Siirry pääsisältöön

Perhejuhlia

Se kun saa laittautua nätiksi.
Pukea Senni vähän "parempiin" kuin oloasuun.
Tehdä lahjoja, leipoa.
Nähdä läheisiä.
Kahvitella hienoista juhlavista astioista.
Leikata iso pala kakkua.
Jutella. Höpöttää. Nauraa.

Siksi pienet perhejuhlat on niin kovin kivoja.
Ja niitä onkin ollu meillä nyt useita!
:)



Kortteja juhlien päähenkilöille,
uudet leimahankinnat pääsi heti kokeiluun:








Pikakakku aiheena Spiderman ja Tähkäpää:






Lahja kuusivuotiaalle: 




Iloinen juhlavieras, pikku pimu:
;)








Pienelle pojalle ja isoveljelle rannekorut:




Kortti taulun muodossa:







Tossukakku:




Koru uudella omistajallaan:




Pieniä, suuria ihmeitä:












 Pirteää talviaikaa!!
:)


-Reeta-







Kommentit

  1. Onpa taas kaikkea ihanaa! Korut ja kakut on nätit ja Sennillä on aivan ihanat vaatteet :) . Kaunis neitokainen <3

    VastaaPoista
  2. Näissä sinun postauksissa on jotakin ihmeellisen herkkää ja syvällistä, sellaista mikä pinnallisista blogeista puuttuu. Ainakin minua siunaavat kovasti :) Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana toi taulukortti :)

    T: Henna

    VastaaPoista
  4. laitettakoon tämä tännekkin kun on tuoreempi blogi!

    Vedet silmissä luen ja katson teidän perheen iloja ja suruja. Näiden sivujen unenomainen kauneus siunaa minua ja viestii, että Reeta sinä ja miehesi olette saaneet levon Isän kämmenellä olosuhteista huolimatta. Toivoisin itse oppivani tuota samaa mielen laatua, oppia aidosti nauttimaan elämän pienistä iloista! Perhettänne siunaten muistaen: Matti V-L

    VastaaPoista
  5. Kauniita kortteja, tauluja, kakkuja, lapsokaisia ja valokuvia <3 Suloinen postaus :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Reeta ihanista kuvista, niistä henkii rauha ja hyvä olo ja ne ovat ihmeen seesteisiä. Senni on niin kaunis,en voi kuin katsoa uudelleen ja uudelleen. Saan omille ajatuksilleni rauhaa ja syvyyttä tästä blogista. Ihanaa ja talvista joulunodotusta teille koko perheelle t.mummu porokairasta.

    VastaaPoista
  7. Olen jälleen kovin otettu näistä teidän ihanista sanoista ja ajatuksista. Kiitos. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-