Siirry pääsisältöön

Alla koivupuun.





Talvi on pistänyt parastaan
kelien suhteen näillä lakeuksilla.
Auringolla on ihmeitä tekevää vaikutusta mieleen.

Mieleen,
joka ajelee suurta tunteiden vuoristorataa.
Ikävä on alkanu lyömään vasten kasvoja.





Haudalla on tullut käytyä usein.
Jokin siinä vetää vielä sinne.
Hakeeko sitä vielä itelleen jotakin todistetta,
 oliko se unta vai ei.
Kun ei vieläkään oikein tahtois uskoa.

Tänäänkin ajattelin käydä.
Otan talteen nuo värssyt,
ennenkuin kukat siivotaan pois.







Sennin kaunis maallinen maja
lepää kauniilla paikalla
koivun alla.
Kuusiaidan vieressä,
järven rannalla.






Voin jo kuvitella,
miten kaunis maisema onkaan kesällä.







Kiitos jälleen niin lohduttavista
kommenteista ja yhteydenotoista.
Jokaisella sanalla on niin suuri merkitys,
tietäisittepä vaan.
<3


-Reeta-



Kommentit

  1. Teillä alkaa nyt ehkä se raskain vaihe, jota sanotaan surutyöksi. Antakaa sille rauhassa aikaa.
    Olkaa armollisia myös itsellenne: ei tarvitse olla vahvoja. Meidän Isämme on meidän vahvuutemme ja me saamme olla heikkoja ja avun varassa.
    Rukouksemme jatkuu teitä muistaen.

    VastaaPoista
  2. Ihmisen mieli on rakennettu minusta sillä tavalla armollisesti, että se ei ota vastaan eikä käsittele näistä kaikkein suurimmista suruista kuin pientä osaa kerrallaan. Ei niitä muuten mitenkään jaksaisi, niissä pienissäkin osissa on kylliksi kantamista.

    Minusta on hienoa, että jaksat kaiken keskellä kirjoittaa ja kuvata myös blogiin. Olen ihan varma siitä, että nämä tekstit ja kuvat, niin Sennin elämästä kuin sinun tunteistasi Sennin poismenon jälkeen, tulevat olemaan vielä monta kertaa suureksi lohduksi isolle joukolle ihmisiä. Varsinkin heille, joiden lapsi on vakavasti sairas, tai jotka ovat menettäneet lapsen tai jonkun muun läheisen. Tai sitten meille, jotka sattuvat tavalla tai toisella päätymään tänne ja joita Sennin tarina sinun kertomanasi niin syvältä koskettaa.

    Teillä on kaunis paikka, jossa käydä muistelemassa Senniä. Sellaistakin konkreettista, käsin kosketeltavaa, askelin kuljettavaa ihmismieli surussa tarvitsee.

    VastaaPoista
  3. Kaunis on paikka Sennillä levätä <3 Voimia edelleen, nyt ja huomenna <3

    VastaaPoista
  4. Oman pikkusiskoni kuolemasta on jo monta vuotta, mutta edelleen hänen haudallaan käyminen ja erityisesti haudan hoitaminen on meille tärkeää. Äiti kiteytti kerran hyvin asian, että kun ei ole enää lasta täällä hoidettava, se hoitaminen jatkuu sitten haudan hoitamisena rakkaudella. Ensimmäisinä kesinä vaihdoimme kukkaistutuksiakin tiheään... Ja muistan sen, että alkuvaiheessa hautausmaalta haki juuri sitä todistelua, että onko tämä tosiaan totta ja osa minun elämääni.

    Voimia teille Sennin vanhemmat suureen ikäväänne.
    Sini

    VastaaPoista
  5. Usein kuule sanoittavan, että haudalla käyminen rauhoittaa. Vaikka tietääkin, että matka on jatkunut, mutta jollain tavalla se tuo läheisyyden tunteen monelle. Käy ihmeessä usein, jos se sinua rauhoittaa ja tuntuu hyvältä. Tulee vielä aika, jolloin joka päivä ei suunnatonta ikävää tunne. Ei vielä pitkiin aikoihin, mutta joskus.

    VastaaPoista
  6. Ihana tyttö sai ihanan hautapaikan. Voimia ja valonsäteitä raskaan ajan kestämiseen.Kaikki Senniin liittyvä on niin kaunista ja haurasta, kuin elämä itse.

    VastaaPoista
  7. Kaunis hautapaikka pienelle Enkelille. Hautausmaa on sellainen rauhan paikka, jossa kuljeskellessa oma mielikin rauhottuu ja ajatukset ikävän keskellä selkenee. Toivon voimia teidän arkeen ja auringonpilkahdusten myötä myös hieman niitä iloisempia tunteita surun sekaan.

