Kaikki jäi tosiaan niin kesken.
Sennin
puhtaat pyykit kuivumassa,
likapyykkiä pyykkikorissa,
yösukkia sängyssä,
peti tekemättä,
lääkekippoja siellä täällä,
terapialelut korissa,
avattuja vaippapaketteja,
pesemättömiä ruokapulloja,
pinnejä,
pampuloita,
sieviä mekkoja.
Kaikki niillä paikoillaan,
johon ne jäivät Sennin lähdettyä.
Niitä pikkuhiljaa nyt pois laittaen.
Voitteko kuvitella,
miltä tuntui pestä viimeiset Sennin pyykit...?
Alla oleva vaatepussi lojui pari viikkoa koskemattomana lattialla.
Sisältäen Sennin vaatteet,
jotka oli Sennillä päällä viimeisenä.
Vain tuon pussin kanssa palattiin
sillon 7.1 sairaalasta kotiin.
Pussi nyt tyhjättynä,
viimeisen kerran nuuhkuteltuina,
pestynä
ja talteen pakattuina.
Paitsi valkopalloiset pinkit sukkahousut,
jotka on edelleen pesemättä ja itselläni unikaverina.
Niitä en pese.
Vaikka eihän ne enää Sennille tuoksu.
Mikään ei oikeastaan enää tuoksu.
Mutta se tunne.
Paitsi äitini sanoi,
että meidän koti tuoksuu Sennille.
:)
Hiljaa eteenpäin.
Tapahtuneen alkaa jollakin tasolla ymmärtämään.
Ja sitä myöten uusia tunteita ja ajatuksia työstettävänä.
Voimia tarvitaan joka päivä.
Kiitos tuesta.
-Reeta-
Rakas Taivaan Isä! vain Sinä voit lohduttaa oikealla tavalla..Me ihmiset olemme sanattomia. Anna heidän tuntea Sinun Rakastava hulenpitosi joka hetki. ota heidät syliin ja hoida rakaudellasi!Senni on turvassa Isän sylissä täysin terveenä.Kerran tulee päivä päivien joukossaa jolloin saamme nähdä rakkaipamme.
VastaaPoistaVoimia Teille!
Yhdyn tuohon edelliseen rukoukseen.
VastaaPoistaYhdyn anonyymin rukoukseen♥
VastaaPoistaVoimia teille pitkälle taipaleellenne♥
Sanottomaksi vetää. Voimia näihin päiviin ja kaikkiin tuleviin päiviin ja viikkoihin.
VastaaPoistaVoimia! Pienin askelin eteenpäin...
VastaaPoistaIhan vasta löysin tämän koskettavan blogin. Pistää kyllä väkisin pistämään asiat tärkeysjärjestyksee. Itsellä on pari päivää vanhempi poika kuin Senni. Nyt mietin että mitä meillä on osattu minkäki ikäisenä, ei muista kun on ollut töissä ymkiireitä. Kaikki on ollut niin itsestään selvää. Kiitos että haluat jakaa ajatuksiasi. Pistää ajattelemaan. Kovasti voimia teille sinne. olette ajatuksissani vaikka entunnekkaan.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaVarmasti on kamalaa tehdä asioita viimeisen kerran. Niitä pienimpiäkin joita ei arjessa kahta kertaa ajatellut. Mutta Senni on sydämissä, ei pois siivotuissa tavaroissa.
Voimia surun ja kaipauksen keskelle.
Halauksia tähänkin päivään <3
VastaaPoistaSukkahousut unikaverina, luulen, että itsekin tekisin samoin.
Jokainen aamu kuljettaa uuteen päivään. Muistot seuraavat mukana, välillä vavahduttaen tuskan, jonka hetkeksi sai kätkettyä tuokion verran pidempään. Silti jokainen askel vie eteenpäin. Kaikellani käännyn minäkin Taivaan ISän puoleen ja pyydän antamaan teille voimaa juuri tarvittava määrä kuhunkin päivään. Isä pitää huoilen omistaan. Suru on ilolle eteisenä, vielä koittaa päivä, jolloin jaksat nauraa ja silloinkin Senni iloitsee rinnallasi. Tunteena, äitiytenä, joka ei ikinä häviä.
