Talvi on pistänyt parastaan
kelien suhteen näillä lakeuksilla.
Auringolla on ihmeitä tekevää vaikutusta mieleen.
Mieleen,
joka ajelee suurta tunteiden vuoristorataa.
Ikävä on alkanu lyömään vasten kasvoja.
Haudalla on tullut käytyä usein.
Jokin siinä vetää vielä sinne.
Hakeeko sitä vielä itelleen jotakin todistetta,
oliko se unta vai ei.
Kun ei vieläkään oikein tahtois uskoa.
Tänäänkin ajattelin käydä.
Otan talteen nuo värssyt,
ennenkuin kukat siivotaan pois.
Sennin kaunis maallinen maja
lepää kauniilla paikalla
koivun alla.
Kuusiaidan vieressä,
järven rannalla.
Voin jo kuvitella,
miten kaunis maisema onkaan kesällä.
Kiitos jälleen niin lohduttavista
kommenteista ja yhteydenotoista.
Jokaisella sanalla on niin suuri merkitys,
tietäisittepä vaan.
<3
-Reeta-
Teillä alkaa nyt ehkä se raskain vaihe, jota sanotaan surutyöksi. Antakaa sille rauhassa aikaa.
VastaaPoistaOlkaa armollisia myös itsellenne: ei tarvitse olla vahvoja. Meidän Isämme on meidän vahvuutemme ja me saamme olla heikkoja ja avun varassa.
Rukouksemme jatkuu teitä muistaen.
Ihmisen mieli on rakennettu minusta sillä tavalla armollisesti, että se ei ota vastaan eikä käsittele näistä kaikkein suurimmista suruista kuin pientä osaa kerrallaan. Ei niitä muuten mitenkään jaksaisi, niissä pienissäkin osissa on kylliksi kantamista.
VastaaPoistaMinusta on hienoa, että jaksat kaiken keskellä kirjoittaa ja kuvata myös blogiin. Olen ihan varma siitä, että nämä tekstit ja kuvat, niin Sennin elämästä kuin sinun tunteistasi Sennin poismenon jälkeen, tulevat olemaan vielä monta kertaa suureksi lohduksi isolle joukolle ihmisiä. Varsinkin heille, joiden lapsi on vakavasti sairas, tai jotka ovat menettäneet lapsen tai jonkun muun läheisen. Tai sitten meille, jotka sattuvat tavalla tai toisella päätymään tänne ja joita Sennin tarina sinun kertomanasi niin syvältä koskettaa.
Teillä on kaunis paikka, jossa käydä muistelemassa Senniä. Sellaistakin konkreettista, käsin kosketeltavaa, askelin kuljettavaa ihmismieli surussa tarvitsee.
Kaunis on paikka Sennillä levätä <3 Voimia edelleen, nyt ja huomenna <3
VastaaPoistaOman pikkusiskoni kuolemasta on jo monta vuotta, mutta edelleen hänen haudallaan käyminen ja erityisesti haudan hoitaminen on meille tärkeää. Äiti kiteytti kerran hyvin asian, että kun ei ole enää lasta täällä hoidettava, se hoitaminen jatkuu sitten haudan hoitamisena rakkaudella. Ensimmäisinä kesinä vaihdoimme kukkaistutuksiakin tiheään... Ja muistan sen, että alkuvaiheessa hautausmaalta haki juuri sitä todistelua, että onko tämä tosiaan totta ja osa minun elämääni.
VastaaPoistaVoimia teille Sennin vanhemmat suureen ikäväänne.
Sini
Usein kuule sanoittavan, että haudalla käyminen rauhoittaa. Vaikka tietääkin, että matka on jatkunut, mutta jollain tavalla se tuo läheisyyden tunteen monelle. Käy ihmeessä usein, jos se sinua rauhoittaa ja tuntuu hyvältä. Tulee vielä aika, jolloin joka päivä ei suunnatonta ikävää tunne. Ei vielä pitkiin aikoihin, mutta joskus.
VastaaPoistaIhana tyttö sai ihanan hautapaikan. Voimia ja valonsäteitä raskaan ajan kestämiseen.Kaikki Senniin liittyvä on niin kaunista ja haurasta, kuin elämä itse.
VastaaPoistaKaunis hautapaikka pienelle Enkelille. Hautausmaa on sellainen rauhan paikka, jossa kuljeskellessa oma mielikin rauhottuu ja ajatukset ikävän keskellä selkenee. Toivon voimia teidän arkeen ja auringonpilkahdusten myötä myös hieman niitä iloisempia tunteita surun sekaan.
