Siirry pääsisältöön

Tuhansien pusujen päivä

Syy tähän tuhansien pusujen päivään löytyy viime yöstä ja unesta jonka näin. 
Näin jälleen kerran unta Sennin kuolemasta. Vaikka uni oli todella todentuntuinen, se ei ollut silti painajainen. 
Mutta silti niin kauhea.  
Näitä unia tulee aina sillon tällön nähtyä, eikä mikään ihme, sillä päivittäin tuota aihetta tulee enemmän tai vähemmän mietittyä. Halusimpa sitä tai en. 
Lieneekö sitten suruprosessin läpikäymistä vai jotakin pelkoa tulevasta. Mene ja tiedä.

Tuommosen unen jälkeen oli aamulla erityisen ihanaa kuulla Sennin ääntelyä ja heräilyä, ja herätä kiitollisena siihen todellisuuteen, että saadaan pitää Senni meillä ainakin vielä tämän päivän. 

Siinä syy tuhansiin pusuihin taas tänäänkin.

Rakastakaa ja pitäkää rakkaimpianne oikeen hyvänä. :)




-Reeta-

Kommentit

  1. Niinhän se pitäisi meidän jokaisen pystyä elämään; päivä kerrallaan. Tässähän se elämä on just nyt.
    Blogisi on kyllä koskettanut minua ja syvältä<3
    Kiitos, että jaksat jakaa Sennin meijän kanssa ja opettaa näitä elämän perusasioita<3

    VastaaPoista
  2. Oootko Reeta lukenut Lorna Byrnen kirjaa enkeleitä hiuksissani? Se on tuonut mulle ihan valtavasti valoa ja lohtua. Voimia ja suuren suuri lämmin halaus teille kaikille.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, että muistutit olemaan kiitollinen elämän perusasioista <3

    VastaaPoista
  4. Kirjoitat kauniisti ja koskettavasti tyttärestäsi, ja tässä hetkessä elämisen tärkeydestä. Aina kun kaiken turhankin kiireen ja tohinan keskellä jaksaisikin muistaa, ettei meillä kellään oikeastaan ole kuin JUURI TÄMÄ hetki, tämä mikä on käsillä.

    Voimia toivotan sinne ja paljon suojelusta, ihan jokaiseen päivään ja hetkeen. Oli hieno asia, että löysin juuri tämän blogin, tämä aukaisi silmiäni ja ravisti tunteitani, kosketti sydäntäni. Kaunista kesää :)

    Minna

    VastaaPoista
  5. Kaunis kiitos kauniista sanoista jokaiselle erikseen. :)
    Laitan tuon kirjan korvan taakse.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-