Siirry pääsisältöön

Olipa päivä!

Tänään oli Sennillä menoa ja meininkiä! Neiti alkoi jo tuossa seittemältä yöunille kovan päivän touhujen jälkeen, oli niin väsyksissä. 
(Ja tärkeä maininta; Senni nukahti äitin sykkyyn , ah, ihana tunne, niinku ois pienen vauvan saanu nukahtamaan syliinsä, poski äitin rintaa vasten sillai ihanasti mutrulla!) 
:)

***

Aamu alkoi leikiten! ;) 
Kuntoutusohjaaja, tutummin "leikkitäti", kävi Sennin kanssa aamusella leikkimässä. Leikkien ja laulujen jälkeen pakattiin tavarat ja Senni autoon ja lähettiin ajelemaan kohti Seinäjokea, kohteena sairaala ja "neuron poli". Puolivuosittain käydään siellä  aina kontrollikäynneillä. 
Kohteessa oli sairaanhoitajaa ja lääkäriä ja fysioterapeutteja...melkein kolme tuntia siellä vierähtikin ihan let's go meiningillä. ;)

 Automatkasta Senni ei tänään tykänny ollenkaan ja pukkas kohtausta melkeen koko matkan, mutta ku päästiin lääkärille asti ja yritettiin kuvailla Sennin lisääntyneitä oireita, niin yllätys yllätys, neiti oli kuin enkeli. Niin levollinen ja tyyni, ei oireen oiretta. Niiiiiiiin tyypillistä!!! :D 
Mutta saatiin selitettyä oireet ilman havaintoesitystäkin ja lääkityksiä taas nostettiin. Toivotaan että tehoais heti kerrasta, ettei tarttis montaa kertaa nostaa ja aina verikokeella tarkistaa pitosuuksia verestä... Äiti kun ei yhtään tykkää ku toista pistetään ja kaivetaan suonia...vaikka Senni tosin ei oo siitä ite ikinä oikeen moksiskaan. Kuulemma. 
Minen oo pystyny olla kahtomassa ;)

Oli muuten ihana ajella kun oli vaihtunu jo kesärajotukset tuohon välille ja tiet kuivat! Niin keväistä! Vaikka kyllä se tahtoo sen tunnin väkisinki ottaa per suunta tuo matka, vaikka kuinka saa välillä ajaa satastakin palan matkaa. 
Mutta fiilis on kesäsempi ku on kesärajotukset. Ja tuntee olevansa nopeammin kohteessa. ;)

***

Mutta tämä päivä alkaa olla nyt ikäänkuin pulkassa, vähä tuossa alotin ompeluksia Sennille...mutta niistä ehkä myöhemmin jospa saisin valmistakin. 

*haukotus*

Ei kai se auta ku kömpiä itekki tuonne sänkyyn, sitä ku ei koskaan tiiä tuosta tulevasta yöstä, nukutaanko hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. :)

"Ssshh...!"



Hyvää yötä!

-Reeta-

Kommentit

  1. Kauniita kuvia! Tuo let`s go meininki kaikesta huolimatta on niin ihailtavaa:) Mulla on muutaman päivää ollut nyt niin erilainen meininki. Onneksi päivä paistaa risukasaankin ja taivaan isä pitää huolen huonoinakin päivinä:) Sairaalareissut on aina vähän ikäviä. Meillä itketään jo etukäteen, kun kuulee lääkärireissun olevan tulossa. Ihan jo korviin katsominenkin on itkun paikka:(

    VastaaPoista
  2. tervehdys!
    Viimein uskaltauduin kommentoimaan minäkin. Tätä blogia on niin ihana lukea! Lähes joka päivä käyn lukemassa Sennin ja teidän kuulumiset ja yhtä monta kertaa totean, että kuin meidän elämästä lukisi.
    Ja nuo ottamasi valokuvat... ihania!

    Lämmintä keväänodotusta koko perheelle!

    VastaaPoista
  3. Hei!! Voi että mun pitää täällä käydä usein vaikka tänne en aina kirjoitakkaan, mut tää sun blogi on vaan NIIN IHANA!!!!! Olen täällä käydessäni olen niin usein murtunut kyyneliin. Oikein ihanaa kevättä teidän koko perheelle ja siunausta <3 T: maarit saarenmaa

    VastaaPoista
  4. :)
    Yritän opetella tuota valokuvausta ja kuvankäsittelyä pikkuhiljaa, meillä mies on ollu aina se joka kuvailee, mutta nyt on ollu hyvä syy opetella vähän itekki. Mutta kameran säädöt on vieläkin kyllä hepreaa....! Tahtoo olla ihan liian teknistä puuhaa!! ;)
    Ja tuosta let's go meiningistä, ei se nyt ihan jokapäiväistä oo ;)
    Tai osittain voi ollakin, mutta yleensä saman päivän sisälle mahtuu niitä hetkittäisiä risukasojakin ja toisaalta taas sitä let's go fiilistä, riippuen vähä kohteesta! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-