VastaaPoistaItse oman menetykseni jälkeen muistan miettineeni, joko minä uskallan / saan nauraa, olla onnellinen, kaikesta huolimatta. Ja ainahan se rakas läheinen kulkee sydämessä mukana.
Tekstisi käsittelee yhtä elämän suurimmista suruista, silti siitä huokuu kauneus, rauha ja suunnaton rakkaus. Samoin kuvista.
VastaaPoistaAurinko ei laske, Senni elää taivaassa ja hänen kaunis muistonsa täällä maan päällä. Samoin elää ja kantaa hedelmää kaikki se mitä Sennin elämä opetti meillekin, jotka emme häntä täällä maan päällä tunteneet. Siunausta ja voimia surun kanssa elämiseen teille! <3
Kauniisti osaat kertoa. Voimia suruunne. ♡
VastaaPoistaKaunis paikka jossa saatte uudelleen ja uudelleen käydä muistamassa & suremassa. Toivon että paikka voi antaa myös lohdutusta & rauhaa suureen suruun.
VastaaPoistaOn käynyt mielessä jakaa erään runon kanssasi, jota kirjoitin viime syksynä. Istuin oman tyttäreni kanssa sairaalassa. Oli vielä epävarmaa kuinka siinä lopuksi oikein käy. Onneksi saatiin vielä se kerta ottaa tytön takaisin kotiin, mutta runo elää vielä lähes päivittäin mielessäni, nykyään lauluna. Mielestäni runo kuvastaa yhtä hyvin Senniä - tyttäreni "kaveri" - kuin oma tytär. Tässä se on - på svenska.
"Du mitt barn,
du vackraste och finaste.
Du fyller mitt hjärta med stor glädje,
men även av den smärtsammaste sorg,
som inte kan beskrivas.
Du vackra lilla flickebarn,
ditt böljande hår,
din blick så blå och mild,
din hy så len och rosenfin.
Dina läppar söta,
som hallon små.
Ditt leende så äkta och fin,
som en himmelsk gåva till oss.
Nu vilar du i Jesu famn,
helad och fri från din sjukdom.
Du får springa på
de vackraste av ängar,
känna vindens susning i ditt hår.
Du får uppleva frihet och glädje stor
hemma hos Herren Gud.
Kära (Senni) - vi ses
en dag i himmelen."
-INCL-tytön äiti-
Olen seurannut tekstejäsi pitkään, mutta en koskaan vielä kommentoinut - en tiedä miksi... Sydämellinen osanottoni Teille molemmille, vaikka olemmekin ihan vieraita. Sennin elämä oli merkityksellinen teille ja monille muille. Meidän perheemme on myös menettänyt lapsen, 6-v., monia vuosia sitten, joten pystyn kuvittelemaan tunteiden monenlaisen kirjon. Myös minulle oli tärkeää käydä haudalla usein ja sitä kyllä jatkui pitkään. Se jollakin tavalla selkiytti omia ajatuksia, siellä oli aina rauhallista ja sai olla yksin omien ajatusten kanssa, hiljentyä. Meillä oli silloin muita pieniä lapsia, joten omaa aikaa tarvitsi tavallisessa perhearjessa.
VastaaPoistaJaksakaa tukea ja kuunnella toisianne, vaikka jossakin vaiheessa olettekin ehkäpä surussanne eri "tasoilla" - ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra vaan jokaisella omanlaisensa.
Ja joka päivä voi ajatella, että taas on yksi päivä pystytty elämään "uudessa ajanlaskussa". Päivä vain ja hetki kerrallansa...
Käykää haudalla niin usein kuin vaan hyvältä tuntuu.
VastaaPoistaKäykää päivittäin, käykää vaikka monta kertaa päivässä. <3
Ei ole väärää määrää, jokainen tuntee sydämessään oikean.
Hautahan on nyt "Sennin huone", on ymmärrettävää, että haluatte siellä käydä ja huolehtia siitä.
En osaa mitään lohduttavaa sanoa, voimia toivotan edelleen arkeenne.
Ensivaikutelmaltaan varmasti karua ja toivotonta, mutta miten kauniisti olettekaan kaiken käyneet läpi ja tänne blogiin sen välittäneet. Olen sanaton, mutta en tiedä pelkästäänkö myötätunnosta suruun, vaan myös elämänasenteestanne! Olette olleet mahtava valinta Sennin vanhemmiksi, mikä onnentyttö!
VastaaPoista(Löysin tämän vasta päivä pari sitten, mutten kommentoinut, vaikka luin ja itkin. Viimeinen lauseesi nyt kuitenkin kolahti.)
