Siirry pääsisältöön

Pihatouhuja ja hellehattuja

Hetki täytyy antaa myös teille, 
te ihanat uskolliset lukijat, vaikka ulkona kesä kauneimmillaan, eikä malttaisi olla sisällä ollenkaan! :)

Viime päivät on kulunu mukavasti kyllä ihan pihalla. 
Käsityöt on jääny nyt niinku nalli kalliolle oottelemaan syksyä ja talvea, 
tai sitte niitä kesäsateita ja ukkosia.


Meidän piha vaatis kyllä kunnon pihasuunnitelman, mutta en aio nyt sen kummemmin sen kanssa ressata, touhutaan ja laitetaan sen mukaan mitä jaksetaan. Ja harmitellaan sitte myöhemmin ku kaikki istutukset on ihan väärissä paikoissa ku ei oo alusta asti suunniteltu kunnolla... ;) 

Pari unkarinsyreeniä tuli ostettua ja niille tein tommosen yksinkertasen hakealueen. Tuon kivetyksen reunaan pitäis(!) tulla jotaki valkosta perennakukkaa. Vai olikos se sittenki sinistä... 
Mainittakoon, että kyllä mussakin asuu pieni Hemuli! Se vaan on hyvin pieni, eikä se omista suurennuslasia ollenkaan. Syytä ehkä olisi. ;)


Viimekesänä ekaa kertaa palvellut pieni viljelylaatikko sai vähän uutta multaa ja uudet asukkaat; 
pinaattia
keräsalaattia
porkkanaa
tilliä
ja valkosipulia.
Tuo viimesin oli vähän ekstempore-ajatus, enkä edes tiedä kuinka niitä pitäis kasvattaa...mutta kynnet sujahti multaan ja jännityksellä odotetaan mitä sieltä tulee! :)



Ruohosipuli onkin jo viimevuoden asukkaita, ja hyvin "hän" näyttää siellä vielä viihtyvän, 
tainnut tulla jäädäkseen.


Haaveissa olis oikeen kunnon kasvihuone, mutta siihen investointiin kannattais kyllä kasvattaa sen sisäisen Hemulin lisäksi myös kunnollinen viherpeukalo.

***

Grillimökki on päässyt eroon rojuistaan ja likakin sai kyytiä sopivalla seoksella mäntysuopaa, vettä ja juuriharjaa! Sisustaminen on päässy jo kovaan vauhtiin, mutta vielä on pahasti keskeneräistä, 
ja vähän maalatakin pitäis, 
eikä ite grillaustakaan oo vielä päästy korkkaamaan. 
Mutta tässä pieni kurkistus ovenraosta :)


***

Mutta mitäpä kuuluu Sennille?


Sillon kun on riittävän lämmintä ulkona, ja kun lempeän lämmin tuuli kutittelee paljaita varpaita, ja kun voi pukeutua hellehattuun tai mansikkapipoon, ja kun voi nukkua ulkona, eikä tartte pukea paljon vaatteita,
niin sillon meidän Sennille kuuluu vain ja ainoastaan hyvää! 

Ja sillon kuuluu myös äitille hyvää.
:)


Päiväunet terassin lämmössä.



-Reeta-

Kommentit

  1. Ihania kesäisiä kuvia ja Sennikin nauttii♥ Toi kesäkeittiö projekti on aivan ihana ;D

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Kyynel silmässä käyn aina välillä lukee sun juttuja Sennistä, en oikein muista kuinka tänne eksyin, mutta koukkuun on jääty ja saman "kaupungin" asukkaita olemme ilmeisesti ;)
    Ihailen suuresti tuota elämänasennetta mitä näistä jutuista välittyy...
    Enkeleitä elämäänne :)

    -Niina-

    VastaaPoista
  3. Kiitos :)

    Ja tuosta kesäkeittiöstä, saas nähä muuttuuko se vielä saunaksi tässä matkan varrella ;)

    VastaaPoista
  4. Voi rakas, ihana tämä sun blogi! Nyt oikein otin ja aloitin su-aamuni lukemalla sun postauksia kun isi tuossa ahertaa keittiössä ja syöttää poikia. Tykkään sun tyylistä kirjoittaa, osaat olla yhtäaikaa herkkä ja huumorintajuinen. <3 Olen nauranut ja itkenyt!
    Jatka samaan tyyliin muru. Nähdään taas! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-