Siirry pääsisältöön

Lomailua

 Nyt on Senni pakattu ja viety lomailemaan hoitokotiin. Äitillä ja isillä koittaa siis ruhtinaallinen 5vrk:n akkujenlatausjakso, jaksaa sitte taas ihan uudella innolla hoitaa Senniä. Senni on tavallisesti yhteensä 7vrk kuukaudessa hoidossa ja se on toistaseksi ollu meille toimiva ratkaisu. Ja tämä hoitopaikka on tuossa aika lähellä, n. 7km:n päässä keskustassa. 

Mistä tietää että tämä on tytön laukku?! ;)


Kuorma lastattuna!
Vaikka Senni on ollu säännöllisesti hoidossa siitä lähtien ku sai diagnoosin, ei se ole vieläkään helppoa sitä sinne jättää. Vaikka todella hyvän hoidon Senni siellä saa, siitä se ei johdu. Eka päivä menee yleensä "märehtiessä", toinen totaalisessa väsymyksessä, kolmas siitä väsymyksestä pikkuhiljaa toipuessa, neljäntenä ja viidentenä on jo virtaa tehä kaikkee kivaa ja extemporejuttuja, viimeisinä päivinä alkaa jo ikävä tulla ja hakupäivänä on ihana saada Senni taas kotiin! Loma siis tehnyt tehtävänsä! ;)
No, ei se nyt aina ihan noin mene, ja kyllä niistä ekoistakin päivistä osaa ottaa ilon irti ja nauttia kun ei tartte olla koko ajan korvakuulolla mitä tapahtuu, tai kulkea kellon kanssa millon on lääke- tai ruoka-aika jne. Tekee hyvää välillä päästä täysin irti kaikesta tästä hoitovastuusta. Ja nukkua!

Mutta miten hiljanen tämä talo onkaan ku Senni ei oo kotona! Vaikka Senni ei mitään osaa puhuakaan, eikä ääntä juuri pidä, mutta silti. Joku puuttuu.

Rinsessan oma.

Mutta nyt painaa jo uni silmää, eikä ajatus enää kulje, joten lopetan tämän postauksen tähän. Katotaan mitä saan viikolla aikaseksi, vai saanko mitään! ;)

-Reeta-

Kommentit

  1. Levähtäkäähän nyt, nauttikaa keväisestä auringosta, ladatkaa akkuja...
    Siunausta koko pienelle perheelle!
    Kirjoitat niin ihanasti blogissasi<3

    Raija Laukkonen

    VastaaPoista
  2. Varmasti tuollainen pieni loma on todella tarpeellinen teille! Vietä mukavat vapaapäivät! Täälläkin saa tulla käymään kahvilla, jos haluaa. Huikkaa vaikka FB:ssa, jos tulee sellanen olo, että olis kiva tulla käymään :) .

    VastaaPoista
  3. Heippa! Sulle on blogissani tunnustus!!!
    Harmi, kun sairastuin, olis ollut kiva nähdä!!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille, viikko vierähti kyllä mukavasti ja nopeasti, ja akut sai latautua :)
    Ja kiitos Miialle vielä erikseen kahvikutsusta, täytyy kyllä joskus toteuttaa tuo vierailu! Ja Hannalle kiitos tunnustuksesta! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-