Minäkin eksyin vasta pari päivää sitten sinun blogiisi, kun eräs yhteinen tuttavamme oli sen linkittänyt facebookiin. En silloin saanut itkulta kirjoitettua, hyvä että nytkään näen kyyneleiden läpi. En voi kuin aavistaa tuskaasi miltä tuntuu menettää oma lapsi.. Kirjoitat Reeta todella kauniisti Sennistä ja kaikista teidän kokemuksista. Olet ollut Sennille mahtava äiti, niin omistautuva ja kaikkensa antava. Äiti, jota ihailen valtavasti ja jollainen itsekin haluaisin olla omille lapsilleni.
VastaaPoistaValtavasti voimia suureen suruunne. Onneksi teillä on jälleennäkemisen toivo Sennin kanssa ♥¨
t. Ansku (lukiosta)
Haudat ja hautausmaat on hyviä paikkoja, miksi siellä käymistä pitäisi rajoittaa - siellä on paljon enkeleitä ja henkiä, rauha ja lohtu. ja se on se konkreettinen paikka mihin voi lähteä kotoa kun siellä "tämä kaikki" on erilaista ja erilailla läsnä. Haudalle voi konkreettisesti kävellä ja sytyttää kynttilän, kohtentaa kukkia :)
VastaaPoistaSennin hautapaikka näyttää nyt talvellakin kauniilta ja kesällä se on varmasti ihana kukkineen kaikkineen koivun katveessa.
Hautausmaalla kulkeminen on mulle harrastus, tykkään siitä rauhasta ja siellä on tunne, että "rukoukset menee paremmin perille" enkelit ottaa ohjat käsiin kun siellä ovat.
Voimia päivään ja yöhön, tänään ja huomenna.
<3
VastaaPoista-KS-
Niin kauniisti olet tuntojasi osannut kertoa ja kuvata täällä blogissa ja niin ihania viestejä ovat lukijat kirjanneet, että itse voin vain niihin yhtyä ja lämpimän osanottoni välittää. Toivon teille kaikille läheisille voimia.
VastaaPoistaKauniilla on paikalla Sennin leposija.Toivon sinulle Reeta ja miehellesi paljon kauniita aurinkoisia kevätpäivi
VastaaPoistaSedän näkemän unen tavoin,Älä Äiti murehdi.
.
Sennin leposija on varmasti kaunis kaikissa vuodenajoissa! Toivottavasti Reeta, jaksoit kerätä värssyjä talteen. Kuvat kukista on todella kauniita! Voimia ja siunausta lähetän teille joka päivä!
VastaaPoistaHyvä on Sennin levätä noin ihanassa maisemassa :) Vaikka eihän hän siellä taida ollakaan, luulen että kulkee kanssanne kaikkialla seurailemassa teidän elämäänne <3
VastaaPoistaKaunis paikka Sennin levätä ♥ Voimia teille, olette ajatuksissani!
VastaaPoistaOlen seurannut blogianne jonkin aikaa ja halunnut kommentoida, löytämättä sanoja..nyt yritän kuitenkin.
VastaaPoistaKirjoituksista huokuu äidin rakkaus, se vahvin kaikista! Uskon ettei Senni olisi voinut saada parempaa perhettä ja kotia kuin sen mitä teillä oli tarjottavana. Ja teille taas Senni on varmasti antanut enemmän kuin osasitte odottaakkaan.
Minusta on ihanaa, että on olemassa jälleen näkemisen usko. Täytyy olla usko johonkin, että jaksaisi kantaa ja kulkea tämän elämän läpi..kunnes taas tapaamme. Hyvästejä ei tarvitse sanoa koskaan.
Itselläni on pieni tytär, 1v 3kk, hän on kaikkemme. En uskalla, enkä varmasti edes osaisi kuvitella sitä tuskaa mitä tunnette..toivottavasti se ajanmyötä helpottuu, suru ei varmaan katoa koskaan. Toivottavasti muistatte hyvät hetket ikuisesti!
Lämpöä ja aurinkoa kevääseenne! On ollut ilo lukea blogianne, elää hetkissänne mukana. Kaikkea hyvää teille! Kiitos kun avasit maailmanne meille <3
-Annukka
Sydämelläni mukana surussanne ja ikävässänne ♥ Siunaten ♥
VastaaPoistaElisa Antinaho
Hauta on tärkeä paikka <3 Minä kävin pitkään joka päivä. Ja voin vain kuvitella, miten kauniiksi osaat laittaa Sennin viimeisen leposijan. Nyt ei muiden tekstejä lukenut, mutta otittehan itsellenne paikat Sennin vierestä? Sitä ei ehkä suurimman surun keskellä osaa ajatella, mutta myöhemmin se tieto lohduttaa, että pääsee rakkaan lapsen viereen.
