Tuntuu,
että ei ole enää mitään sanottavaa.
En voi kertoa enää mitä Sennille kuuluu.
Ja mitä ollaan touhuttu.
Omat kuulumiset tuntuu niin turhilta.
Raskas ja pitkä ensimmäinen viikko takanapäin.
Ja nyt tuntuu siltä, että Sennin pitäisi kohta tulla hoidosta kotiin..
Järki ei meinaa käsittää tätä vielä.
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä lukea
oman lapsen nimi kaikissa noissa lukuisissa korteissa ja adresseissa.
Vaikka tämän onkin tiennyt olevan edessä,
ja sitä on kuutisen vuotta ehtinyt pelätä ja miettiä,
ei siihen siltikään osannut valmistautua.
Ja nyt, ihan yhtäkkiä,
pitäisi osata elää tämän kanssa.
Kiitän teitä edelleen kauniista sanoista
ja kaikkia kukkia lähettäneitä ja niin monin tavoin meitä kantaneita.
Kiitos myös kannustamisesta jatkamaan tätä blogia.
Hiljalleen keräilen voimia ja ajatuksia kasaan,
ehkäpä sitä sanottavaakin vielä on ja tulee.
En aio vielä lopettaa.
Niinkuin Juha Tapiokin sanoi,
"Aurinko ei laske."
Etenkään nyt Sennin kohdalla.
-Reeta-
Miten paljon ihania kukkia oletttekaan saaneet. Minäkin haluasin jakaa kanssanne surua, mutta se ei onnistu, en voi käsittää miltä teistä tuntuu. Mutta paljon annoitte tytöllenne, ei se mennyt hukkaan. Ja ehkäpä kun aikaa kuluu, jossakin on lapsi, joka odottaa juuri teitä.
VastaaPoistaUskaltaako kysyä, mikä Sennille lopulta tuli, oliko se se yskä?
Kyynelsilmin täällä luen kirjoitustasi. En voi mitenkään tuntea tuskasi määrää. Sen voin vain aavistaa.
VastaaPoistaPaljon olettte kukkia ja muistamisia saaneet.
Voimia sinulle ystäväni♥
Halaus. Ihan hetki kerrallaan eteenpäin. Enempää ei tarvitse jaksaa. Senni jätti jäljen sydämiin 3
VastaaPoistasenni oli kaunis lapsi nyt kaunis enkeli. muistan teitä rukouksissa että saisitte voimia jaksamaan ettenpäin. vaikka en teitä tunnekkaan niin tämän blogin asioista olen saanut seurata perheenne elämää ja niitä ilon hetkiä joita teilä ollut. sennillä nyt hyvä olla taivaan isän huomassa. osaan ottomme
VastaaPoistaPaljon teitä on muistettu surun keskellä ja vaikkei toinen sitä musertavaa tunnetta puolestanne pystykään kantamaan, voi sitä sivusta kannatella pahimman yli.
VastaaPoistaHyvin osaat sanoiksi pukea surun ja tuskan määrää, jatka kirjoittelua voimiesi mukaan. Olen alusta asti blogiasi seurannut ja kaukaa myötäelänyt suruanne. Toivon teille jaksamista myös eteenpäin, hautajaisten jälkeen usein tulee se hiljaisuus jolloin on aikaa miettiä, muistella, kaivata ja todella alkaa ymmärtämään menetyksen määrän.
Niina
Ei sun tarvitsekaan ajatella että olisi pitänyt jotenkin valmistautua, ei kai kukaan sellaiseen pystyisi, vaikka sen tietäisi olevan edessä..? ♥
VastaaPoistaAlkaa aina itkettämään, kun käyn täällä.Sennin sairaus oli niin epäreilua, kun ei mitään hoitokeinoa. Ihan hirmuisasti voimia sinne teille molemmille ♥
Jätän merkin lukemisesta.
VastaaPoistaVoimia kestää tämä kaikki <3
Osanotto Sennin kuoleman johdosta.
