Siirry pääsisältöön

Apuvälinepläjäys

Noniin, pitemmittä pulinoitta, 
tässä tulee Sennin apuvälineistä kuvapläjäys. 
Näitä on iha vaan muutama ;)

Aurinkokeinu

Säkkituoli (näitä on itseasiassa 2 erilaista)

Nosturi

Suihkutuoli

Rattaat

Sähkösänky

Panda-tuoli

Seisontateline

Spiira

Imulaite

Ruokapumppu

Korsetti

Jalkalastat

Tukikengät

Rannetukia

Niskatuki

Jumppamatto

"Pötkötyyny"

Ja hirrrrrrveesti kaikenmoisia tukityynyjä yms.

Unohtuikohan vielä joku...?! 
Onhan noita. :)

Näihin kaikkiin mulla on ikäänkuin "viha-rakkaussuhde". 
"Viha" lähinnä siksi, ku niitä on joka paikka täynnä ja ne on aina tiellä ja vie hirveesti tilaa. 
Mutta ilman oltais aika pulassa!

Ei muuta tälläkertaa. :)

-Reeta-

 Ps. Kysykää jos ihmettelette mihin ja miks jotakin näistä käytetään!


Kommentit

  1. Hieno juttu että tällaisia apuvälineitä on saatavissa helpottamaan jokapäiväistä elämää ja tekemään Sennin olon mukavammaksi <3
    Raija

    VastaaPoista
  2. Hienot on pelit ja vehkeet :) Mahtavaa että on näitä apuvälineitä. Kiitos tästäKIN postauksesta. Säälinkin jo teidän fysiikkaa kun mietin että Sennikin on jo aika iso tyttö.. Vaan taisin ihan suotta, kun en tiennyt että kotonakin voi olla noin paljon "teknistä" apua.

    VastaaPoista
  3. Hei Reeta! Oon monta kertaa meinannut kirjoittaa kommenttia mutta se tyssää heti alkuunsa kun pohdin liikaa mitä voin kirjoittaa, en löydä ikäänkuin sanoja. Oon ihan varma että erityiset lapset annetaan vain tarkasti valituille erityisille vanhemmille. On ihana että olet säilyttänyt selvästi uskosi ja positiivisuutesi se on tärkeää. Pikku-Sennille lähetän aurinkoisia halauksia ja lämpöä teidän koko perheelle. Mä pohdin jatkuvasti tätä maailmaa omien "erilaisten" linssien läpi ja suren kuinka ihmiset hukkaavat sen mikä elämässä on tärkeintä...

    VastaaPoista
  4. Moikka Reeta!
    Ai,että on niin tuttua:)!
    Meilläkin lähes samat vermeet ja todellakin niitä aina joka paikka täyttä.Rasittavuuteen asti,mutta tälläistähän tämä on ja näillä mennään ja räpistellään:)...
    Kaikesta huolimatta ja ehkäpä juuri siksi:),oikein ihanaa alkanutta viikkoa teille!
    Terkuin,
    Riikka

    VastaaPoista
  5. Nimenomaan, pelit ja vehkeet täällä täyttää taloa! :)
    Kiitosta kaikille mukavista kommenteista! Niitä on aina mukava saada. :)
    Ja Marialle ja muillekin rohkaisuksi, ei täällä tartte osata sanoa mitään "oikeita sanoja"! Voi höpöttää ihan niitä näitäkin ja höpöhöpöjuttuja jos siltä tuntuu! ;) Mutta kiitos erityisen kauniista sanoistasi! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-