Siirry pääsisältöön

Pikapostia

Kylläpä sitä on ollu kiirusta koko viikko eikä loppua näy! 
Mutta mukavaahan tuo, kun ei tarvi peukaloita pyöritellä ;)

Mutta siis äkkiä tulin vaan kertomaan että täällä on Sennillä kaikki ihan hyvin :) 

Toinenkin yläetuhammas on kohta irtoamassa ja uudet pysyvät hampaat jo tulossa. Hassua, miten tuo hampaiden vaihtuminen on niin sanotusti ainoa "normaali" asia Sennin kehityksessä. Vaikka kaikki muu kehitys pysähtyy ja taantuu, niin hampaat jaksaa mennä normaalin kaavan mukaan. 
Hyvä niin, sekin ilo on meille ISO ilo. :)


Äiti meinaa vaan olla nyt vähän väsynyt, 
mutta semmosta se on välillä. Fyysisesti sitä jaksaa mutta henkisesti meinaa väsähtää. 
On ollu jotenki surullinen mielentila päällimmäisenä jo jonkin aikaa. Johtuen epäilemättä tiiviistä juhlakaudesta, (pääsiäinen, vappu, äitienpäivä...) jolloin "puukko kääntyy aina haavassa". 
Sitä lähtee herkästi kuvittelemaan miten näitä juhlittaisiin 
jos Senni olisi terve ja mitä kaikkea se tekisi 
ja kuinka se nauttisi ja nauraisi ja leikkisi jne...

***

Mutta piristäköön tämä ystävälleni tekemäni kortti itse kunkin väsyneen mieltä, 
palataan taas!


"Vanhenemisella on puolensa.
Kukaan ei halua
lainata vaatteitasi."
;)

-Reeta-


Kommentit

  1. Elämä on kyllä ihmeellistä, iloa ja surua ja tapahtumia joita ei aina pieni ihminen pysty ymmärtämään. Mulla on hieman toisenlaisia huolia ja suruja omista lapsistani ja vaikka erilaisista asioista puhutaankin äidin tuska omasta lapsestaan on jotain mitä ei toivoisi kenellekkään. Mulle tuo lohtua pimeinä hetkinä se että kaikella on tarkoitus vaikka sitä on välillä vaikea hyväksyä. Lähetän sulle maailman suurimman ja lämpimimmän virtuaali-voima-halauksen

    VastaaPoista
  2. Jo useamman kerran olen aikonut kommentoida tätä, mutta tuntuu ettei oikeita sanoja löydy. Varmasti jokainen vanhempi toivoo lapselleen vain hyvää ja ainahan siihen liittyy odotus ns "normaalista" elämästä. Omasta kokemuksesta sanon, vaikka nämä vaikeat asiat vuosien kuluessa oppii hyväksymään ( muutakaan kun ei voi )niin välillä sitä kuitenkin miettii ja murehtii kaikea sitä mitä oma lapsi ei tule koskaan kokemaan.

    Minusta sinun kirjoituksista ja kuvista välittyy se aito rakkaus, mikä kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Senni on kuvissa onnellisen ja tyytyväisen oloinen lapsi ja antaa paljon iloa vanhemmilleen. Toivon teille paljon paljon voimia ja auringonpaistetta!

    Elämä vain on välillä No Let´s Go! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos sanoista ja haleista! :) Elämätosiaan on välillä niiiiiiin No Let's Go!! Tuo oli hyvin sanottu :)
    Se on mentävä päivä kerrallaan sillä virralla ja voimalla mikä on, ja koittaa keksiä jotain piristävää ajateltavaa ja puuhaa. Vaikka aina ei jaksa edes keksiä mitään. Joskus haluais vaan vetää peiton pään yli ja nukkua pahimman ohi, kuten esim. eilen äitienpäivän oisin voinu nukkua yli. Mutta Senni on hoidettava ja muutki velvollisuudet huolehdittava. Joten ei auta ku vaan Etteen päin, sano mummo lumessa. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-