Siirry pääsisältöön

Mieltä lämmittää





Tuntupas mukavalta kun meitä on täällä jo kaivattu!
Tiedän, että on ollut pitkä tauko, mutta kertakaikkiaan en ole ehtinyt keskittyä päivitykseen.
Ja jos oisin ehtinyt, en rehellisesti ole jaksanut edes vaivautua kirjautumaan blogiini.

Monenlaista vaihetta taas ollaan eletty tässä reilussa viikossa.
Senni on tervehtynyt taudistaan jo oikein hyvin
ja pienin hymyin jaksaa osoittaa meille tyytyväisyyttään
kun joku höpöttää vieressä.
Ja jos ei höpötä,
niin pitkin huokauksin huikkii meitä uudestaan lähelleen. 
Ja sitten taas hymyilyttää.
:)

Ja kun jutut loppuu, 
lastenlaulut ja joululaulut kelpaa myös. 
Tai siis mitkä tahansa laulut.
Ja itse laulettuna.
Ja ainavaan uudestaan ja uudestaan.
(kysykää multa jos jonkun laulun sanat on hukassa!)
Kunhan joku pitää jotain ääntä että Senni tietää
 että joku on lähellä.
:)

**

Mutta jännitystä ja pelkoakin on jouduttu jälleen kohtaamaan meidän perhekunnassa.
Muistutusta siitä elämän hauraudesta ja lähdön hetken arvaamattomuudesta.
Mutta onneksi kaikki jäi pelkäksi säikähdykseksi
ja tilanne näyttää jo paremmalta.

**



Mutta tosiaan,
kiitos teidän ihanista kommenteista,
ja tunnustuksistakin!!
Perehdyn niihin molempiin piakkoin!!

Hengissä täällä ollaan
ja kaikki ihan hyvin.


Mieltä lämmittää,
 kun te välitätte!
:)

-Reeta-

Kommentit

  1. Oli pakko liittyä lukijaksi.. Tämä on todella koskettava ja kaunis blogi. <3 Voimia teidän arkipäiviin ja enkeleitä Sennille <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-