Siirry pääsisältöön

Kiirettä pitäny!

Noniin, viikonlopun tohinoista selvitty ja täällä ollaan taas! :)

Synttärikortit lapsille
Viikonloppu vierähti reissun päällä, siskon lapsien yhteissynttäreiden merkeissä. Tarkotus oli lähteä koko perhe kissoja myöten ;) reissuun perjantaina, mutta Sennillä oli vähän huonompi aamu sillon ja vähän oksenteli, joten päädyttiin siihen, että mä pakkasin vain ja ainoastaan omat tavarani ja lähdin ihan yksin matkaan! 
Aika luxusta huolehtia vaan itestään ja omista tavaroista. :) 
Ja iskäkin jää aina niin mielellään Senniä hoitamaan, joten ei edes tarvinnu potea (kovin!)huonoa omaatuntoakaan siitä että lähen yksin. 
Mutta mukava oli ajella ihan itekseen ja samalla ihailla jo lähes lumettomia lakeuksia!

***

Siskoni pyynnöstä lupasin tehdä lasten täytekakkujen koristelut, ja lauantaiaamupäivä kuluikin niiden parissa. 
Ihana oli tehdä kun sai rauhassa keskittyä niiden väkertämiseen.
 Molemmille lapsille tehtiin tietysti omat kakut. :) Synttärisankarineiti 4v. toivoi keijukakkua ja synttärisankariprinssi1v. Harley-Davidson -kakkua. Noh, tuo jälkimmäinen taisi kyllä olla sankarin isän toive. ;) 
Lyhyestä aikataulusta ja suunnittelusta huolimatta lopputuloksista tuli kumminki ihan jees! :) 
Vaikkakin oma kriittinen haukansilmä näkee aina vaikka mitä virheitä...

Keijukakku


Harley-Davidson -kakku

Mutta synttärit oli mukavat ja lapset ja vanhemmatkin nautti päivästä. :)

***

Nyt oon minäkin sitten jo taasen kotona ja tänään aamulla vietiin Senni hoitoon koko viikoksi. Tämä jakso tuli nyt poikkeuksellisen nopeesti, koska hoitopaikassa ei enää loppukuussa ollut tilaa, joten piti ottaa tämä viikko Sennille. Seuraava kerta onkin sitten vasta toukokuussa. 

Nappasin aamusella ennen lähtöä muutaman kuvan Sennistä, tuli hauskoja ilmekuvia. :)

"Mikäs ääni tuo oli?"

"Voisko joku hömpöttää vähäsen?"

"Hmm, kunhan tässä mietiskelen ja mutustele alahuulta"





Reissutuliaisena Senni sai hienon rimpsuhameen ja pitihän se nyt sitte jo heti laittaa päälle ku kerta hoitoon lähetään. :) 
Tässä ollaan just tekemässä lähtöä hoitoon.



Tuliaisiin kuului myös ihana virkattu hempeä keväthuivi ja "vähänköhienot" uudet aurinkolasit! ;) 
Molemmat löytyi teinityttöjen osastolta kun eihän meidän neidille enää mahdu mitkään pikkulasten vaatteet ja lasit. 



Unohin muuten mainita viimeksi Sennin mittoja jotka otettiin siellä lääkärikäynnillä. Pituutta on siis jo 135cm ja painoa 29kg. 
Ja neiti on vasta viisi vee. :)

***

Jaahas. Mitähän sitä sitte tekis. 
No, eipä tartte kattoo ku tuota kangaspinoa ja keskeneräisten töiden kasaa ni johan loppuu tekemisen puute! :) 
Ompelun opettelu jatkukoon siis! 

Mukavaa viikkoa kaikille!!

-Reeta-

Kommentit

  1. Olipa Senni saanut ihanan rimpsuhameen!
    Ja olet melkoinen kondiittori - upeita kakkuja! Nauttikaahan vapaaviikosta ja kevään tulosta! Raija L

    VastaaPoista
  2. Upeita kakkuja! Meilläkin synttäreitä tulossa, mutta taas varmaan syödään niitä kermavaahtolörtsökakkuja, jotka on joka suuntaan kallellaan...

    VastaaPoista
  3. Kakut oli kyllä niin hienot! :)
    Ja tuo rimpsumekko justiin Sennin näköinen ;) aurinkolaseista puhumattakaan.
    Kuulemisiin!

    VastaaPoista
  4. Olipa onni minulle kun eksyit blogiini ja minä sitä kautta tänne sivuillesi. Niin kaunis blogi josta tosiaan huokuu kiitollisuus Tästä kaikesta! Lueskelin koko blogisi läpi :)

    Aivan ihastuttava tuo keijukakku, herkkä ja kaunis ja oli se prättäkakkukin komia :)

    Kun aloin 14v sitten mieheni kanssa seurustella, sain minäkin tutustua 5vuotiaiseen Mia neitoseen. Pieneen ja hentoiseen, jota äitinsä kantoi uskollisesti ja joka nauraa hihitti isänsä kutitteluille.... Lastemme serkkuun. Tyhjäksi, hiljaiseksi vaipuu ajatuksissaan kun muistaa myös myöhemmin kivun vaikerrukset... viimeiset sydämen lyönnit....



    Kaunis on teidän Senni ja niin pitkä neiti jo! Mäkin ihailin tuota rimpsuhametta ja neuletakkia, prinsessaa. :)

    Miehen sisko käy miehensä kanssa vieläkin incl-päivillä joten saatat tunteakin heidän. Heillä on 4 pientä sijaislasta. :)

    VastaaPoista
  5. http://www.incl.fi/muistokirjoitus.html
    Mia ja
    Mian isän siskonmiehen kirjoitus :)

    VastaaPoista
  6. :)
    Jep, tuttuja ovat! ;)

    VastaaPoista
  7. Vasta löytäny blogisi, ja pitäähän se alusta asti lukea :) Tämä on taas niitä hetkiä kun jotainpitäisisanoamuttaajatuksetlukossa.. Ihania kuvia tässä postauksessa, ja todellakin "vähänköhienot" uudet aurinkolasit! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-