VastaaPoistaVoimia jaksamiseen ja jokaiseen uudenlaiseen askeleeseen!
Taivaan Isän taskuun teitä päivittän laitan! Voimia lähetän! Ja laulan virttä Päivä vain ja hetki kerrallansa... Jaksakaa hetki kerrallaan!
VastaaPoistaJa kyllä sukkahousuja saa nuuskutella ja pitää unikaverina!
Tahtoisin sanoa teille montakin kannustavaa sanaa, mutta niin pieniltä tuntuvat kaikki sanat. Monet teitä varmasti ajattelevat ja puolestanne rukoilevat. Toivottavasti koette lohdutuksen hetkiä kaiken tämän keskellä.
VastaaPoistaS.
Olen ajatellut teitä joka päivä. Tunnen suurta kiitollisuutta omasta tyttärestäni.
VastaaPoistaPaljon voimia teille tähän päivään ja huomiseen. Sanaton olo teidän surunne ja ikävänne edessä :(
Maarit
Piippis sanoi osuvasti, Senni pysyy teidän sydämissä vaikka tavaraa laitetaankin pois.
VastaaPoistaJa sieltä ei Senni koskaan lähde pois <3
Senni on usein minullakin ollut mielessä,pieni enkelityttö <3
Jaksamista ja valonsäteitä teidän kevääseen <3
t. Eija
Monta lohduttavaa sanaa haluaisin sanoa,mutta kaikki sanat tuntuvat niin köykäisiltä!Mutta näin netin välityksellä,haluan halata teitä ja ottaa osaa teidän suruunne!Tunnen teidät kaukaisesti,pikku-Senninkin olen joskus pienenä tavannut.Vuosien varrella aina silloin tällöin olen saanut kuulla,mitä Senni-tytölle kuuluu.HyväSanoma-lehdestä olen lukenut teistä jutun.Sain viestin pojaltani samana päivänä "Senni-tyttö on päässyt taivaan kotiin".Se kosketti jo silloinkin,mutta eilen itkien luin tätä blogia ja katsoin kuvia - kaikki kuvat ja tekstit - kaikki oli niin kaunista,
VastaaPoistaettä teidän pikku-Senni,enkelityttö,ja teidän surunne tulivat niin lähelle- kävivät aivan sydämeen asti.Itkut pääsee aina,kun Teitä ajattelen ja sitä surua mikä teillä nyt on,voin vain aavistaa miltä tuntuu,kun Sennin tavaroita laittelette,nuuhkitte vaatteita jne.Rukoilen ja pyydän,että Taivaan Isä antaa teille voimia ja lohdutusta kaiken tämän luopumisen ja surun keskellä! Teillä on paljon esirukoilijoita ja kokemuksesta tiedän ja varmaan tekin, kuinka ne kantavat vaikeittenkin elämän vaiheiden yli! Voimia ja jaksamista jokaiseen päiväänne!Pilvien takana paistaa aurinko!
Rukouksiin teidät sulkien ja siunaten!
t.M-LK
Varmasti Senni on ykkös paikalla sydämissänne aina, ja varmasti ihan hyvä jättää Sennistä jälki kotiin :) Vaikka parhaat muistot on sydämessä eikä tavaroissa! Sukkikset unikaverina on ihana juttu! Raskaita tehtäviä ja raskaita hetkiä teillä, pieniä askelia eteenpäin. Voit uskoa että mietin tuota Sennin tavaroiden laittamisen vaikeutta ompelukoneen äärellä... :( Voimia tähän iltaan ja yöhön!
VastaaPoistaItkuhan tästäkin postauksesta tuli, suloiset sukkahousut tyynyn vieressä.
VastaaPoistaKaikki on tosiaan jäänyt kesken. Kaikki tapahtunut yhtäkkiä, kesken arjenpyörityksen, kesken tavallisen elämän. Koskaan emme kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu. Ensi yönä, huomenna, ensi maanantaina, ensi lokakuussa. Luoja pitää meitä varpaillaan.