    Itse oman menetykseni jälkeen muistan miettineeni, joko minä uskallan / saan nauraa, olla onnellinen, kaikesta huolimatta. Ja ainahan se rakas läheinen kulkee sydämessä mukana.

    VastaaPoista
  8. Tekstisi käsittelee yhtä elämän suurimmista suruista, silti siitä huokuu kauneus, rauha ja suunnaton rakkaus. Samoin kuvista.

    Aurinko ei laske, Senni elää taivaassa ja hänen kaunis muistonsa täällä maan päällä. Samoin elää ja kantaa hedelmää kaikki se mitä Sennin elämä opetti meillekin, jotka emme häntä täällä maan päällä tunteneet. Siunausta ja voimia surun kanssa elämiseen teille! <3

    VastaaPoista
  9. Kauniisti osaat kertoa. Voimia suruunne. ♡

    VastaaPoista
  10. Kaunis paikka jossa saatte uudelleen ja uudelleen käydä muistamassa & suremassa. Toivon että paikka voi antaa myös lohdutusta & rauhaa suureen suruun.

    On käynyt mielessä jakaa erään runon kanssasi, jota kirjoitin viime syksynä. Istuin oman tyttäreni kanssa sairaalassa. Oli vielä epävarmaa kuinka siinä lopuksi oikein käy. Onneksi saatiin vielä se kerta ottaa tytön takaisin kotiin, mutta runo elää vielä lähes päivittäin mielessäni, nykyään lauluna. Mielestäni runo kuvastaa yhtä hyvin Senniä - tyttäreni "kaveri" - kuin oma tytär. Tässä se on - på svenska.

    "Du mitt barn,
    du vackraste och finaste.
    Du fyller mitt hjärta med stor glädje,
    men även av den smärtsammaste sorg,
    som inte kan beskrivas.
    Du vackra lilla flickebarn,
    ditt böljande hår,
    din blick så blå och mild,
    din hy så len och rosenfin.
    Dina läppar söta,
    som hallon små.
    Ditt leende så äkta och fin,
    som en himmelsk gåva till oss.

    Nu vilar du i Jesu famn,
    helad och fri från din sjukdom.
    Du får springa på
    de vackraste av ängar,
    känna vindens susning i ditt hår.
    Du får uppleva frihet och glädje stor
    hemma hos Herren Gud.
    Kära (Senni) - vi ses
    en dag i himmelen."

    -INCL-tytön äiti-

    VastaaPoista
  11. Olen seurannut tekstejäsi pitkään, mutta en koskaan vielä kommentoinut - en tiedä miksi... Sydämellinen osanottoni Teille molemmille, vaikka olemmekin ihan vieraita. Sennin elämä oli merkityksellinen teille ja monille muille. Meidän perheemme on myös menettänyt lapsen, 6-v., monia vuosia sitten, joten pystyn kuvittelemaan tunteiden monenlaisen kirjon. Myös minulle oli tärkeää käydä haudalla usein ja sitä kyllä jatkui pitkään. Se jollakin tavalla selkiytti omia ajatuksia, siellä oli aina rauhallista ja sai olla yksin omien ajatusten kanssa, hiljentyä. Meillä oli silloin muita pieniä lapsia, joten omaa aikaa tarvitsi tavallisessa perhearjessa.

    Jaksakaa tukea ja kuunnella toisianne, vaikka jossakin vaiheessa olettekin ehkäpä surussanne eri "tasoilla" - ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra vaan jokaisella omanlaisensa.

    Ja joka päivä voi ajatella, että taas on yksi päivä pystytty elämään "uudessa ajanlaskussa". Päivä vain ja hetki kerrallansa...

    VastaaPoista
  12. Käykää haudalla niin usein kuin vaan hyvältä tuntuu.
    Käykää päivittäin, käykää vaikka monta kertaa päivässä. <3
    Ei ole väärää määrää, jokainen tuntee sydämessään oikean.
    Hautahan on nyt "Sennin huone", on ymmärrettävää, että haluatte siellä käydä ja huolehtia siitä.
    En osaa mitään lohduttavaa sanoa, voimia toivotan edelleen arkeenne.

    VastaaPoista
  13. Ensivaikutelmaltaan varmasti karua ja toivotonta, mutta miten kauniisti olettekaan kaiken käyneet läpi ja tänne blogiin sen välittäneet. Olen sanaton, mutta en tiedä pelkästäänkö myötätunnosta suruun, vaan myös elämänasenteestanne! Olette olleet mahtava valinta Sennin vanhemmiksi, mikä onnentyttö!

