnäolosta, jotka vielä ovat täällä meidän kanssamme :)
    Kiitos Reeta, että olet täällä minun kanssani!

    VastaaPoista
  2. Minullakin omakohtainen kokemus pienestä ihmisenalusta, joka ei saanut syntyä, ja jonka hyvästelin mieheni kanssa kotonamme, kauniin pienen pojan. Siunasimme hänet ja uskon, että tapaamme kerran Taivaan kodissa..

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitit Anonyymi, kiitos! Allekirjoitan tuosta jokaisen sanan. :)

    Lapsensa menettäneitä on varmasti paljon meidän ympärillä - työelämässä, harrastuksissa, vapaa-ajalla - mutta niistä harvemmin tulee puhuttua...
    Eikö olekin Marita lohdullista saada luottaa jälleennäkemiseen.. :)

    Aurinkoa päiviin teille ja meille kaikille! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-