Siirry pääsisältöön

Missä muruseni on.



Enkä viittaa otsikolla nyt tässä yhteydessä Senni-muruun. Vaan ihan oikeisiin muruihin. Ja pölyihin. Nurkissa juokseviin villakoiriin. 




Kotiutumisen yksi kulmakivistä on tutustua itse taloon ja kuinka se toimii. Ja sehän tapahtuu parhaiten siivouksen avulla. Täytyy tutustua, mihin kaikki pölyt kerääntyy ja kuinka talo siivotaan. Imuroinko ensin ala-vai yläkerran. Mihin tulee eniten tahroja ja kaikenmaailman räpötyksiä. Missä on järkevintä säilyttää vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet. Siivousvälineet. 

Täällä taloon tutustuminen on menossa siinä kohtaa, että pölyjen pesimäpaikat on paikannettu. Tuonne ne raukat kerääntyy aina tiettyihin nurkkiin siinä toivossa, että saisivat siellä jatkaa sukuaan kaikessa rauhassa. No myönnän, siltä se joskus kyllä näyttää, että näin olis päässyt käymään... Mutta pääasiassa siivousrumba uudessa kodissa alkanu mukavasti rutinoitumaan. Talo ja nurkat alkaa olla jo tuttuja.

Haastetta kotiutumiseen tuo yläkerta. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun talossa, jossa on vintti. Säilytänkö vaatteet ylhäällä vai alhaalla. Missäs meikit? Korut? Ja voitte vaan arvailla kuinka monta kertaa kaappien sisällöt vielä vaihtaakaan täällä paikkaansa, ennenkuin paras ja käytännöllisin paikka kullekin tavaralle ja asialle löytyy. Kokeilemalla sekin selviää.

Mutta kyllä tämä jo koti meille on.  Uusi, ihana, kaikinpuolin täydellinen. Vaikka myönnettäköön, on kyllä ollut jotenkin kummallisen vaikeaa kotiutua. Yleensä me molemmat sopeudutaan nopeasti uusiin paikkoihin, mutta nyt tuntuu erilaiselta. Jotenkin tyhjältä. Kyllähän tuo otsikko, jos totta puhutaan, on viime viikkoina ollut taas erityisen paljon mielessä. Ja nyt viittaan sillä Senniin. 

Missä ihmeessä muruseni on? Jätti kiiltonahkakenkänsäkin tuohon meidän portaikkoon.





-Reeta-

Kommentit

  1. Onnea teille sinne uuteen kotiin♥

    VastaaPoista
  2. Voisitko tehdä asunnostanne postauksen? Näyttää tosi kivalta! Ja ihana yksityiskohta nuo sennin kengät ja se discopallo! :)

    VastaaPoista
  3. Ai taivas kun pisti hymyilyttämään nuo kengät :) ja vielä enemmän se, kun kohta kolme vuotias tyttäreni kysyi sennin kuvan nähdessään "kuka tuo tyttö on, onko sillä hyvä olla tuossa äidin sylissä?" :,)
    "varmasti on, tytön äiti rakastaa tyttöä niin paljon"
    Ja se riitti vastaukseksi!
    Onnea pölypallojen metsästykseen!

    VastaaPoista
  4. Mä en pysty kuunnella tuota kappaletta ilman kyyneleitä. Ehkä se tuo liikaa mieleen sen yhden menetetyn... :-(
    Kaunis koskettava kappale.

    Mutta tuohon siivousasiaan... Ollaan asuttu nyt kuus vuotta meidän kodissa, joka itse rakennettiin. Ja voi että meillä on huonejärjestelyt ja tavaroiden paikat vaihtuneet moneen kertaan. Nyt voisin kyllä jo sanoa, että alkaa olla kaikki paikallaan. Kunnes taas elämäntilanteet muuttuu...

    Villakoirafarmi... hm, mikä se on? Heh heh, yks vakiofarmi on meidän olohuoneen sohvan alla, aina samassa paikassa... Hyvä, että olette jo teidän farmin paikantaneet. :-)
    IHANIA HETKIÄ uudessa kodissa!!! <3

    VastaaPoista
  5. Onnea uuteen kotiin ja hyvää kesää teille!

    VastaaPoista
  6. Tämä on täällä monta kertaa esitettykin mutta oletko harkinnut kirjoittaa kirjaa Sennistä, teidän enkelitytöstä? Lukisin kirjan enemmän kuin mielelläni(-;

    VastaaPoista
  7. Tämä blogi on niin koskettava,´puhutteleva ja sellaiseksi se on tuolta Ylhäältä tarkoitettukkin. Ei mitään sattumaa. Saimme elää ajanjakson jossa Senni oli mukana, nyt muistoissa mukana. Surussakin suloisesti mukana.
    Me kaikki, lähellekkään kaikki , emme tule koskaan elämään surua jossa lapsi menehtyy. Mutta se ikävä vanhenpana, jopa ihan vieraana blogis seuraajana on koskettavaa. Minäkin sivusta seuraaja saan kyyneleet silmiini ja huokaan Taivaan Isälle että vie surun säikeestä yhden vähemmäksi. Sennillä on niin paljon parempi olla Taivaassa mutta ei se silti ikävää poista, helpottaa vaan.

    Miksi teille annettiin tämä osa, sitä me emme tiedä, Hän tietää ja kutoo elämeenne jotain siunaavaa, uutta koko ajan. Ihanaa kesää ja siunauksia uuteen kotiinne. Enkeleitä siellä on paljon, kaunein Sennienkeli <3

    VastaaPoista
  8. Kotiutumiseen iloja ja arjen oivalluksia. Ja ihana kaunis valoisa koti teillä näyttääkin olevan. Onnea sinne.

    VastaaPoista
  9. Mitä teille kuuluu Reeta? Kiitän kauniista blogista ja toivon teille kaikkea mahdollista hyvää alkavaan syksyyn! Tämä blogi on sydäntäriipaisevasta aiheestaan huolimatta lukuelämys, on ollut ihanaa lukea viisaita ajatuksiasi. Kiitos :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-