Siirry pääsisältöön

Herra Hämähäkki



Tämä jännänkeltainen inhottava "pikku" otus
(oikeesti isoin koskaan näkemäni hämähäkki! Luonnossa. Ja Suomessa.) 
 asusteli jonkin aikaa meidän yhden ikkunan välissä.
Inhottavasta olemuksestaan huolimatta
mua alko huvittaa sen touhut ku niitä seurailin pitemmän aikaa.

Se kutoi vaivalla (tai oikeesti tosi näppärästi) ison verkon sinne ikkunoiden väliin,
sitte se asettui pää alaspäin verkon keskelle ihan selvästikin kyttäämään
millon saalis takertuu verkkoon.

Noh, kului päiviä, ettei se liikahtanukkaan paikaltaan,
siinä se olla möllötti ja leikki varmaan näkymätöntä.

Saalista vaan ei kuulunu,
mutta mitä tekee hämähäkki?
Ei lannistu, vaan jatkaa verkkoaan yhä isommaksi ja isommaksi,
kunnes tuumii verkon olevan täydellinen ansa 
ja kömpii jälleen verkon keskelle kyttäysasemiin.

Siinä ollessa kuluu taas päiviä, melkein viikko liikkumatta mihinkään.
Alko jo kaikesta inhotuksesta huolimatta käydä toista sääliksi,
kun raukka valitsi vähän väärän saalistuspaikan, 
kun eihän siellä ikkunan välissä paljon hyönteiset lentele!
Reppana.



Loppujen lopuksi se ottikin ja lähti,
toivottavasti jonnekki kauaks meidän sisätiloista.




Vai oliko se just se lööpeissä ollut verenimijähämähäkki, 
joka asustelee sängyn alla ja hyökkää ihmisen nukkuessa.
Yöks,
en uskalla edes kurkata, 
pitääkö se nykyään majaa meidän sängyn alla.

Jotenki alko yhtäkkiä kutittaa joka paikkaa....
;)

-Reeta-

Kommentit

  1. Ookko varma, että se on lähteny talon ulkopuolelle... :D

    VastaaPoista
  2. Tuo on just se hämähäkki mistä on nyt kohuttu! Hyiii....

    VastaaPoista
  3. :)
    Tutkin asiaa ja tuo oli ihan tavallinen kellertävä ristihämähäkki, palloristihämähäkki on semmonen musta ja kiiltävä. Harmiton otus meillä siis asustaa ;) Tai minne lie muuttanut. Mutta mun yöunia ne ei kumpikaan olis häirinny ;D

    VastaaPoista
  4. Tuollainen valtavan iso ristilukki oli kutonut aikoinaan verkon meidän entisen vuokratalon ulkorakennuksen oviaukkoon. Kulje siitä sitten vajasta työkaluja hakemaan.

    Mulla on hirveä hämähäkkikammo ja ristilukit on just niitä, jotka saa mut ihan tolaltani. Yöks!

    VastaaPoista
  5. =D Heh, mä oon nykyään jopa antanu hämiksien elellä ihan omaa elämäänsä myöskin sisätiloissa ilman että listin ne hirrrveällä tukolla paperia! Tuo ei ois tullu kuuloonkaan vielä jokunen aika sitte!! Oonkohan mä kasvanu aikuiseks?! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-