Jos Reeta joskus jaksat ja pystyt, kirjoittaisitko, mitä tapahtui. Toki luin blogistasi, että vuodenvaihteessa Senni kuumeili, mutta sekö vei voimat. Puhalsi liekin pienestä sydämestä?
Toivon, että tunnet, miten me, blogisi lukijat, elämme suruanne ja tuskaanne. Kun luin suru-uutisen blogistasi, minun oli pakko töissäkin kertoa se. Puheensorina hiljeni kahvipöydässä ja silmät painuivat kaikilla alaspäin. Ihmisillä on vielä inhimmillisyyttä ja myötäelämisen kyky. Onneksi maailma ei ole vielä täysin tunteeton.
Me jokainen vaalimme pientä Senniä sydämissämme.
Tertta
Lämpimin ajatuksin ja rukouksin kuljen kanssanne toivoen voivani ottaa edes osan suuresta taakastanne kannettavakseni. Uskon että on vaikeaa luopua viimeisistä tuoksuista ja muista maanpäällisistä asioista, uskon että on vaikeaa päästää irti. Uskon myös että rakkaus kantaa ja antaa voimaa mennä eteenpäin, kauniit ja kirkkaat muistot mukana kulkien. Surussanne myötäeläen, Minna
VastaaPoistaKirjoitat niin hyvin tunnelmistasi, osaat kuvata niitä niin hyvin, että se varmasti auttaa sinua surun kanssa. Saan kiinni tunteestasi, että kaikki jäi kesken. Ja kuinka voi olla vaikeaakin saattaa loppuun joku asia, ikäänkuin se veisi yhteistä aikaa kauemmaksi ja tekisi tapahtuneesta todellisen.Viimeiset kerrat tehdä asioita, pieniä jäähyväisiä, joita hienosti teet omassa tahdissasi, juuri sinulle sopivassa, oli tahti sitten kuukausissa ja vuosissa. Olitte järjestäneet tyttärellenne todella rakkaudelliset saattojuhlat ja kauniin hautapaikan, Senni on onnellinen enkeli, joka tuntee rakkautenne edelleen. Voimia aamuun, voimia iltaan, joka hetkeen. -Johanna-
VastaaPoistaVoi, mikä tunne sisältyy pikku sukkiksiin ja narulla kuivuvaan paitaan, joka Sennillä oli päällä vuoden ekan postauksen kuvassa isin sylissä. <3 Tämän blogin ansiosta ymmärrän elämästä jotain syvemmin kuin ennen. Puolestanne rukoillen edelleen ja Sennin elämästä kiittäen!
VastaaPoistaKylläpä taas pysäytti minutkin, miten turhasta sitä usein napiseekaan. Itkuhan tässä tuli. Taivaan Isältä erityistä huolenpitoa teille pyydän.
VastaaPoistaHiljaiseksi vetää. Ja pysäyttää, joka kuva ja joka sana.
VastaaPoistaVoimia edelleen toivottaen. <3
Voimia oikein paljon raskaan taipaleen keskellä <3
VastaaPoistaOlette niin paljon ajatuksissa, iltarukouksissa ja huokailuissa yläketaan kesken päivää.<3 Riipaiseva teksti ja kuvat. Oikein paljon voimia!!
VastaaPoistaVoi Reeta, riipaisevia tunnelmia ja sanoja! Olette paljon mielessä, viimeksi tänään sinusta töissä K:n kanssa juteltiin <3
VastaaPoista<3 <3 <3 tästäkin eteenpäin,muuta en osaa kirjoittaa.
VastaaPoista-Maria-
Voimia, Reeta. <3 En minäkään osaa sanoa mitään muuta.
VastaaPoistaVoi miten hienoa nähdä, että tosiaan jatkat kirjoittamista. Meille lukijoille, joille Senni on tullut tutuksi blogisi kautta, mutta myös itsellesi. Voihan olla, että joskus tulevaisuudessa, kun suru ehkä muuttaa muotoaan, nämä kirjoitukset tästä ajasta alkavat tuntua hyvin arvokkailta. Ja jos on jotain, mitä ei vain voi tai halua kirjoittaa julkisesti, niin sitten sinulla on varmasti blogin kirjoittajanakin "lupa" kirjoittaa myös vain itsellesi, jos siltä tuntuu. :)
Sennin paidan tunnistan minäkin. Aivan kuin vasta äsken olisin nähnyt sen kuvassa hänen päällään, isin sylissä.
