maanantai 30. kesäkuuta 2014

Missä muruseni on.



Enkä viittaa otsikolla nyt tässä yhteydessä Senni-muruun. Vaan ihan oikeisiin muruihin. Ja pölyihin. Nurkissa juokseviin villakoiriin. 




Kotiutumisen yksi kulmakivistä on tutustua itse taloon ja kuinka se toimii. Ja sehän tapahtuu parhaiten siivouksen avulla. Täytyy tutustua, mihin kaikki pölyt kerääntyy ja kuinka talo siivotaan. Imuroinko ensin ala-vai yläkerran. Mihin tulee eniten tahroja ja kaikenmaailman räpötyksiä. Missä on järkevintä säilyttää vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet. Siivousvälineet. 

Täällä taloon tutustuminen on menossa siinä kohtaa, että pölyjen pesimäpaikat on paikannettu. Tuonne ne raukat kerääntyy aina tiettyihin nurkkiin siinä toivossa, että saisivat siellä jatkaa sukuaan kaikessa rauhassa. No myönnän, siltä se joskus kyllä näyttää, että näin olis päässyt käymään... Mutta pääasiassa siivousrumba uudessa kodissa alkanu mukavasti rutinoitumaan. Talo ja nurkat alkaa olla jo tuttuja.

Haastetta kotiutumiseen tuo yläkerta. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun talossa, jossa on vintti. Säilytänkö vaatteet ylhäällä vai alhaalla. Missäs meikit? Korut? Ja voitte vaan arvailla kuinka monta kertaa kaappien sisällöt vielä vaihtaakaan täällä paikkaansa, ennenkuin paras ja käytännöllisin paikka kullekin tavaralle ja asialle löytyy. Kokeilemalla sekin selviää.

Mutta kyllä tämä jo koti meille on.  Uusi, ihana, kaikinpuolin täydellinen. Vaikka myönnettäköön, on kyllä ollut jotenkin kummallisen vaikeaa kotiutua. Yleensä me molemmat sopeudutaan nopeasti uusiin paikkoihin, mutta nyt tuntuu erilaiselta. Jotenkin tyhjältä. Kyllähän tuo otsikko, jos totta puhutaan, on viime viikkoina ollut taas erityisen paljon mielessä. Ja nyt viittaan sillä Senniin. 

Missä ihmeessä muruseni on? Jätti kiiltonahkakenkänsäkin tuohon meidän portaikkoon.





-Reeta-

10 kommenttia:

  1. Voisitko tehdä asunnostanne postauksen? Näyttää tosi kivalta! Ja ihana yksityiskohta nuo sennin kengät ja se discopallo! :)

    VastaaPoista
  2. Ai taivas kun pisti hymyilyttämään nuo kengät :) ja vielä enemmän se, kun kohta kolme vuotias tyttäreni kysyi sennin kuvan nähdessään "kuka tuo tyttö on, onko sillä hyvä olla tuossa äidin sylissä?" :,)
    "varmasti on, tytön äiti rakastaa tyttöä niin paljon"
    Ja se riitti vastaukseksi!
    Onnea pölypallojen metsästykseen!

    VastaaPoista
  3. Mä en pysty kuunnella tuota kappaletta ilman kyyneleitä. Ehkä se tuo liikaa mieleen sen yhden menetetyn... :-(
    Kaunis koskettava kappale.

    Mutta tuohon siivousasiaan... Ollaan asuttu nyt kuus vuotta meidän kodissa, joka itse rakennettiin. Ja voi että meillä on huonejärjestelyt ja tavaroiden paikat vaihtuneet moneen kertaan. Nyt voisin kyllä jo sanoa, että alkaa olla kaikki paikallaan. Kunnes taas elämäntilanteet muuttuu...

    Villakoirafarmi... hm, mikä se on? Heh heh, yks vakiofarmi on meidän olohuoneen sohvan alla, aina samassa paikassa... Hyvä, että olette jo teidän farmin paikantaneet. :-)
    IHANIA HETKIÄ uudessa kodissa!!! <3

    VastaaPoista
  4. Onnea uuteen kotiin ja hyvää kesää teille!

    VastaaPoista
  5. Tämä on täällä monta kertaa esitettykin mutta oletko harkinnut kirjoittaa kirjaa Sennistä, teidän enkelitytöstä? Lukisin kirjan enemmän kuin mielelläni(-;

    VastaaPoista
  6. Tämä blogi on niin koskettava,´puhutteleva ja sellaiseksi se on tuolta Ylhäältä tarkoitettukkin. Ei mitään sattumaa. Saimme elää ajanjakson jossa Senni oli mukana, nyt muistoissa mukana. Surussakin suloisesti mukana.
    Me kaikki, lähellekkään kaikki , emme tule koskaan elämään surua jossa lapsi menehtyy. Mutta se ikävä vanhenpana, jopa ihan vieraana blogis seuraajana on koskettavaa. Minäkin sivusta seuraaja saan kyyneleet silmiini ja huokaan Taivaan Isälle että vie surun säikeestä yhden vähemmäksi. Sennillä on niin paljon parempi olla Taivaassa mutta ei se silti ikävää poista, helpottaa vaan.

    Miksi teille annettiin tämä osa, sitä me emme tiedä, Hän tietää ja kutoo elämeenne jotain siunaavaa, uutta koko ajan. Ihanaa kesää ja siunauksia uuteen kotiinne. Enkeleitä siellä on paljon, kaunein Sennienkeli <3

    VastaaPoista
  7. Kotiutumiseen iloja ja arjen oivalluksia. Ja ihana kaunis valoisa koti teillä näyttääkin olevan. Onnea sinne.

    VastaaPoista
  8. Mitä teille kuuluu Reeta? Kiitän kauniista blogista ja toivon teille kaikkea mahdollista hyvää alkavaan syksyyn! Tämä blogi on sydäntäriipaisevasta aiheestaan huolimatta lukuelämys, on ollut ihanaa lukea viisaita ajatuksiasi. Kiitos :-)

    VastaaPoista