keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kotiinlähdön odottelua

Tänään ollaan pärjätty hienosti jo ilman lisähappea! Senni on sinnikäs neiti :) Joten kotiinlähtöä uskaltaa jo alkaa odottamaan, ihanaa! Kohta saa taas nuuhkutella niitä ihania pikku käsiä ja hiuksia ja kaulaa ja varpaita ja pusutella posket ihan märäksi ja kilpailla kumpi saa rutistaa Sennin ekana syliin!! :) Onhan niitä saanu tehä tietysti sairaalassakin, mutta ei se oo tietenkää sama asia. Sitäpaitsi siellä haisee vaan sairaalalta, ei oo kiva nuuhkutella ja kaikkia letkuja ja piuhoja saa varoa.
Ja odotan myös että saan laittaa Sennistä tuoreita kuvia tänne.
 Mutta sitä ootellessa, aurinkoa ja kevättä rintaan!

Järveltä

Räystäät alkaa tippua ;)

3 kommenttia:

  1. Aivan ihana blogi Reeta! hienoa että jaksat pitää blogia, itse sitä joskus mietin kanssa mutta en jaksa. Täällä ollaan kanssa taisteltu limaisuuden kanssa ja sitten niiden keuhkokuumeitten. Saatiin happirikastin ja happisaturaatio mittari niin on vähän helpottanut meitä. Minulla on ikävä teitä! toivottavasti nähdään pian!!Sannille paljon nuuhkutuksia meiltäkin(tuttu tunne tuo sairaala hajut) rakkain terkuin Kirsi

    VastaaPoista
  2. Heippa Reeta!
    Mirvan blogista bongasin sun kommentin. En tiennytkään että pidät blogia. Laitoin syötteenlukijaan :) .

    T: Miia-Rebekka

    VastaaPoista
  3. Heippa Kirsi!! Ai te ootte saanu mittarin ja hapet kotiin, mahtavaa! Sitä mekin yritetään mutta on vissiin vaikee saada.. toivotaan että saadaan, helpottais kotioloissa olemista huomattavasti. Hyviä vointeja teille, toivotaan tosiaan että nähtäis pian! :)

    Miia-Rebekka; täällä sitä tosiaan ollaan uusi tulokas blogimaailmassa ;) Vähän kankeaa opettelua vielä mutta kyl tää tästä, mukava harrastus! Ja Tässä tapauksessa myöski henk.koht. terapiamuoto. :)

    VastaaPoista