    (Löysin tämän vasta päivä pari sitten, mutten kommentoinut, vaikka luin ja itkin. Viimeinen lauseesi nyt kuitenkin kolahti.)

    VastaaPoista
  14. Minäkin eksyin vasta pari päivää sitten sinun blogiisi, kun eräs yhteinen tuttavamme oli sen linkittänyt facebookiin. En silloin saanut itkulta kirjoitettua, hyvä että nytkään näen kyyneleiden läpi. En voi kuin aavistaa tuskaasi miltä tuntuu menettää oma lapsi.. Kirjoitat Reeta todella kauniisti Sennistä ja kaikista teidän kokemuksista. Olet ollut Sennille mahtava äiti, niin omistautuva ja kaikkensa antava. Äiti, jota ihailen valtavasti ja jollainen itsekin haluaisin olla omille lapsilleni.

    Valtavasti voimia suureen suruunne. Onneksi teillä on jälleennäkemisen toivo Sennin kanssa ♥¨

    t. Ansku (lukiosta)

    VastaaPoista
  15. Haudat ja hautausmaat on hyviä paikkoja, miksi siellä käymistä pitäisi rajoittaa - siellä on paljon enkeleitä ja henkiä, rauha ja lohtu. ja se on se konkreettinen paikka mihin voi lähteä kotoa kun siellä "tämä kaikki" on erilaista ja erilailla läsnä. Haudalle voi konkreettisesti kävellä ja sytyttää kynttilän, kohtentaa kukkia :)
    Sennin hautapaikka näyttää nyt talvellakin kauniilta ja kesällä se on varmasti ihana kukkineen kaikkineen koivun katveessa.
    Hautausmaalla kulkeminen on mulle harrastus, tykkään siitä rauhasta ja siellä on tunne, että "rukoukset menee paremmin perille" enkelit ottaa ohjat käsiin kun siellä ovat.
    Voimia päivään ja yöhön, tänään ja huomenna.

    VastaaPoista
  16. Niin kauniisti olet tuntojasi osannut kertoa ja kuvata täällä blogissa ja niin ihania viestejä ovat lukijat kirjanneet, että itse voin vain niihin yhtyä ja lämpimän osanottoni välittää. Toivon teille kaikille läheisille voimia.

    VastaaPoista
  17. Kauniilla on paikalla Sennin leposija.Toivon sinulle Reeta ja miehellesi paljon kauniita aurinkoisia kevätpäivi
    Sedän näkemän unen tavoin,Älä Äiti murehdi.
    .

    VastaaPoista
  18. Sennin leposija on varmasti kaunis kaikissa vuodenajoissa! Toivottavasti Reeta, jaksoit kerätä värssyjä talteen. Kuvat kukista on todella kauniita! Voimia ja siunausta lähetän teille joka päivä!

    VastaaPoista
  19. Hyvä on Sennin levätä noin ihanassa maisemassa :) Vaikka eihän hän siellä taida ollakaan, luulen että kulkee kanssanne kaikkialla seurailemassa teidän elämäänne <3

    VastaaPoista
  20. Kaunis paikka Sennin levätä ♥ Voimia teille, olette ajatuksissani!

    VastaaPoista
  21. Olen seurannut blogianne jonkin aikaa ja halunnut kommentoida, löytämättä sanoja..nyt yritän kuitenkin.

    Kirjoituksista huokuu äidin rakkaus, se vahvin kaikista! Uskon ettei Senni olisi voinut saada parempaa perhettä ja kotia kuin sen mitä teillä oli tarjottavana. Ja teille taas Senni on varmasti antanut enemmän kuin osasitte odottaakkaan.

    Minusta on ihanaa, että on olemassa jälleen näkemisen usko. Täytyy olla usko johonkin, että jaksaisi kantaa ja kulkea tämän elämän läpi..kunnes taas tapaamme. Hyvästejä ei tarvitse sanoa koskaan.

    Itselläni on pieni tytär, 1v 3kk, hän on kaikkemme. En uskalla, enkä varmasti edes osaisi kuvitella sitä tuskaa mitä tunnette..toivottavasti se ajanmyötä helpottuu, suru ei varmaan katoa koskaan. Toivottavasti muistatte hyvät hetket ikuisesti!

    Lämpöä ja aurinkoa kevääseenne! On ollut ilo lukea blogianne, elää hetkissänne mukana. Kaikkea hyvää teille! Kiitos kun avasit maailmanne meille <3

    -Annukka

    VastaaPoista
  22. Sydämelläni mukana surussanne ja ikävässänne ♥ Siunaten ♥


    Elisa Antinaho

    VastaaPoista
  23. Hauta on tärkeä paikka <3 Minä kävin pitkään joka päivä. Ja voin vain kuvitella, miten kauniiksi osaat laittaa Sennin viimeisen leposijan. Nyt ei muiden tekstejä lukenut, mutta otittehan itsellenne paikat Sennin vierestä? Sitä ei ehkä suurimman surun keskellä osaa ajatella, mutta myöhemmin se tieto lohduttaa, että pääsee rakkaan lapsen viereen.

