Siirry pääsisältöön

Kotiinlähdön odottelua

Tänään ollaan pärjätty hienosti jo ilman lisähappea! Senni on sinnikäs neiti :) Joten kotiinlähtöä uskaltaa jo alkaa odottamaan, ihanaa! Kohta saa taas nuuhkutella niitä ihania pikku käsiä ja hiuksia ja kaulaa ja varpaita ja pusutella posket ihan märäksi ja kilpailla kumpi saa rutistaa Sennin ekana syliin!! :) Onhan niitä saanu tehä tietysti sairaalassakin, mutta ei se oo tietenkää sama asia. Sitäpaitsi siellä haisee vaan sairaalalta, ei oo kiva nuuhkutella ja kaikkia letkuja ja piuhoja saa varoa.
Ja odotan myös että saan laittaa Sennistä tuoreita kuvia tänne.
 Mutta sitä ootellessa, aurinkoa ja kevättä rintaan!

Järveltä

Räystäät alkaa tippua ;)

Kommentit

  1. Aivan ihana blogi Reeta! hienoa että jaksat pitää blogia, itse sitä joskus mietin kanssa mutta en jaksa. Täällä ollaan kanssa taisteltu limaisuuden kanssa ja sitten niiden keuhkokuumeitten. Saatiin happirikastin ja happisaturaatio mittari niin on vähän helpottanut meitä. Minulla on ikävä teitä! toivottavasti nähdään pian!!Sannille paljon nuuhkutuksia meiltäkin(tuttu tunne tuo sairaala hajut) rakkain terkuin Kirsi

    VastaaPoista
  2. Heippa Reeta!
    Mirvan blogista bongasin sun kommentin. En tiennytkään että pidät blogia. Laitoin syötteenlukijaan :) .

    T: Miia-Rebekka

    VastaaPoista
  3. Heippa Kirsi!! Ai te ootte saanu mittarin ja hapet kotiin, mahtavaa! Sitä mekin yritetään mutta on vissiin vaikee saada.. toivotaan että saadaan, helpottais kotioloissa olemista huomattavasti. Hyviä vointeja teille, toivotaan tosiaan että nähtäis pian! :)

    Miia-Rebekka; täällä sitä tosiaan ollaan uusi tulokas blogimaailmassa ;) Vähän kankeaa opettelua vielä mutta kyl tää tästä, mukava harrastus! Ja Tässä tapauksessa myöski henk.koht. terapiamuoto. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-