VastaaPoistaAlajärven hautausmaa on kyllä kaunis paikka. Muistan kuinka ensimmäisenä äitienpäivänä äidin kuoleman jälkeen itkin haudalla ja yli lensi kaksi joutsenta peräkkäin ja matalalla. Aivan kuin linnut isän ja äidin hautakivessä. Siihen ne laskeutuivat kirkkolahdelle. Jotenkin koin sen lohduttavaksi ja merkitykselliseksi. Luonto omalla tavallaan hoitaa surussa. Sen kauneudessa voi levähtää ja rauhoittua. Ja aina kun katson tähtiä ajattelen ikuisuutta. Aina.
VastaaPoistaMinun syntymättömän tyttöni hauta on yleinen tuhkauurnapaikka. Se ei ole sama kuin hautakunpu ja sen jälkeinen hauta, yksilöityne hautakivineen, kukkaistutuksineen ja lyhtyineen.
VastaaPoistaPikkuinen lähti pois kohdustani muutaman viikon ikäisenä, enkä osannut mitenkään silloin 1980-luvulla vaatia, että saisin itse haudata hänet. Hänet vietiin vaan pois sairaalasta - ties miten tuhkattiin muiden vastaavien lasten kera - ja järkytykseltäni ja shokiltani en tajunnut asiaa kuin vasta liian myöhään. Suomessahan ei sikiötä pidetä lapsena, mutta minulle hän on lapsi, jota ilman jäin.
(Joku voi kysyä että mistä tiedän, että hän oli tyttö.. no, kun nyt vaan tiedän)
En ole katkera. Minä voin käydä yhteishaudalla, mutta kun siellä ei ole edes hänen nimeään ylhäällä, saati kuolinpäivää.. huokaus..
Sain aivan liian myöhään tietää (luin lehdestä) mihin keskeytyneet sikiöt silloin poltettavaksi vietiin ja mihin he päätyivät, koska jouduin muuttamaan paikkakunnalta pois.
Olen vienyt kynttilän sinne kaupungin tuhkapaikalle, vaan ei se ole sama kuin oikea muistohauta. Ja,ei sinne oikein kukkiakaan tiedä mihin niitä veisi, kun ei ole rauhaisa ja yksityinen paikka.
Olen uskova nainen. Silloin en ollut. Mutta asia on todella paljon lohduttanut minua nämä vuodet, jotka olen ollut Jeesukseen ja Jumalaan uskovana. Tiedän, missä tyttöni oikeasti on: hän on Jumalan Taivaassa. <3
Olen kommentoinut sinulle Reetta aiemminkin, mutta en ole kyennyt kertomaan omaa stooriani ennen kuin nyt. Toivottavasti et pahastunut kirjoituksestani.
-teija teijuska
Niin moni meistä rakastaa Senniä.
VastaaPoistaToivoi parasta, mutta unohti pelätä pahempaa.
En ole varma, kommentoinko omalla bloginimelläni vielä aiemmin vai pelkästään anonyyminä, joten nyt Deenana. Saatoin ehkä mainita olevani Maaria.
Ja että kaipaan Senniä. En pyytänyt jatkamaan blogia, vain säilyttämään sen.
Voimia teille alkavaan viikkoon! Ajanlaskunne on varmasti mennyt uusiksi.
VastaaPoistaVoimia uuteen viikkoon tältäkin suunnalta!Koittakaa jaksaa olla toistenne tukena ja ottakaa kaikki apu vastaan.Päivä kerrallaan.
VastaaPoista<3
Onpa kaunis hautapaikka <3
VastaaPoistaKuulin ystävältäni blogistasi ja ensimmäistä kertaa täällä vierailulla. Voi miten sanottomaksi tekee minut.. En voi estää kyyneleitä tulemasta..
VastaaPoistaPaljon voimia teidän elämään suuressa surussa<3!
Kuvista ja kirjoituksista paistaa niin suuri rakkaus ja huolenpito Senniä kohtaan, että tuli jotenkin ihan onnellinen olo siitä, että Sennillä oli noin ihana ja välittävä perhe! Hänen oli varmasti hyvä olla.<3
Lämmöllä teitä ajattelen, vaikka tuntemattomia olettekin :)
-H