Siirry pääsisältöön

"Asiatonta" postia :)

Kumma homma ku tuntuu ettei oo asiaa ;)

Johtunee kauniista kesästä ja reissaamisesta ja muusta touhusta. 
Vaikkakin kerrottavaa juuri siks olis vaikka mitä. Mutta täytyy yrittää pysyä "asiassa". ;)
Mutta jokaikisen kommentin olen lukenut, ja vaikka en niihin aina vastaisikaan,
jokainen niistä on tähän mennessä ollut kovasti mukavaa luettavaa. :)


Tämän kuvan myötä Senniltä kesäterkut kaikille,
etenkin kaikille INCL-lapsille, 
ja muille vaikeaa sairautta sairastaville.


Näitä pieniä hymyhetkiä en tahtoisi menettää


***

Me ollaan täällä vähän lakkailtu kynsiä
:)





Päivittäinen seisontaharjoitus menossa



***

Sain tunnustuksen Maakalta,
Touhua ja töminää -blogista, kiitos! :)



Tunnustuksen mukana tuli velvollisuus kertoa 

Lempi-

Väri
Ruoka
ja
Paikka jossa haluaisin käydä.

Hmm.

Lempiväri riippuu niin kohteesta ja asiasta, mutta yleisesti kaikki luonnonvaaleasta kaakaoon ja kahviin. Mutta myös sammaleen/oliivinvihreä ja muut syksyn värit on kivoja piristyksiä vaatetuksessa.
 Sennin lemppariväri on vaaleanpunainen, yllätys ;) mutta sille sopii kyllä voimakkaat värit ihanasti!

Lempiruoka
Voivoi. Niitä on paljon. Mutta sanoisko että hirvipaisti ja perunamuusi yltää kyllä kärkisijoille, 
vaikka en enää perunaa juuri syökkään. Mutta sillon harvon ku tuota yhdistelmää saa, 
se on kyllä hyväääääää, slurps! 
Senni maistelee vaan kaikkia herkkuja, ruoka kun menee suoraan letkulla mahaan. 
Suklaakiisseliä tulee keiteltyä Sennille sillon tällön, ja on herkkua Sennin(kin!) mielestä :)

Paikka, jossa haluaisin käydä.
Tutkimassa kaikkia vanhoja ja autioita taloja, joita tuolla tien varsilla näkyy.
Mutta se lienee laitonta puuhaa, joten haaveeksi jää. ;)
Senni haluaa käydä päivittäin äitin ja isin kainalossa. 
:)

Oikaisen reilusti tunnustuksen jakamisen eteenpäin 15:sta;
Haukatkoon tästä makeasta tunnustuksesta palasen 
Kaikki jotka haluavat!
Mielellään lukisin teidän kaikkien lempijutuista.
:)

-Reeta-

Ps. Sennillä oli tänään taas verikoepäivä labrassa.
Niitä aina sillontällön otetaan ku katotaan lääkepitosuuksia. Kahella pistoskohalla selvittiin onneksi, yleensä niitä on paljo enemmän ku ei löydy suonia.
Ja sitte oli Sennillä fysioterapiapäivä kans. Niinkus Sennin arkeen kuuluu.

Viikonloppuja!!! :)

Kommentit

  1. Hei, mukavaa viikonloppua teillekin :)

    VastaaPoista
  2. Senni on todella kaunis näissä kuvissa. Voimia teille suureen kaipaukseen. Blogisi on todella upea kunnianosoitus tyttärellenne. Tämä ei jätä ketään kylmäksi.
    terkuin: mari

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-