Siirry pääsisältöön

Hetkiä ja Tähtihetkiä

 Anteeksi pienoinen poissaoloni, 

viikko on tultu ja menty,
juostu ja järjestetty, 
suunniteltu ja pähkäilty,
ommeltu ja askarreltu,
hoideltu salaisia ja ihan normaaleitakin asioita,
täytetty pyöreitä omassa avioliitossa,
toimitettu kaason ja bestmanin virkaa,
saatu ystävät onnellisesti naimisiin.
Nautittu.

Ja ikävöity kaiken keskellä ihan valtavasti Senniä.

Hetkiä viikolta:

Paavo.

Vanhat farkunlahkeet sai kyytiä. Ja uusi paita äitille Sennin kankaista. :)
Välillä kun vanha maalaisromanttinen tyyli tuntuu liian vanhanaikaiselta,
 voi aina siirtyä ajassa eteenpäin, 70-luvulle.  ;D

Terassia.


Ulkoilmaruokailu hääpäivän merkeissä.
Tuo hääpari on meidän vanha hääkakkukoriste. :)

Jälkkärikakku nurtsilla.


Se oli ihana päivä. 10vuotta sitte.


Kimppu ja sulhasen rintakukka.
Vain yksi ruusu irronnu vuosien varrella.

Ruusu joka vuodesta.


Niin kauniita. 


Häälahjan kortti siipalta, itse tehty.
Maailman hellyyttävin.
:D



Eino.

Häähumua.




Jotain vanhaa.
Servetti peräisin meidän häistä. :)
Riisit uusia! ;)



Kaunista hikoilla juhlapuvussa noin paljon! ;)









Juhlat ohi!

 ***

Paras viikon tähtihetki koittaa ihan pian
kun tämä Rakkaus tulee kotiin.
:)

Tähtihetkiä toivotellen alkavaan viikkoon

-Reeta-

Kommentit

  1. Kylläpä jo päivityksiäsi kaipasinkin - mutta kannatti odottaa! Ihania kuvia, kaikkein suloisin kuva viimeisenä! Siunausta perheenne arkeen ja juhlaan <3<3

    VastaaPoista
  2. Sittennii... Oli isäntämieski kokeillu hienosti skräppäämistä ;) Terkkuja <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia (: Ja hei mäkin oon ruvennut viihtymään 70-luvun kuoseissa en olis koskaan voinut kuvitella! Sennille terveisiä (:

    VastaaPoista
  4. Mukavia muistoja ja kuvia. Toi sun mekkos oli niin kaunis,notta! ♥

    VastaaPoista
  5. :)
    En tiiä johtuuko lauantain korkkareista vai mistä mutta tänään alko kamala iskiasvaiva säteillä oikeaan jalkaan ja lonkkaan! Tai noh, Senniähän tässä kyllä on taas tullu nosteltua ku isäntä vielä töissä... joten ei se mistää korkkareista johu ku selästä..toivottavasti ei pahene.
    Mutta tuo hikoilu oli kyllä melkosen voimakasta lauantain helteen takia, plus että juhlapaikka oli ihan hirveän kuuma! :)
    Sennille kerrottu terkut, ja isännälle kans :) Eikö ollukki ihana kortti, tunteella tehty! ;D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-