Reeta... Voimia, Taivaan Isän siunausta ja lohdutusta jokaiseen päivään. <3
VastaaPoistaRukouksin, kyynelin, huokauksin mukananne...
-Anita-
vuosia kaunista blogiasi seuranneena pakko sanoa, että olette olleet juuri täydelliset vanhemmat pikku sennille. voimia ja jaksamisia teille oikein paljon ♡♡♡
VastaaPoistaLämmin osanotto Sennin kuoleman johdosta. Oman 2-vuotiaani yllättävästä kuolemasta on 1v8kk, joten voisin jopa sanoa,että tiedän miltä tuntuu pestä viimeiset pyykit. Itse pesin melkein heti kaikki,viimeiset yökkärit on edelleen pesemättä. Joskus palasin katselemaan sukkakoria ja sinne oli jäänyt likaiset sukat. Kun aikaa oli kulunut,en halunnutkaan niitä pestä. Poikamme lenkkarit myös ovat eteisessä edelleen. Hetki kerrallaan eteenpäin,ottaen tunteet sellaisina kuin ne tulee. Itse kirjoitan myös blogia ja se on auttanut kyllä..voimia!
VastaaPoistaOlipa koskettava teksti, kuvista puhumattakaan... Padot murtuivat jälleen, kyyneleistä ei meinaa tulla loppua. Varmasti raastavaa kerätä Sennin tavaroita pois. Jokainen esine ja vaate pysäyttää, yhdessä ja erikseen. Anna aikaa pysähdyksille. Yläpuolella jälleen paljon kauniita sanoja ja lohdutusta. (Harmi, ettei ole Tykkää-nappia!). Olette olleet päivittäin minunkin mielessäni. Me monet lukijat taidamme elää hyvin vahvasti mukana täällä etänä ja lähetellä teille voimia ja rukouksia. Ja kuten monikin on sanonut, tekstisi muistuttavat meitä siitä, mikä tässä elämässä on lopulta tärkeää. Ne omat rakkaat. Kiitos Reeta teksteistäsi, ne ovat antaneet minulle niin paljon. Kiitollisena teitä lämmöllä ajatellen, Maarit
VastaaPoistaOsanottoni. En voi mitenkään ymmärtää sitä surun määrää ja tuskaa mitä käyt läpi. Voimia sinulle ja miehellesi. Jumala teitä käsivarsillaan kantakoon ja sylissään lohduttakoon!
VastaaPoista- Jonna
En todellakaan vertaa lapsen menetystä koiran menetykseen, mutta ehkä tunnetta voi jotenkin verrata siihen, kun ensimmäisen kerran huomasin tiputtaneeni jotain lattialle keittiössä, ja jouduin itse nostamaan sen ylös.
VastaaPoistaKoira eli 15 vuotta.
Olen kommentoinut aiemminkin, rukoilen teille voimia.
Reeta, kovasti lähetän voimia sinulle ja miehellesi! En pysty vieläkään lukemaan tätä ilman kyyneleitä... Olette ajatuksissa päivittäin! Enkeleitä!
VastaaPoistaKyyneleet valuvat täälläkin... Olet kirjoittanut niin kauniisti tyttäresi elämästä. Tuntemattomallekaan ei voi mitenkään jäädä epäselväksi miten paljon rakastitte ja rakastatte edelleen Senniä. Nuo sukkahousut <3 Sydäntä riipaisee liikaa...
VastaaPoistaSiunausta ja enkeleitä teille <3
Erika
Löysin tämän surullisen ja kauniin blogisi ihan sattumalta pari päivää sitten. Kipein sydämin olen nyt lukenut tarinanne ja itkenyt enemmän kuin vuosiin yhteensä.
