Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Näinkö valoa?

Tiedättekö, pitkä mustien päivien ketju  katkesi ensimmäisen kerran viikko sitten.
Ei se väriltään kirkkaista kirkkain ollut silloinkaan, mutta ensimmäisen kerran sain kokea valon vielä olevan olemassa. Minuakin varten. Mieli oli ihmeellisen valoisa. Ja sitä kesti kokonaista kaksi päivää.






Se, mikä saa valon kirkastumaan tähän pimeyteen, on ehdottomasti ystävät. Ilman teitä en varmasti näkisi valoa vielä pitkään aikaan.








Ystävät, ne kutsuu syömään pyytää kahville vie ratsastamaan metsäpoluille järjestää tyttöjenillan tulee pyytämättä käymään vie ostoksille ja ravintolaan sanoo lohduttavia sanoja laittaa tekstiviestejä soittaa kuuntelee lähettää merkkareita ystävänpäivänä pitää huolta.

Hetkeksi unohdan muun.














Hetkeksi unohdan muun
Punatulkut pyrähtävät pihapuun oksille, tupsahtavat tuulen mukana kuin kutsusta. Nököttävät totisina ja tarkkaavaisina keskellä lehdetöntä lohduttomuutta, ja hetkeksi unohdan muun. Unohdan samean surun ja varoittamatta paljaaksi riisutun pelon. Unohdan eiliset ja huomis…

Pneumonia.

Taasen aloitan  kiitoksella.
Kiitoksella, joka on vain pieni huokaus. Mutta sydämestä tuleva.



Liikuttavaa, kuinka te tunnistitte Sennin paidan ja muistitte sen olleen vasta Sennin päällä. Muistitte Sennin kuolinpäivän,  kun tuli kuukausi täyteen. Ja jaksatte meitä vielä muistaa ja kannustaa.

***

Kodin tyhjyyden tunnetta ei ollenkaan helpota se, että valtava määrä Sennin  hoitotarvikkeita, apuvälineitä, tavaroita on jo lähtenyt pois.
Tilalle jäi pelkkää tyhjyyttä.











"Senni asuu sydämissä,  ei pois siivotuissa tavaroissa."

Kiitos tästäkin kommentista. Tämän olen yrittänyt muistaa tavaroita siivotessani, vaikka välillä sydäntä raastaa. En toki ole kaikkea pois laittanut, rakkaimmat ja tärkeimmät jätetään.

***


Kuluneen kuukauden aikakäsite on jotenkin häilyvä. On tapahtunut niin paljon, että luulisi kuluneen huomattavasti pitemmän aikaa. Mutta tosiaan, vasta kuukausi tuli torstaina täyteen Sennin lähdöstä. Ei siis mikään ihme, että tunnen sitä mitä nyt tunnen.
Raastavaa ikävää, alak…