VastaaPoistaOlen vasta menettänyt lähiomaiseni ja sain tiedon, että toinen omaiseni sairastaa syöpää, jota ei kenties voida hoitaa. Molemmat suht. nuoria eli kuolema jätti ja jättää oikeasti paljon kesken.
Tavallaan se helpottaa, että tietää, mitä tuleman pitää ja tavallaan siihen ei osaa valmistautua, ainakaan täysin.
Ja vaikka asiasta puhuisi, surulle ei löydä oikeita sanoja. Mutta kait se on niin, että surun kanssa oppii elämään.
Maa kukkaa köyhempi, taivas enkeliä rikkaampi.
VastaaPoistaOsanottoni.
Voimia.
VastaaPoistaPaljon voimia surunne ja kaipauksenne keskellä. Olette mielessä, vaikken teitä enkä Senniä tuntenutkaan, blogisi löysin toisen blogin kautta vasta aivan hiljattain. Senni on nyt pienenä enkelinä taivaassa, näette vielä kerran <3
VastaaPoistalämmin osanotto ja paljon voimia <3
VastaaPoistaLöysin blogiisi vasta nyt kun toisessa blogissa oli maininta tyttärenne pois lähdöstä. Piti lukea heti kaikki läpi. Ja vaikka olette aivan outoja, kosketti sennin tarina niin paljon että itku tuli heti ja olette ollut paljon ajatuksissa. Ehkä siksikin, että oma nuorimmaiseni on juuri sen ikäinen kun Senni sairastuessaan. Ja itku tuli taas kun luin tekstisi.
VastaaPoistaLämmin osanottoni ja paljon voimia ja siunausta jaksaa suuressa surussanne!
-Kanerva
Voi kun voisin ottaa osan surusta itse kannettavaksi. Tai jotenkin lohduttaa. Toivoisin kovasti, jos vain jaksat ja haluat jatkaa kirjoittelua, ihan vain omista kuulumisistasi.
VastaaPoistaSenni. <3
Paljon voimia surun kanssa elämiseen! Jokainen kyynel saa luvan tulla, epäuskon verhon suoja, jokainen kiukuntunnekin, ajatukset laidasta laitaan-jokaisella oma tapansa. Olette mielessä <3 -Johanna-
VastaaPoistaKukapa osaisi elämättömän tunteensa ennalta aavistaa, ikävänsä mitata, vaikka sitä kuolemaa on miljoona kertaa ajatuksissaan etukäteen vatkannutkin, ainahan se tulee yllättäen, harvoin sitä toivotaan ja rukoillaan ja odotetaan aiemmin tulevaksi. Useimmiten varmaan tuntuu että asiat jää kesken, elämä jää kesken...
VastaaPoistaMietin paljon sitä, että jos lapsi lähtee yks kaks yllättäen, ilman että mitään on kukaan osannut aavistaa... se voi meille jokaiselle äidille joku päivä käydä ja monelle on käynytkin, sitä pelkää joka päivä mielessään, kun lapsi on kaukana maailmalla, alttiina kaikelle pahalle... silloin kun asiasta ja kuoleman tulemisesta on aavistus, sairaus joka vie, on hetki aikaa sille omalle tunteelle ennenkuin kaikki on jo tapahtunut,tietää että ihmettä ei tapahdu vaikka sitä odottaa, tietää että sairaus vie, vaikka ei haluaisi sitä vielä, tietää että se päivä tulee väistämättä eteen... siltikin oman lapsen lähteminen, kuoleminen ja ikuisesti pois olo pitääkin sattua ja pitääkin olla sanaton ikävä, sitähän on rakkaus! Mielestäni olisi omituista jos sitä ei noin kokisi -onhan se oma lapsi ollut se maailman tärkein ja rakkain ja yhtäkkiä pois.
