Siirry pääsisältöön

Elämän hauraus

Viime viikko ja viime päivät on muistuttanut jälleen monella tapaa elämän hauraudesta.
Jos se nyt on edes koskaan päässyt unohtumaan.






Sennillä nousi viikko sitten tiistai-iltana kuume,
ja jo seuraavana päivänä oli edessä ambulanssikyyti sairaalaan.
Tilanne silloin keskiviikkoiltana ja seuraavana yönä oli näin jälkikäteen muisteltuna hyvin kriittinen,
mutta siinä hetkessä tilanteen vakavuutta ei jostain syystä oikein ymmärtänyt...
Limaisuuden ja kovan kuumeen takia Sennin hengitys muuttui nopeasti kovin ponnistavaksi ja tiheäksi,
yli 80 kertaa minuutissa. Happisaturaatio romahti, ja lisähappea tarvittiin kovasti.



Tässä pieni potilas pahimmasta selvinneenä.





Mutta nyt, 
kiitos sairaalalle hyvästä, asianmukaisesta hoidosta,
Senni on pääsemässä huomenna keskiviikkona kotiin, 
mikäli kaikki sujuu hyvin eikä tule yllätyksiä enää.



Kuva tänään tiistaina otettu,
selvästikin tyttö jo toipumaan päin :)


***

Samaan aikaan toisaalla
mieheni mummu teki lähtöä Taivaan Kotiin
ja tänä aamuna lähtikin matkaan läheisten saattelemana.



Kun kuolema käy hyvin lähellä,
sitä ymmärtää elämän haurauden.


Väsynein terveisin,
-Reeta-



Kommentit

  1. Voimia teille, koko perhekunnalle eron ikävään, kun mummu jätti tämän ajan. Hän on nyt perillä Jeesuksen luona, missä me kerran saamme tavata rakkaiden kanssa, jotka ovat uskossa saaneet lähteä. - Kiitosaihe on se, että Senni selvisi tuosta kuumeesta! Raija L.

    VastaaPoista
  2. kylmät väreet kulki selkäpiirtä kun aloin lukemaan tekstiäsi, jotenkin Sennistä on tullut läheinen, vaikka teitä en tunnekaan..
    Ihanaa kun olette voiton puolella ja saatte rakkaan takaisin kotiin!
    Paljon voimia kaiken keskelle..ja enkeleiden suojelusta..mummuhan on jo enkeleiden matkassa kohti toista kotia..

    VastaaPoista
  3. ♥voimia sinne ikävän keskelle, kun mummu lähti jo edeltä Taivaan Kotiin. Ihana asia, että Sennin vointi paranemaan päin. t Henna

    VastaaPoista
  4. Elämä on hauras ja kaikki katoavaista, oltiin me minkäikäisiä tai -kokoisia tahansa...iloitkaamme jokaisesta arvokkaasta hetkestä, jotka saamme rakkaamme luonamme pitää.

    VastaaPoista
  5. Kun on vähällä menettää rakkaansa, hänestä tulee entistä rakkaampi.
    Toivotan voimia, siunausta ja pitkiä, hoitavia yöunia.
    Osanottoni iso-mummun poismenon johdosta.

    VastaaPoista
  6. Pikaista paranemista Sennille ja voimia koko perheelle <3

    VastaaPoista
  7. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä ja ne jotka olivat just tässä ovatkin jo poissa, Tyrnävän tarina sen taas surullisesti osoitti :(
    Osanottoni teile mummon lähdöstä, aina se lähtö on surullista, vaikka vanhan ihmisen ajan täyttymisen jo ymmärtääkin.
    Kiva että Senni on toipumassa ja pääsee pian kotiin taas :) Kohta neiti taas hymyssä ja voimissaan!

    VastaaPoista
  8. Iso rutistus sinne teille ihanat! Paljon voimia ja enkeleitä! Mummu on taivan kodissa ja hänellä kaikki nyt hyvin!
    Ja Sennille paranemisia ja turvallista kotimatkaa!!!

    VastaaPoista
  9. Lämmin osanotto mummon johdosta!

    Siunausta Sennille ja teille vanhemmille!

    VastaaPoista
  10. Osanottoni mummon poismenon johdosta, hän on nyt paremmassa paikassa. Onneksi Sennin vointi on paranemaan päin!
    Voimia ja siunausta teille elämässä eteenpäin.

    VastaaPoista
  11. Osanotto mummon johdosta, ehkäpä häntä odotti taivaassa suojelusenkelin tehtävät. Oli koskettavaa lukea Sennin sairastumisesta, onneksi hän on parantumaan päin ja varmasti iloinen päästessään kotioloihin. Toivottavasti sinäkin saat lepoa huolen täyttämien päivien lomassa, pikkupotilasta lämpimästä ajatellen, Johanna

    VastaaPoista
  12. Löysin blogisi juuri. Oih, miten kamala akuutti tilanne teillä on ollut...Toivottavasti olo on jo tasaantunut ja parempi. Ihanasti kirjoitat arjestanne. Senniä ajatellen täällä, hyvää jatkoa toivottelen.

    VastaaPoista
  13. Ihana kuulla että Senni voi jo paremmin . Ja mummunkin on hyvä olla nyt. Tullaan ennen joulua sinnepäin, toivottavasti tavataan. Ajatuksissa <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-