Siirry pääsisältöön

Lukuhaaste.



Täällä sitä nyt sitten näpytellään. Jestas.



Mä olen kuulkaa innostunut lukemaan kirjoja. Mulla oli viime vuodelle tavoitteena lukea vähintään kirja kuukaudessa, mikä tuntui hurjalta määrältä ja haasteelta mulle, joka on hädintuskin saanu luettua koko elämänsä aikana yhteensä sitä kahtatoista kirjaa....! En siis ole lukuihminen. Mutta tarinaihminen kyllä. Rakastan tarinoita ja kertomuksia, mutta se kirjojen lukeminen on ollut jotenkin kauhean punainen vaate silmilleni. Ja varsinkin jos kirja on ollut paksumpi kuin Aku Ankka. Hyite. Pienempänä tarinaihmisenä tarinoin kyllä ite kaikenlaisia kertomuksia äidinkielenvihkoon, lähinnä kauhutarinoita, jos aihe oli vapaa. "Takametsän hautausmaa" oli yhden huikean teoksen nimi. Opettajalle vaan terveisiä, ja anteeksipyyntöni aiheuttamastani piinaavasta jännityksestä. ;)

Mutta siis, onnistuin helposti tavoitteessani, ja se ylittyikin jopa kaikkien sivupersoonieni ihmetykseksi.  16(!!) kirjaa luettu eikä ollu poka mikhän! Seitsemästoista aloitettu, mutta vuosi ehti vaihtua yhtäaikaa ensimmäisen luvun kanssa, joten se jääköön vuoden 2019 listoille. Ja tähän en siis ole laskenut mitään koulukirjoja tms. (Jep, olen taas siis koululainen, siitä kertonen myöhemmin.) 
Joten nostakaamme onnittelumalja huikealle suoritukselle!

Tästä "elämäni suurimmasta haasteesta" opin, että kirjojen kanssa voi tosiaankin rentoutua ja voimaantua! Ja oppia tuntemaan itseänsäkin paremmin. Lukemisesta voi jopa oppia tykkäämään. Ja mitä enemmän lukee, sen helpommin se etenee eikä tunnu enää niin kankealta. Ajatuksetkin pysyy koko ajan paremmin aiheessa eikä lähde keskittyminen herpaantumaan. Harjoitusta tämäkin laji näköjään vaan tarvii! Kokeilin myös äänikirjoja, mutta ne ei yllättäen toiminutkaan, vaikka tarinoita tykkäänkin kuunnella. Mukavampi muodostaa itse luettuna oma maailma omaan pikku päähänsä ja äänet ja olemukset henkilöille. Ja ehkä niiden äänikirjojen lukija lukee liian nopeasti etten ehdi kaikkea ottaa vastaan ja huomasin ajattelevani yhtäkkiä ihan jotain muuta. En siis pysynyt läheskään niin hyvin kärryillä. Ja kyllä pitää saada itte kääntää ihan oikeita sivuja!

No mutta, uskaltanen paljastaa sekalaisen lukulistani:) Näillä pääsin hyvin alkuun tässä hommassa ja tässä samaisessa järjestyksessä etenin:
  • Muleum, Erlend Loe
  • Supernaiivi, Erlend Loe
  • Edellinen asukas, J.P Delaney
  • Purukumi karusellissa, Kiti Kokkonen
  • Merenneito, Camilla Läckberg
  • Doppler, Erlend Loe
  • Riihi, Armi Toivola
  • Volvon kuorma-autot, Erlend Loe
  • Kuinka pääsin taivaaseen, S. Colin Smith
  • Niin maailma loppuu -sellaisena kuin me sen tunnemme, Erlend Loe
  • Noita, Camilla Läckberg
  • Jääprinsessa, Camilla Läckberg
  • Nainen, joka unohti, Liane Moriarty
  • Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa, Erlend Loe
  • Ihana nähä!, Anna-Leena Härkönen
  • Saarnaaja, Camilla Läckberg
Elikkäs siis aika laidasta laitaan monenlaista.:) Useimmat vinkkauksia kavereilta, ja muutamat summanmutikassa kirjaston hyllyiltä napattuja. Nyt menossa Läckbergin Kivenhakkaaja. Alotin nämä Läckbergit vähän epäjärjestyksessä kun en ensin tajunnu, että ne on tavallaan sarja. Mutta nyt korjaan tilannetta järjestykseen. Seuraavaksi ajattelin lukea Liane Moriartyn Hyvä aviomies -kirjan. Ainakin tuo Nainen, joka unohti, oli ihan hyvä ja helppoa luettavaa samalta kirjailijalta.
Eniten tykkään sellaisista kirjoista, jonka tekstiin jotenkin samaistuu, tai se on vähän hulluttelevaa ja kevyttä luettavaa, tai toisaalta jotain ihan muuta eli murhia ja kaikenlaisia jännittävyyksiä. Ja sen pitää kiinnostaa jo heti ensimmäisillä sivuilla ja edetä suht vauhdikkaasti. Muuten lähtee ajatukset ihan omille seikkailuille. Ja kirjakin siinä samalla.

Että tämä innostus vielä jatkuisi, 
ottaisin mielelläni vastaan hyväkuntoisia lukuvinkkejä. :)


-Reeta 36v, juuri lukemaan oppinut -

Kommentit

  1. Hei! Käy tsekkaamassa Kaleidoskooppi-blogistamme lukuvinkkejä, löydät niitä ainakin näistä kahdesta postauksesta:

    https://kaleidoskooppi.net/2018/11/30/kirjavinkkeja-jouluksi/

    sekä https://kaleidoskooppi.net/2017/12/21/luukku-21-lukuvinkkeja-lomalle.

    Liane Moriartyn kaikkia kirjoja voin kyllä suositella lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos!! Lukuvinkkejä tosiaan kaipailen :)

      Poista
  2. Mukava, kun kirjottelet! Kiitos lukuvinkeistä! Minä oon nuorempana paljon lukenut, mutta nykyjään vaikea keskittyä. Kokeilenpa sun listalta jotain, jos imaisisi mutkin mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla :) Tuo Erlend Loe on noista vähän erikoisempi kirjailija tyyliltään, vähän sarkastinen ja hullutteleva. Miespuolinen tuttavani siitä mulle vinkkas. Etenkin Doppler oli jotenki huvittava kirja. Kertoo miehestä, joka muuttaa metsään kyllästyttyään oravanpyörään, ja ystävystyy siellä hirven kanssa. ;D Että jos suhtautuu asioihin ilman turhaa vakavuutta, suosittelen näitä. :) Mutta tuosta Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa en niin tykänny. Mutta tulipahan sekin luettua!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-