Lohdun sanoja on vähän, mutta mielestäni tuo ikävä ja tyhjyys kuuluu nyt terveesti surun alkuun ja on täysin luonnollista, eikä sitä tarvitse ajatella siirtää syrjään, se sattuu ja tekee kipeää niin mielessä, sielussa, sydämessä kuin kehossakin, mutta sitä on rakkaus-- sitä on riski siitä että kun rakastaa- myös menettää- riski siitä, että vanhemmaksi tulossa on myös luopumisen riski -- surullista että se tuli teillä niin pian, mutta miten onnellisen ja täyden ihanan elämän jälkeen. Sennin lyhyessä vanhemmuudessa olette kokeneet paljon paljon enemmän kuin monet vanhemmat koskaan pystyvät ja saavat kokea, olette rohkeita ja vahvoja, ihania vanhempia, ihania ihmisiä.Elämässänne on ollut kaikesta päätellen, paljon siunausta ja rakkautta, voimaa. Elämä on suonut paljon, vienyt paljon-- mitä sillä onkaan vielä suunnitelmissa ja tulossa joskus se ihana jälleennäkeminen Sennin kanssa jossain.
Senni on koskettanut syvästi meitä, minua ja monia muita, vaikuttanut ajatuksiin ja sydämeen, saanut itkemään ja te vanhempina olette nyt paljon meidän mielissä, se suokoon teille lohdun, kaikella on tarkoituksensa -vaikka se nyt on mahdoton hyväksyä.
*voimia*
Jaksamista suuressa surussanne...
VastaaPoistaKuoleman edessä ei koskaan ole valmis,varsinkaan kun kyseessä on oma lapsi.Vaikka sitä kuinka olisi osannut odottaa ja pelätä.
VastaaPoistaOlkaa toistenne tukena.Voimia ja suojelusta!
Ethän pelkää pimeää siel on monta kynttilää.
VastaaPoistaNuku vain jos väsyttää vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle että siellä on kaikki sulle.
http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30
Rakas Jeesus siunaa meitä.
VastaaPoistaAnna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä.
Älä meitä koskaan heitä.
Voimia tuleviin päiviin sinulle!
Isäni kuoli kun olin parikymppinen. Muistan siitä tuon saman epäuskoisen tunteen - että jossainhan se isä on, töissä, työmatkalla, ja tulee ihan kohta kotiin. Muistan myös sen kukkakaupan tuoksun kun astui ulkoa sisään... Oman lapsen menettäminen on tietysti, kuitenkin, aivan eri asia - "lähtöjärjestys" on silloin niin väärä. Surutyö on kirjaimellisesti työtä varmasti kaikissa menetyksissä, ja samoin se, mitä vielä suremisen työn alussa ei tarvitse edes ajatella: että aika on armollinen matkakumppani. Armollinen siltikin, että samalla se haalistaa muistot ja pakottaa kulkemaan kauemmas niistä päivistä, jotka vielä sai viettää sen rakkaan, läheisen kanssa.
VastaaPoistaMutta nyt ei ole vielä sen aika. Nyt on surun aika, ja siihen toivon voimia edelleen.
<3
VastaaPoistaOlen hiljaa seurannut tarinaanne jo tovin. Olen sanaton, enkä osaa muotoilla mitään nyt oikein. Eikä oikeita sanoja olekkaan. :´( Tahdon kuitenkin ilmaista osanottoni ja kertoa että tarinanne on koskettanut syvältä ja kovaa. <3
VastaaPoistaOlen sytyttänyt Sennille kynttilän joka ilta edellisen postauksen luettuani, olette mielessäni! <3 <3 <3
Itse uskon enkeleihin ja niiden johdattavaan voimaan. Ja uskon että nyt Sennikin on sellainen. <3 Matkaanne seuraten kulkee mukananne, ainiaan teistä huolehtien. <3 <3 En osaa edes kuvitella miltä tuntuu, mutta voin uskoa että maailma pysähtyy. Hetkeen jolloin se taas jatkaa matkaa, muistoa vaalien. <3 <3 Olen niin pahoillani. :´(
<3 <3 Miljoonasti haleja ja kauniita ajatuksia sinulle <3 <3
VastaaPoistat-KS-
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
VastaaPoistasaan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.