VastaaPoistaHellästi olette hoivanneet kalleintanne, rakasta Senni-tytärtä.
Kuvat ovat tuoneet surunne lukijalle ihan käsinkosketeltavan lähelle, pyykkipussi ja sukkahousut...
Ihan sanattoman pahoillani olen että olette tämän surun joutuneet kohtaamaan ja toivon teille paljon voimia <3.
Kati
Voi noita sukkahousuja <3 Lapsen tuoksua kun saisi pulloon... Ääntä ja kuvaa saa tallennettua mutta se tuoksu on vain suljettava sydämeen.
VastaaPoistaVoimia ja siunausta jokaiseen päivään!
-Laura
Olette meidänkin perheen ajatuksissa ja rukouksissa. Annabelin kanssa olemme 'Taivas on totta'-kirjaa lukeneet ja Sennistä jutelleet. Annabel katseli aina blogia kanssani, Sennin kuvia ja tiesi vain muutaman viikon ikäeron. Annabelillekin tuli itku, päivänä jolloin sanoin Sennin kuolleen..<3 Kysymyksiä oli tytöllä loputtomasti.. Taas kyyneleet silmissä täällä kirjoittelen. Siunausta päiviinne <3
VastaaPoistaVasta nyt löysin blogisi. Niin kauniisti olet kertonut tärkeimmästä aarteestanne, tyttärestänne. Jakanut blogiisi hetkiänne, elämäänne, kuvia, tunteitasi. Kyynelteni läpi toivon teille paljon jaksamista ja voimia. Senni on vierellänne joka päivä ja joka hetki, kauniina enkelinä <3 Uskon, että tulet varmasti löytämään höyheniä kauniista kodistanne tai ihan mistä milloinkin: ne ovat merkkejä tyttäreltäsi teille vanhemmille: hän kulkee vierellänne minne ikinä menettekin <3 Halauksia, rakkautta ja voimia toivon surunne keskelle!
VastaaPoistaLämmin osanotto suuressa surussanne!kuulin minäkin veljeni kautta,että Senni on päässyt Taivaan kotiin.Kuulin myös tästä todella koskettavasta blogistasi hiljattain ja heti piti lukea kaikki tekstit läpi,ja eihän sitä kuivin silmin pystynyt tekemään..Niin kaunista ja herkkää,suloisia kuvia pienestä enkelistä,niin rakkauden täyteisiä.Taivaan Isän hellää huolenpitoa teille!Päivittäin olette viime viikot olleet mielessä ja rukouksissa.Voimia teille tuleviin päiviin!
VastaaPoistaPaljon voimia teille. Lähes päivittäin käyn katsomassa, oletko kirjoittanut. Miten näitä kyyneliä riittääkään kun uudestaan ja uudestaan luen näitä tekstejä. Minäkin toivoisin, että kertoisit, mitä tapahtui. Sitten kun jaksat <3
VastaaPoistaOikein muuten en osaa lohduttaa kuin, että Senni on nyt Jumalan luona taivaassa
VastaaPoistaja kaikki sairaus on poissa. Kaikki vanhemmat voivat nähdä Sennin vielä ikuisuudessa jos ovat uskossa Jeesukseen. Sennin ei tarvinnut tehdä uskonratkaisua aikuisena, kun lapsesta asti oli tuo sairaus ja lasten on taivasten valtakunta automaattisesti kuten Jeesus asian kertoi. Vanhempien ihmisten on tehtävä uskonratkaisu jos mielii taivaan loistoon kerran.
Kiitän Jumalaa siitä, että Senni iloitsee juuri nyt.
http://www.youtube.com/watch?v=Ipt9_naWBNc
VastaaPoistaLämmin osanotto.
VastaaPoistaPistäydyin pitkästä aikaa täällä blogissa, katsomassa mitä teille kuuluu.
En tälläista osannut odottaa :(
Paljon voimia teille.
Tuli mieleen virsi; Jumalan kämmenellä. Senni on konkreettisesti ja te olette kuvainnollisesti. Voimia raskaisiin päiviin teille molemmille!
VastaaPoistaVoi Reeta.. Mitä voin taas kerran sanoa..
