Siirry pääsisältöön

Sennimäisyyttä :)

Teki mieli kesän kunniaksi vaihtaa blogin ulkoasua hieman kevyempään ja vaaleampaan. 
Vaihtelu tunnetusti virkistää, eikö vaan! ;) 

Tästä tuli kyllä niin Sennimäinen.
Herkkä ja hentoinen,
niinkuin kesäperhonen.
:)

Tässä myös kuva niin Sennimäisestä helmirannekorusta, jonka Senni sai tässä taannoin fysioterapeutiltaan lahjaksi. Itse tehty vielä kaikenlisäksi.
Kaunis kiitos vielä tätäkin kautta!
:)


Nyt kukkien kimppuun ulos! 

-Reeta-

Kommentit

  1. Tupsahdin jotakin reittiä tänne sivuillesi ja luin tekstejäsi, katselin liikutuksen vallassa Sennin vaiheista kuvia. PArhaan ystäväni siskon tyttö sairasti samaa tautia ja vuosi sitten katsoimme heiltä lainassa olleen kauniisti ja taiten tehdyn dvd:n, joka oli tehty heidän tyttönsä, pienen Heidin muistoksi. Itkimme mieheni ja lasteni kanssa. Niinkuin itken nytkin. Jumalan tarkoituksia on näissä kohdissa vaikea ymmärtää. Voi vain luottaa , että tarkoitus on kipeilläkin asioilla. En osaa pukea sanoiksi sitä, mitä sinulle tahtoisin nyt juuri kuiskata. Siksi huokaisen vain, että Jumala teitä siunatkoon ja sinulle äitinä vahvuutta jaksaa vaikeaa arkea. Sennin erilaisen elämän ylle Jeesuksen vierelläkulkemista ja huolenpitoa.
    Sain samaiselta ystävältäni pienen enkelirintakorun, sellaisen joista saatu tuotto menee INCL-perheiden tukemiseen.
    Lempeitä hetkiä toivotellen♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Reeta tästä blogista! On mielestäni todella hienoa, että tuot oman kasvutarinasi ja elämän ilosi meidän kaikkien luettavaksi ja opittavaksi. Rohkea nainen! Luin yhdeltä istumalta koko blogisi, itkin, nauroin ja ihastelin suloista Senniä ja sen mahtavaa äitiä. Kiitos, että minäkin saan olla blogin kautta mukana Sennin elämässä. Paljon ajatuksia, vähän sanoja. Rakkautta ja voimaa jokaiseen päivääsi ja erityiseen tehtävääsi Sennin äitinä. Virpi

    VastaaPoista
  3. Heips. Ajattelin ilmoittaa että tasaisesti täällä blogissa vierailen ja itkutan ja hymyilen ja teitä mietin. Eli täällä ollaan vaikka kerrankin oon hiljaa :D Ja kohta ollaan teilläkin, kun vaan Janilla alkais loma! Terkkuja!

    VastaaPoista
  4. Kiitos sanoista ja ajatuksista. :)
    Tinttarus; Olen tavannut Heidin äidin ja myöskin nähnyt tämän dvd:n Heidistä. Se oli todella kaunis, niinkuin Heidikin. :) Kiitos huokauksestasi, tuon parempaa ei voi sanoakkaan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-