Sennin muistoa kunnioittaen ja suureen suruunne osaa ottaen.
Lämmin halaus <3
VastaaPoistaElämä kantaa, vaikkei nyt siltä ehkä vielä tunnukkaan.
VastaaPoistaTaivaan Isä pitää huolen omistaan.Mikään ei Senniä tietenkään korvaa, mutta ajan
myötä suru helpottaa.Niin se elämä vain menee.
Muistatte vain pitää huolta toinen toisistanne, yhdessä jaksaa kaiken paremmin <3
Voimia tuleviin päiviin <3
t. Eija
Lämmin osanotto äärimmäisen suureen suruunne!
VastaaPoistaEmme tunne toisiamme, mutta tämä uutinen kosketti syvältä sydämestä. Minullekin tuli itku kun Sennin kuolemasta luin.
Olemme kerran kohdanneet lastenpäivystyksessä, molemmilla tyttäret potilaana. Kohtaamisemme oli vain muutaman minuutin mittainen, kun meidät siirrettiin toiseen huoneeseen. Jäitte mieleeni... ja myös nyt 16-v. tyttäreni mieleen.
Pari kuukautta sen jälkeen, kuin vahingossa, löysin blogiinne ja tajusin, että se päivystyksen tyttö oli Senni.
Aina silloin tällöin olen blogista kuulumisianne ja elämäänne seurannut.
On vaikea ymmärtää surunne suuruutta, eikä vieraan kirjoittamat sanat varmaankaan paljoa lohduta. Toivon kuitenkin teille vanhemmille enkeleitä ja paljon voimia jaksaa elämäänne eteenpäin. Itsekin lapsen lailla uskoen, tiedän myös Sennillä olevan nyt kaiken hyvin taivaassa.
Piia
Nyt kerron mä sulle lapseni miten kaunis on taivahan enkeli,kun
VastaaPoistakerran silmäsi sammuvi,hän vuoteesi vierellä välkkyvi.
Sitä vartempa vain,ovat enkelit valveilla ain.
Suureen suruunne lämmöllä osaa ottaen:Anne ja perhe Seinäjoelta
Ihana kuulla, että et lopeta blogiasi! Tuntuu hyvältä, että saan jatkossakin kuulla elämästänne.
VastaaPoistaJuha Tapion laulaa:
Minun ikäväni näyt, tähän maisemaan hajoaa.
Sinun askeleittesi hehku, yhä lumoaa kulkemaan.
Nämä itkut ikävästä yötaivaalle kohoaa.
Ehkä kuulet, olet tässä, vielä saa nää laulut meitä lohduttaa.
Vaikken toivoa löydä, ainoaani tarraudun.
Kädet lävistetyt vielä voivat turvaan viedä mun.
Valta antaa sekä ottaa on vain Voittajalla.
Uuden aamun avaimet, vielä löytyy suurimmalta.
Minä kuljen läpi yön, nimeen täytetyn työn.
Minä luotan sekä työni täyttäjään.
Vielä aamu sarastaa, silloin matkamiehet laulaa saa.
Siihen asti meitä kaipaus kuljettaa.
Liian korkean taivaan alle taas mä leirin teen.
Minä tulen sytytän, ja hiljaa itken kyyneleen.
Nämä tulet tämän maan, ei tulta sielun saa.
Niinkuin muisto siitä maasta, jossa meitä ootetaan.
http://www.youtube.com/watch?v=5k01xS4u9bI
Pikku-sennin äitiä ja isää ja muuta sukua ajatellen,
Katja
Töihin ajaessa eilen radiosta tuli Juha Tapion Sitkeä sydän...Itku siinä tuli kun mieleen tuli Senni ja te vanhemmat :( Toivon teille jokaiseen päivään lohtua ja luottamusta että elämä kantaa valtavasta surusta huolimatta,että joskus näette taas syyn elää <3
VastaaPoista-Maria-
Teillä on oma kaunis pieni enkeli.