VastaaPoistaSen te tiedätte, että Sennin on hyvä olla Taivaan kodissa. Toivottavasti saatte siitä tiedosta voimaa päiviinne ja suureen ikävään. Ja kaiken parhaan mahdollisen annoitte hänelle vanhempina, hyvä oli pienen olla juuri teidän lapsenne.
Lainassa vain me kaikki täällä ollaan lopulta toisillemme.
Kunpa Senni tulisi usein vierailemaan uniinne lohtua antamaan.
terv. Marika
Sennille suukkoja 1kk taivaassa olon johdosta.
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi yli vuoden ajan.
VastaaPoistaEnnen joulua kävin lukemassa edellisen kerran ja eilen illalla tuli mieleen, että pitää lukea, mitä Sennille kuuluu. Järkytys oli suuri ja itku tuli, kun luin mitä oli tapahtunut. Tänään töissä mielessä soi Yö-yhtyeen Hän tanssi kanssa enkeleiden.
Teksti sopii mielestäni Sennin muistolle mitä parhaiten.
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa
Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan
Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa
Voimia Suureen Suruunne,
osaaottaen Katja
Olem vieraillut blogissasi satunnaisesti ja kohtalonne kosketti syvästi. Olen itse menettänyt toisen kaksospojistani 1 vrk:n iässä äkillisesti. En osaa sinua lohduttaa muutoin kuin että voit ajatella,että Sanni on vihdoin terve. Taivaassa ei ole kipuja eikä tuskaa. Myös meidän poika olisi ollut kovin sairas jäätyään henkiin. Uskon,että näistä pikkuenkeleistä pidetään Taivaassa erityisen hyvää huolta <3 Siellä he leikkivät yhdessä. Minua lohdutti syvimmän tuskan aikana kaikki se tuki,jota saimme läheisiltä. Kolme vuotta myöhemminkin muistelen itku silmässä sitä miten ihania kaikki olivat meille suuren surun kes
VastaaPoistakeskellä. Toivon sydämestäni että saatte samanlaista lohtua läheisistänne. Tallettakaa kaikki hetket ja ajatukset mieliinne,niitä on ihana käydä läpi myöhemmin <3 kaikkea hyvää. -Jenni
VastaaPoistaSaatoin arvata että kaipaisin Sinua, että moni asia olisi toisin, vaikeaa ja moninutkaista. En sitä että ikävä ei olisi vain jossain, vaan kaikessa ja kaikkialla. Että suru asettuisi taloksi ja kaipaus tuntuisi joka hetki. -Lassi Nummi
Tänä aamuna tuli minullekin mieleen, että Sennin taivasaika on jo kuukauden, mitähän siellä taivaassa on tapahtunut!? Miten Senni on nauttinut siitä, että voi lentää ja juosta, tehdä kaikkea mikä oli tekemättä täällä :) Henkenä hurauttaa katsomaan milloin kenenkin läheisen ja rakkaan elämää, olla tukena ja voimana monille rakkailleen. Voimia teille tähän päivään ja tämän hetken ikävään!
VastaaPoista
VastaaPoista"Kun rakkaamme
lähtevät pois
emme enää näe heitä
mutta tunnemme heidän
läheisyytensä
kuulemme heidän
äänensä
kannamme sydämissämme
heidän muistoaan.
Rakkaus ei koskaan kuole.
Muistot ovat ikuisia.
Enkelin kaltaisia
ovat rakkaamme
kuoltuaan.
Hipaisevat sydäntämme
ovat yhä vierellämme."
Voimia teille jokaiseen päivään!
T:Blogisi uskollinen seuraaja
Rukoilen teille voimia tähän surun aikaan.Olkaa toistenne tukena!
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=nSXs6f2LMvk#t=1s
VastaaPoistaOlette mielessäni,että Herra auttaa kulkemaan tämän tuskan ja ikävän läpi!♥
Tepa
Myös tämä blogi tuoksuu Sennille :-)
VastaaPoistaMaan korvessa kulkevi lapsosen tie
VastaaPoistaVaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois.
Sun kättäsi enkelin kädestä pois.