Siirry pääsisältöön

Tilasyöppöjä

Pieni jatko apuvälinepläjäykseen. Tavallaan.

Jos kerran apuvälineet vie hirrrrveesti tilaa, niin miten onkaan hoitotarvikkeiden laita?

On vaippoja, ruokapumpun letkuja, imuletkuja, pikkuletkuja peg-nappiin, vaihtonappeja, taitoksia, desinfiointiainetta, ruiskuja, vaihtopusseja imulaitteeseen...



Noh, ne sentään mahtuvat yhteen kuvaan. Mutta vievät melkein puolet vaatehuoneesta.



Ja muutaman kuukauden ruokasatsi varastoituna käytävän nurkkaan, kun ei muuallekaan mahdu.

Että tämmöstä tuli mieleen.
Mutta emmää valita. 
;D

Päivänjatkoja!

-Reeta-

Kommentit

  1. Heips, luin äskön aiemmat postauksesi taudin oireilun alkuajoista. Elämä ei ole reilua. Tuntuu niin pahalta. Ajattelen elämäänne ajellessani tuolla pitkin ja poikin Suomenmaata. Voimia toivon teille aina vaan.

    VastaaPoista
  2. Yhdyn edelliseen. Ei pitäisi valittaa omista pikku murheista. Sinä olet ihaltava nainen ja äiti, jolle on annettu suuri tehtävä.

    VastaaPoista
  3. Tylsää vastata aina että "kiitos", mutta en osaa muutakaan näihin teidän ihaniin ajatuksiin ja myötäelämisiin sanoa. Ne tuntuu aina niin hyvältä. Kiitos. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-