VastaaPoista<3
Paljon kiitoksia tästä blogista.Toivon teille voimia ja kaikkea hyvää tulevaisuudessa.Senni oli ihana.
VastaaPoistaLapsen laulu äidille
VastaaPoistaÄiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
" Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin." <3
Tänä iltana olen miettinyt, että onkohan Sennin siunaustilaisuus ja hautajaiset nyt viikonloppuna... raskas ja haikea tilaisuus teille läheisille - kovasti miettinyt teitä vanhempia, isovanhempia, läheisiä -vaikeita, raskaita hetkiä, Senni kosketti niin monia ja surijoita on paljon. Hautajaiset eräänlainen virstanpylväs raskaiden päivien ketjussa-- 'voimahalaus'
VastaaPoistaKorvamatona soi virsi-- nyt kerron mä sulle mun lapseni, kuinka kaunis on taivahan enkeli---
Hei,
VastaaPoistaMuistaakseni lähetin sulle n. vuosi sitten tämän saman runon. Mutta haluan lähettää sen nyt uudestaan. Runo on Anja Syrjän, jos en ihan väärin muista.
Pyysin lahjaa taivahasta,
tainta helmasta enkelten.
Niin pienen pientä lasta,
että olisin onnellinen.
Oi päivää keväistä tuota,
kun tuli hän maailmaan.
En väistynyt kehtonsa luota,
kun itki hän kaipuutaan.
Hän oli niin erilainen
kuin ovat lapset maan.
Kuin kukka taivahainen,
tai perhonen matkallaan.
Värähti perhosen siipi,
kukka hento kuihtui pois.
Suru vaikka sydäntä riipi,
oli kuin enkelihymni lähellä sois.
- Niin paljon rakkautta
olin valmis antamaan,
Jumala sanoi, - mutta
anna lapsesi kokonaan.
Niin paljon rakkautta
olen valmis antamaan,
että harteiltas huolien taakan,
pois otan kokonaan.
Minustakin on kiva kuulla, että et lopeta tätä blogia. Kyllä niitä sanoja vielä tulee, kun on sen aika – muistoja Sennistä, tuntoja surutyön etenemisestä, ajatuksia uudesta elämänvaiheesta. Nyt on surun aika, ja sen kyllä ymmärtää, että silloin on sanat vähissä. Sure rauhassa ja jaa surua, jos se helpottaa. Olet ajatuksissani ja rukouksissani.
VastaaPoistaLukemassa, itkemässä. Olette täälläkin ajatuksissa.
VastaaPoista-MS-
Olen myäs hiljaa seuraillut tarinaanne jo pidempään ja nyt palaan blogisi pariin yhä uudelleen, olette olleet mielessä niin paljon! Sennin on koskettanut niin monia ja mukanaeläjiä ja esirukoilijoita teillä taitaa olla paljon enemmän kuin tiedättekään! Olette niin ihanat vanhemmat ja Senni oikea pieni enkeli. Ja Reeta, blogisi on täysin vertaansa vailla, uskomattoman koskettava ja myös lämpimästi veraistukea antava, myös oman elämänne jakamista kauniilla omalla tavallaan, kiitos siitä. Lämpimiä ajatuksia ja voimia teille <3
VastaaPoistaVoimia. Olen lukenut usein, koskaan en ole kommentoinut. Blogisi on antanut minulle paljon. Perspektiiviä moneen asiaan. Viikon lukutauon aikana oli tapahtunut paljon. Liikaa. Suren kanssanne. Olen sanaton.
VastaaPoistaLämmin osanottoni, voimaa ja jaksua tästäkin eteenpäin. NYT ei tarvitse itkeä, "sanoi" poikani minulle pian kuolemansa jälkeen, Nyt Juuri ei ole mitään hätää. Äidin osa kuitenkin... voimiavoimia..
VastaaPoista"Aurinko ei laske. Ei laske milloinkaan."
VastaaPoistaVoimia ja Isän kantavaa huolenpitoa arkeenne.
<3