Siirry pääsisältöön

"Pientä" projektia

Senni edelleen osastolla happea haukkaamassa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sikäli hyvä tilanne että uskalletaan pitää kokonaan välipäivä, eikä mennä tänään sairaalaan ollenkaan. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta luuletteko ettei täällä podeta huonoa omaatuntoa... :/

Mutta täytyy nyt yrittää ottaa "ilo irti" tästäkin "vapaasta". Tänään saan siis jatkettua "pikku rojektiani", Sennin sängynpeiton virkkaamista! Oon vasta ihan nyt viimesen kuukauden sisällä opetellu virkkaamaan isoäidinneliöitä (kyllä, vasta nyt oppinu!!) , ja kun niistä viimein alko tulemaan neliöitä, niin tavotteet heti korkealle ja pakko saada peitto kasaan! Löyty niin ihanan värisiä lankojakin, just Sennille sopivia. Mutta tosiaan tavotteeseen on vielä matkaa, vasta kolme neliöä kasassa Sennin peittoa varten...ja muutama enää puuttuu...heh.. *kylmää naurua* Ja sitä paitsi täytyy tehä aikuisten sängyn kokonen peitto, nimittäin tuo lastensänky alkaa käydä kohta pieneksi, ku neiti alkaa olemaan jo niin pitkä ja tilalle tulee sitte aikuisten sänky.

Jospa nyt ainakin muutaman neliön sais kasaan tänään. Jos tekis vaikka yhenki päivässä ni se ois jo aika monta kuukaudessa! :) Nuohan vois muuten kiinnittää tuohon nykyiseen vaaleanpunaseen sängynpeittoon....hmm, siinä vois olla ideaa!
Tää lähtis ny virkkaamaan! :)

Kommentit

  1. Heippa Reeta,

    ei tarvitse potea huonoa omatuntoa,mutta niin se vain menee:(.Aina tuntuu,että teenkö tarpeeksi,olenko läsnä tarpeeksi jne!
    Oma jaksaminen on kuitenkin tosi tärkeää,muuten kaatuu kaikki...
    Siksi minäkin pidän itsekkäästi kiinni omista menoistani ja asioistani(hömpötyksistäni:))...
    Tämä kodin laittaminen ja bloggaaminen on ollut hyvä henkireikä kaiken sen muun elämän raadollisuuden keskellä,kun kaikki ei mene aina niin hyvin ja suunnitellusti!

    Mukavaa alkanutta viikkoa ja nauti hetken vapaasta!
    Minä teen saman,Viivi on perjantaihin asti tilapäishoidossa,joten päästään nuorempien lasten kanssa vaikka kauppareissulle yhdessä(meillä kovin ylellistä):)!

    -Riikka-

    Ai niin ; peitosta tulee hieno!Olen ihan kade,kun ei hermot eikä osaaminen riitä tuohon:)...

    VastaaPoista
  2. Kaunis tilkkupeitto siitä tuleekin! Vaatii vaan kärsivälisyyttä, mutta lopussa kiitos seisoo :)

    Hanna

    VastaaPoista
  3. Ihana, että löysin blogisi:) Kauniin värisiä tilkkuja tulossa. olen itsekin tehnyt isoäidinneliöistä peiton - vauvalle (muuhun ei kärsivällisyyteni ehkä riittäisi).

    VastaaPoista
  4. Hei ihanat värit tulee peittoon! Olen tehnyt monen monta peittoa lastenlapsille..

    VastaaPoista
  5. Onpas ihanat värit tilkuissa!
    Mistä langasta virkkaat? Mulla on kaksikin eri tilkkupeittoa kesken, mutta musta on alkanut tuntumaan, että kesken ne saa jäädäkkin. Taidan alottaa ihan kokonaan uuden sitten joskus :) .

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista, niitä on mukava saada :)

    Kylläpä se Riikka on just noin, aina kokee olevansa riittämätön, vaikka toisaalta tietää että tekee kaiken voitavan. Kai se on äitien perus"sairaus", ja korostuu silloin ku kaikki ei menekään niinkuin piti. Ja todellakin, tää bloggaaaminen on kyllä osottautunu ihan hullun mukavaksi harrastukseksi ja myös "henkireiäksi", samoin ku tämä kodin laittaminen ja toisinaan myös käsillä tekeminen, sikälimikäli semmoiseen inspiraatiotilaan pääsee! :)

    Ja tuosta peitosta, muutama tilkku vaan ehtiny lisääntyä tuosta postauksesta....hiljaa hyvä tulee ;) Langat on kyllä ihanan väriset, taitaa olla novitan virkkauslankaa. Voi olla että en ihan koko sängynpeittoa siitä tee, torkkupeitto max, on niin ohutta lankaa että joutuu tehä niin monta kerrosta ennenkö saa hyvänkokosen neliön, eli siis hidasta puuhaa. Mutta katsotaan, sanoi lääkäri! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-