keskiviikko 28. elokuuta 2013

Päätepiste.



On niin helpottava tunne huomata, kun elämä alkaa versoilla uudelleen.
Suru ei saanutkaan loppuelämäksi niskaotetta,
vaikka tuossa se vielä hönkiikin niskaan.

Sitä huomaa ajattelevansa välillä jotain muutakin,
kuin 
Kuolinhetkeä.
Arkkuun laittoa.
Hautajaisia.
Hautaa.
Elämän epäreiluutta.




Huomaan hymyileväni, tai jopa nauravani ääneen
yksin jossain ja jollekkin ihan hömpälle ajatukselle.
Tai tilanteelle.

Kaupassa kykenen jo keskittymään ihan olennaiseen,
enkä puikkelehdi laput silmillä hyllyjen välissä viittä vailla ennen sulkemisaikaa.

Suunnittelen asioita.
Mietin, mitä mustakin voisi vielä isona tulla.
Näen jo pidemmälle, enkä ihan niin paljon katsele enää taakse päin.

HALUAN nähdä, 
mitä elämällä on meille vielä tarjota.








Tässä kohtaa on myös se kohta,
kun muutto ja talon myyminen on tullut ajankohtaiseksi.
Se tuntuu hyvältä ajatukselta ja ollaan siihen nyt valmiita.

Luopuminen talosta, jossa Sennikin eli viimeiset vuotensa,
tulee olemaan vaikeaa. 
Mutta vielä vaikeampaa olisi yrittää jatkaa elämää tässä eteenpäin.
Nyt vaan on tullut tälle aika.
Päätepiste yhdelle elämän vaiheelle.


Mutta onneksi se pistekin on vain välimerkki,
jonka jälkeen alkaa uusi lause.







Tiedettiin, kun tämä talo ostettiin ja remontoitiin,
että se tarjoaisi meille kodin niin kauan kuin Senni meillä olisi.
Elämää sen pidemmälle oli vaikea edes ajatella.
Eikä sitä yritettykään ajatella.
Nyt kun Sennin kuolemasta tulee kohta 8kk,
elämä on alkanu hiljalleen rakentua ja suuntautua uudelleen.
Eikä se enää niin kovin pahasti soimaa omatuntoakaan.
Se että tunnen näin.
Eteenpäin siis menty vaihe vaiheelta.










 Nyt on myös aika inventoida se maallinen omaisuus.
Ei ole helppoa käydä Sennin tavaroita ja vaatteita läpi.
Kun ei niistä omistansakaan aina osaa luopua.
Joka ikisen esineen pyörittelen käsissäni,
rauhassa nuuhkin, tunnustelen, muistelen.
Päätän, otetaanko mukaan vai ei.


Sennin vaatekaapin sisällön, jossa oli kaikki viieisimmät vaatteet ja tavarat,
viikkasin siististi laatikoihin.


Tietäen, etten enää tule niitä laittamaan sinne takaisin.



-Reeta-



35 kommenttia:

  1. Siunausta ylenpalttisesti uuteen elämänvaiheeseen. Rukoilen, että Taivaan Isä järjestää teille paljon iloisia yllätyksiä tulevaisuudessa. Se jo tiedetään, että paljon mielenkiintoista uutta on elämäänne tulossa.

    VastaaPoista
  2. Vaikka raskasta onkin, on varmasti hyvä ihan hyvä muuttaa.
    Voimia teille♥

    VastaaPoista
  3. Uutta tulevaa,Ihana.Onnea matkaan.

    VastaaPoista
  4. Hyvää matkaa kohti uutta elämänvaihetta, siunausta tiellenne.

    VastaaPoista
  5. Minusta kovin kuvaava on tuo pahvilaatikko, jossa lukee "Sennin hautajuttuja" ja tikkukirjaimin "varjeltava". Niinhän se onkin, varjelkaa myös itseänne ja elämäänne. Toivotan teille kirkkaita hetkiä tulevaan.

    VastaaPoista
  6. Muutto on aina iso muutos ja valtava prosessi johtumatta siitä, halusiko sitä itse vai ei. Mutta se on aina myös iso mahdollisuus kaikelle uudelle. Ja sitä teille on varmasti luvassa paljon. Voimia lähetän teille kummallekin näihin hetkiin! Ja paljon!

    VastaaPoista
  7. Mitenhän kirjoittaisin, niin, että se ei kuulosta pahalta. No kirjoitan, näin, ja toivon, että et ota pahalla. Minusta muutto tuntuu oikein luonnolliselta pisteeltä (kuten kauniisti kirjoitit) ja oikealta kaikesta haikeudesta huolimatta, jota se teille varmasti sisältää.

    Toivon onnellisia hetkiä uudessa kodissanne, ja toivottavasti sieltäkin vielä kirjoitat blogia.

