Siirry pääsisältöön

Mökkeilyä


Tämä ihana mökkivanhus on nähnyt elämää jo useita sukupolvia. Se on isäni kotitalo/tila, jonka hänen vanhempansa aikanaan ostivat "valmiina" eräältä isännältä. Talon tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta 1800-luvulta todennäköisemmin. 
(tarkentaa saa, jos joku sukulainen tietää!) :)

Talo jo ulkonäkönsä vuoksi ihastuttaa, ainakin mua. ;) Se noudattelee perinteistä pohjalaista talon mallia ja sitä on pyritty remontoimaan ja kunnostamaan ajan henkeä "raiskaamatta". Tämä mökki kätkee sisäänsä valtavasti ihania muistoja, joita on tullut vuosien saatossa, ihan varhaisesta lapsuudesta asti. Meidän perhe on viettänyt täällä kaikki kesälomat niin kauan kun muistan. Ja edelleen äiti ja isä viettää siellä mahdollisimman paljon aikaa, ja me sisaruksetkin perheinemme aina mahdollisuuksien mukaan.



Mun unelmien talo on aina ollut vanha iso punainen pohjalaistalo isoine tupineen ja vanhoine hirsineen...

Noh, se unelma jäänee toteutumatta, mutta kesäisin tänne pääsee onneksi maistamaan palasen tästäkin haaveesta. :)





Sunnuntaina avattiin Sennin kanssa kesän mökkikausi, kun pyörähdettiin mummua ja vaaria kattomassa äitienpäivän merkeissä. 
Ja kesältä se tosiaan tuntui, kun aurinko armas kuumotti ihan kunnolla mökin pihassa!

 On se ihanaa ku uskaltaa Senninkin kanssa jo ihan oleskella ulkosalla, ja jopa ruuatkin 
voi tiputella terassilla. Jes! :)




Tässä tämä uusi mummun tekemä keväthaalari nyt on 
kankaista, joita aikasemmin jo esittelin. 
Tuli kyllä niiiiin sievä! :)


Rattaiden takaa kurkistaa Sennin toiselta mummulta saatu ihana Thaimaan tuliainen, kalakassi! :) 
Siellä kulkee näppärästi lääkkeet mukana. 
(Loput Sennin tavarat kulkeekin sitte äitin "vähän" isommassa käsilaukussa; meillä naisillahan tunnetusti on paljon tavaraa aina mukana!) 
;)
Tämän voisin kyllä itekkin sujauttaa olkapäälle! ;D

Kalasta muuten hyvä aasinsilta tähän:

Kuka tietää mikä tämä on?! 
Tai siis minkä eläimen leuka tämä on?

Ite veikkaan että se olis villisian alaleuka, kun siinä on tommoset torahampaatki puhkeamassa. Vai voisko se olla ihan sikakin? Huomioitakoon, että viimesimmistä biologian tunneista alkaa olemaan jo ihan liian kauan aikaa...! ;)

Äitini löysi sen mökin ullakolta, siis ihan sisätiloista. Se miten ja millon se on sinne joutunu, on arvoitus.

***

Mutta tähän loppuun vielä ihana Sennin ja iskän aamuhetki tältä aamulta:


On se vaan niin rakas. Tai siis nuo molemmat on. :)

-Reeta-

Kommentit

  1. Aivan mielettömän ihana punainen mökki. Mä ihannoin kans punaisia perinteisiä pohjalaistaloja ... ahh, olispa sellainen :). Ainahan haaveita pitää olla :).
    Vuosi sitten meillä oli sellainen kiikarissa ja kuvasimmekin sitä jo ja olimme ihan innoissamme, että nyt täräytetään ja ostetaan pohjalaistalo, mutta onneksi sitten selvisi, että siinä asusti hirrenlahoojasieni, joten se jäi sitten siihen. No, sen jälkeen totesin vain, että nyt ollaan tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen, mutta oli se hauskaa hetken fiilistellä.
    Kaunis keväthaalari kankaista on syntynyt Sennille :).
    Ihania aurinkoisia päiviä toivotteleepi Tiina :)!

    VastaaPoista
  2. Hei,

    löysin blogiisi erään sisustusblogin linkistä. En lukenut esittelyjäsi sen kummemin kuin profiiliasi, vaan lähdin rullaamaan alaspäin kuvia ihaillen.

    Sennin kuvan nähdessäni heräsi minussa tuttu tunne. Nuo kauniit lapsen piirteet ja hänen ilmeensä. Tunnistin heti INCL-lapseksi. Meillä myös on ollut INCL-lapsi, Teemu. Hän kuoli 1999, vain kahden vuoden iässä. Jos en ihan joka päivä, niin joka toinen päivä ajattelen häntä..

    Ihanaa kevättä sinulle, Sennille ja koko perheellenne. Nauttikaa toisistanne ja yhteisitä hetkistä.

    Sarianne

    VastaaPoista
  3. Sennin haalarista tuli just niin ihana,kun nuo kankaatkin on :D Kenen tekarit oot löytäny ja kuvannutkin..no hammashoitaja henkeen ja vereen ;D

    VastaaPoista
  4. Hei Reetta! Niin ihana blogi on sulla, ihan sinun näköinen. On kiva katsella Sennin kuvia ja ihailla kaikkea muuta ihanaa mitä blogista löytyy. Olet rohkea kun uskallat jakaa elämäsi, ajatuksia & tunteita näin julkisesti. Ihailen aina sitä, että jaksat esim. leipoa, askarrella ja ottaa ilon irti arjen pienistä asioista. Sinussa on sisua!;) Kuitenkin alan melkein aina itkemään kun käyn täällä... Niin samanlaisia ajatkusia ja tunteita sinulla kun minullakin. Oikein hyvää kevättä ja kesän odotusta koko perhelle! Sylin täynnä terveisiä Sennille Fridalta (joka tällä hetkellä on "Boendetissa" - eli intervallihoidossa). Voimia & iloa! :)

    Sara Södö

    VastaaPoista
  5. Heips! Kiitos kommenteista!
    Pohjalaistalot ne vaan on niin ihania...!

    Mukavaa kun "vanhatkin" incl-perheet löytää tiensä tänne minunkin blogiin. Enkä epäile yhtään, ettetkö Sarianne miettisi Teemua lähes joka päivä. Ja miksipä et miettisi, niin ihania lapsia ja varmasti paljon hyviä muistoja teilläkin tuosta lyhyestä, mutta sitäkin rakkaammasta ajasta Teemun kanssa. :)

    Aurinkoa myös teidän kaikkien päiviin!
    Ja Fridallekin terkkuja!! :)

    Reeta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-