Siirry pääsisältöön

Vuoden ensimmäinen.



:)
Olittepa jättäny ihania kommentteja taulusta!
Toivottavasti palaute on menny tekijän
silmille ja korville.
:)


Vuosi vaihtui -yllätys yllätys- meilläkin.
Tämä lienee taasen se ajankohta,
jolloin täytyy haikailla mennyttä
ja lupailla liikoja tulevan vuoden suhteen.
;)



Noh, turhien lupauksien sijaan
oon yrittäny olla hyödyksi ja siivoilla.
Kerätä joulua jo pois.
Vähän haikeaa toisaalta.
Hajusintitkin vasta alkoi kukkimaan.
:)


Viime vuodesta täytyy toki sanoa sen verran,
että Sennillä se vuosi oli äitin näkökulmasta katottuna
melkoisen hyvä.
Sillä mittarilla,
että yhtään ainutta sairaalareissua ei tarvittu!

Ja myöskin hymyjen määrä lisääntyi vuoden kuluessa
ja tuota sydänjäätä sulattavaa nauruakin saatiin kuulla.
:)





Uusi vuosi tosin alkoi neidillä huonosti.
Kuumemokoma taas nousi eilen
ja sitä täällä nyt hoidellaan.

Kumpa tämä vuosi olis vähintäänkin yhtä hyvä kuin viime vuosi.
Ja mieluiten himpun verran parempikin.
Turhia lupailematta.


Onnellista vuotta 2013!!!


-Reeta-




Kommentit

  1. Toivon vuoteenne paljon lämpöä ja kauniita hymyjä♥

    VastaaPoista
  2. Teille toivon oikein ihanaa vuotta,paljon hymyjä ja jopa nauruakin <3 <3 <3 ja että Senni pysyis terveenä ja tyytyväisenä!

    -Maria-

    VastaaPoista
  3. Paljon enkeleitä tulevaan vuoteen teidän perheelle <3
    Sennille hyvää oloa ja ihanaa vuotta äidin ja isän kanssa <3
    t. Eija

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Hauska idea noille kukille!! Väheneekö "Hajusinttien" haju yhtään, kun ne laittaa tuollaisiin maljakoihin??
    Pakko kysäistä vielä sellaista, että annatko Sennille maitohappobakteereita? Meidän pitkäaikaissairaan erityislapsen sairastelut väheni valtavasti, kun aloin antamaan maitohappobakteereita:) Ihanaa ja terveellistä Uutta Vuotta :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin toivon Sennille hyvää oloa, kirkkaita silmiä ja lisää niitä ihania hymyjä tällekkin uudelle vuodelle 2013. :)

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea ja iloja teidän vuodelle 2013. Taulu oli juuri sellainen, mitä kerroit sen olevan.Tiesin heti, lukematta.

    Venla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-