Siirry pääsisältöön

Joulu hiippailee

"Kuulin jonkun hiipivän, 
lattioiden narahtavan
lailla mummonmökin tuvan lattian.
Se joku toi tullessaan joulun tuoksua,
odottamisen lämpöä.
Lapsen mieltä.
Havahduin ääneen, vaan en pelännyt.
Huomasin joulun hiippailevan."








Tontut edesmenneen tätini huovuttamia, tärkeitä jokajouluisia vieraita.


Tämä kuva liittyy Sennin joulukalenteriin... ;)





Huomenna se sitten tapahtuu, 
ensimmäinen luukku aukeaa joulukalenterista.
Sennikin odottaa jännityksellä minkälainen kalenteri mahtaa oikeen olla!

Jännittäviä luukkujen aukaisuja!
:)

-Reeta-

*Tervetuloa uusille lukijoille!!!*


Kommentit

  1. Ihana Senni ja jännittävä joulukalenteri. Ihan munkin huvittais tulla kurkkimaan Sennin kalenteria :)

    T: Henna

    VastaaPoista
  2. :) Kerron kyllä mitä kalenterista paljastuu, kunhan ehdin! :)

    VastaaPoista
  3. Sinulla on kaunis sisustajankäsi ja -silmät. Ja taito saada ne vangittua valokuvaan. :)

    Katseeni kiinnittyi talviöiseen tauluun. Onkohan se P.Y. Peltokankaan maalaama taulu? Kaunis joka tapauksessa ja niin salaperäinen.

    Terveisin R

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-