Siirry pääsisältöön

Vuosipäivä


Tänään, 2.4. tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun sain elämäni kauheimman puhelun. Tuo puhelu tuskin koskaan häviää mielestäni, ja toisinaan ne neurologin sanat kaikuu vieläkin päässä; 
"Sennillä on incl."

Maailma romahti.

Mutta ihmeellisesti sitä ollaan päästy pahimmasta kuopasta nousemaan, vaikka sillon sitä vaihtoehtoa tuntui tuskin edes olevankaan. Eihän tämä mitään herkkua ole vieläkään, eikä semmoiseksi koskaan muutu. Oman lapsen menettäminen on jotain niin hirveää. Tieto siitä, että menettää lapsen ensin kamalalle sairaudelle, ja sitten lopulta kokonaan. 
Mutta asioita on pakko alkaa ajattelemaan erilailla ja positiivisemmin, tai muuten sitä helposti katkeroituu ja jää junnaamaan paikalle, "rypemään surussa".


Mutta surutyö alkoi heti tuona päivänä neljä vuotta sitten ja se on jatkunut siitä tähän päivään ja jatkuu edelleen. Suru tuskin koskaan häviää, mutta se muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään.
 Ja toisaalta, niin hullulta ku se kuulostaakin, tästä kaikesta johtuen elän nyt paljon onnellisempaa elämää kuin ennen. 
Mutta hinta on liian kova.

***

Mutta että ei menis ihan surkutteluksi -


Täällä se meidän pikku sohvanvaltaaja (kirjaimellisesti!) taas köllöttelee kotosalla! Ja kotioloissa kun ollaan, asiaan kuuluvasti tietenkin tukka miten sattuu pystyssä. Ei se oo niin nuukaa ;) Pienenpieni hymykin pääsi kuvaan, en tosin saa julkastua kuvaa isompana, ku se menis tuon sivupalkin päälle, joten ei kovin paljon hymyä tässä näy. Mutta Hymy siellä on! :) 

Kovin on levollinen neiti verrattuna siihen tyttöön joka hoitoon lähti! Hyvin oli hoidossa viikko vierähtäny!
Aamu oli tänään ihana, Senni oli ihan tosissaan "mukana" silmät suurella ja pienen pieniä hymyn poikasia tuli useita! Äsken maisteltiin lauantain kunniaksi vähän suklaavanukasta, mutta sitte uni voitti ja tuossa se nyt mun vieressä "kuorsaa", toisinsanoen pitää sulosta ääntä. :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Ja uusille lukijoille Tervetuloa!! :)

-Reeta-

Kommentit

  1. Kyynelten läpi luen aina blogiasi, se on vaikeuksienkin keskellä niin positiivinen, ja siitä huokuu rakkaus Senniä ja Samppaa kohtaan. - Ja miten kaunis lapsi Senni onkaan, kuin enkeli taivaasta olisi teille annettu…
    Siunausta ja voimia teille! Teitä kannattavat Iankaikkiset käsivarret! Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua koko perheelle toivotellen Raija (melkein naapurista)

    VastaaPoista
  2. Nyt vasta löysin tieni tänne.. Kyynelsilmin katselin sun kauniita ja koskettavia kuvia ja kirjoituksia. Voimia ja siunausta sinne koko perheelle! terveisin: Johanna M

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-