    VastaaPoista
  24. Alajärven hautausmaa on kyllä kaunis paikka. Muistan kuinka ensimmäisenä äitienpäivänä äidin kuoleman jälkeen itkin haudalla ja yli lensi kaksi joutsenta peräkkäin ja matalalla. Aivan kuin linnut isän ja äidin hautakivessä. Siihen ne laskeutuivat kirkkolahdelle. Jotenkin koin sen lohduttavaksi ja merkitykselliseksi. Luonto omalla tavallaan hoitaa surussa. Sen kauneudessa voi levähtää ja rauhoittua. Ja aina kun katson tähtiä ajattelen ikuisuutta. Aina.

    VastaaPoista
  25. Minun syntymättömän tyttöni hauta on yleinen tuhkauurnapaikka. Se ei ole sama kuin hautakunpu ja sen jälkeinen hauta, yksilöityne hautakivineen, kukkaistutuksineen ja lyhtyineen.

    Pikkuinen lähti pois kohdustani muutaman viikon ikäisenä, enkä osannut mitenkään silloin 1980-luvulla vaatia, että saisin itse haudata hänet. Hänet vietiin vaan pois sairaalasta - ties miten tuhkattiin muiden vastaavien lasten kera - ja järkytykseltäni ja shokiltani en tajunnut asiaa kuin vasta liian myöhään. Suomessahan ei sikiötä pidetä lapsena, mutta minulle hän on lapsi, jota ilman jäin.
    (Joku voi kysyä että mistä tiedän, että hän oli tyttö.. no, kun nyt vaan tiedän)

    En ole katkera. Minä voin käydä yhteishaudalla, mutta kun siellä ei ole edes hänen nimeään ylhäällä, saati kuolinpäivää.. huokaus..
    Sain aivan liian myöhään tietää (luin lehdestä) mihin keskeytyneet sikiöt silloin poltettavaksi vietiin ja mihin he päätyivät, koska jouduin muuttamaan paikkakunnalta pois.

    Olen vienyt kynttilän sinne kaupungin tuhkapaikalle, vaan ei se ole sama kuin oikea muistohauta. Ja,ei sinne oikein kukkiakaan tiedä mihin niitä veisi, kun ei ole rauhaisa ja yksityinen paikka.

    Olen uskova nainen. Silloin en ollut. Mutta asia on todella paljon lohduttanut minua nämä vuodet, jotka olen ollut Jeesukseen ja Jumalaan uskovana. Tiedän, missä tyttöni oikeasti on: hän on Jumalan Taivaassa. <3

    Olen kommentoinut sinulle Reetta aiemminkin, mutta en ole kyennyt kertomaan omaa stooriani ennen kuin nyt. Toivottavasti et pahastunut kirjoituksestani.

    -teija teijuska

    VastaaPoista
  26. Niin moni meistä rakastaa Senniä.

    Toivoi parasta, mutta unohti pelätä pahempaa.

    En ole varma, kommentoinko omalla bloginimelläni vielä aiemmin vai pelkästään anonyyminä, joten nyt Deenana. Saatoin ehkä mainita olevani Maaria.

    Ja että kaipaan Senniä. En pyytänyt jatkamaan blogia, vain säilyttämään sen.

    VastaaPoista
  27. Voimia teille alkavaan viikkoon! Ajanlaskunne on varmasti mennyt uusiksi.

    VastaaPoista
  28. Voimia uuteen viikkoon tältäkin suunnalta!Koittakaa jaksaa olla toistenne tukena ja ottakaa kaikki apu vastaan.Päivä kerrallaan.
    <3

    VastaaPoista
  29. Onpa kaunis hautapaikka <3

    VastaaPoista
  30. Kuulin ystävältäni blogistasi ja ensimmäistä kertaa täällä vierailulla. Voi miten sanottomaksi tekee minut.. En voi estää kyyneleitä tulemasta..

    Paljon voimia teidän elämään suuressa surussa<3!

    Kuvista ja kirjoituksista paistaa niin suuri rakkaus ja huolenpito Senniä kohtaan, että tuli jotenkin ihan onnellinen olo siitä, että Sennillä oli noin ihana ja välittävä perhe! Hänen oli varmasti hyvä olla.<3

    Lämmöllä teitä ajattelen, vaikka tuntemattomia olettekin :)
    -H

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-