    Venla

    VastaaPoista
  8. Varmaan oikean päätöksen olette tehneet.
    Elämää on kuitenkin hyvä katsoa eteenpäin.Senni on aina vierellänne,
    missä asuttekin <3
    Kaikkea hyvää tästä eteenpäin ja onnen ja ilon hetkiä tulevaisuuteen <3
    t. Eija

    VastaaPoista
  9. Kyyneleet valuu, taas...
    Minä osasin odottaa tuota päätöstä, itse samassa tilanteessa tekisin juuri samoin.
    Miten ihanaa, että pystyt jo ajattelemaan elämää eteenpäin, ja että sen pisteen jälkeen alkaa uusi lause.

    Voimarutistuksia!

    VastaaPoista
  10. Onnenhetkiä tulevaan!

    VastaaPoista
  11. Kaikkea hyvää tulevaan. Toivottavasti saamme blogissa seurata elämäänne jatkossakin. <3

    VastaaPoista
  12. Olet vahva ihminen <3 Se tarkoittaa, että uskaltaa olla myös heikko...mennä eteenpäin...kantaa kaikki muistot, ja siltikin vielä jaksaa unelmoida!!

    Elämä ei todellakaan ole reilua, mutta parasta itselle varmasti on jos pystyy silti katsomaan eteenpäin katkeroitumatta..

    Kaikkea hyvää teille, toivottavasti jaksatte miehenne kanssa yhdessä!! Harva pari joutuu käymään näin suuria asioita läpi näin varhain...

    VastaaPoista
  13. En taas osaa muuta kuin halauksia, siunauksia ja suukkoja toivottaa, rakas ystävä <3.
    Tulee valtava ikävä, vaikka varmasti nähdään edelleen paljon :) .

    VastaaPoista
  14. Koskettavaa nähdä tuo blogin yläpuolella oleva kuva tauluna ja pahvilaatikossa. Kaikkea hyvää teille tulevaan! Ja siunausta myös!

    VastaaPoista
  15. Askel eteenpäin <3 Senni on mukana missä ikinä olettekin ja toivottavasti jatkat blogia ja elämästä kertomista meille missä ikinä oletkin! Voimia tähän elämänmuutokseen!

    VastaaPoista
  16. Iloa ja onnellisia hetkiä teille molemmmille!Kiitos Reeta että jaat kokemuksesi meille ja toivottavasti saamme jatkossakin seurata mihin elämän aallot teitä kuljettaa... <3

    VastaaPoista
  17. Onnea ja kaikkea hyvää uuteen tulevaan, toivottavasti jaksat kirjoittaa kuulumisia jatkossakin. :) Senni kulkee aina mukananne, olittepa missä tahansa. <3

    VastaaPoista
  18. Kyllä minä niin ihailen elämänkatsomustasi, joka on niin täynnä toivoa! Ja nämä kaikki rohkeat muutokset kertovat vahvasta Rakkaudestanne Senniin, hän elää niin voimalla sydämissänne, ettette tarvitse sen vahvistamiseksi seiniä ettekä liiemmin muita maallisia muistuttajia kuin rakkaimmat muistot matkan varrelta talteen kerättynä. Muiden lukijoiden tavoin toivon sinun jatkavan kirjoitteluasi. Se on merkityksellistä meille, jotka saamme voimaa lähimmäisenrakkaudestasi; siitä että jaat ajatuksiasi elämästäsi. Se on merkityksellistä ja antaa voimaa. Kiitos siitä <3 Voimia toivon sinullekin jokaiseen hetkeen!

    Satu K

    VastaaPoista
  19. Se on ihmeellistä, miten aika vaikuttaa. Aina tulee uusi aamu ja uusi ilta. Elämä jatkuu, ja vaikka se ei olisikaan koskaan enää samanlaista, kipu laimenee pikkuhiljaa ja haavat arpeutuvat. Ja se on hyvä. Kiitos taas tästäkin kirjoituksesta. Blogisi antaa voimaa ja toivoa.

    VastaaPoista
  20. Ihailen teitä vanhempina ja ihan vaan kanssakulkijoinakin!

    VastaaPoista
  21. Onnea ja siunausta teille uuden elämän jakson edessä.
    Monta enkeliä kulkekoon kanssanne.

    VastaaPoista
  22. Paljon kaikkea hyvää teidän elämäänne, kun käännätte uuden sivun elämässänne.
    Lohduttavaa lukea, että suru on muuttanut muotoaan ja on vahvuutta siirtyä eteen päin. Olen joskus joutunut omalla kohdallani asiaa myös pohtimaan, mitä sitten kun ja jos... Mutta kai se niin menee, että aika auttaa ja parantaa.

    VastaaPoista
  23. Ihana lukea ajatuksiasi, tuntuu hyvältä kuulla että pystyt elämään jo välillä ilman surua. Muutto on varmasti iso askel eteenpäin, voimia uuteen ja onnea uuteen kotiinne!!

    VastaaPoista
  24. Reeta, blogisi on ihanan avoin ja herkkä. Olet ottanut rohkean ja uskaliaan asenteen kirjoittamisellesi ja kuviesi julkaisemiselle. Arvostan sitä todella!!Lukemani on niin vilpittömästä sydämestä kirjoitettu, että..olen harvinaisen harvasanainen...Respect!

    Otan osaa sinun ja miehesi, isovanhenpien ja kaikkien Sennin läheisten suureen suruun <3 Blogisi ja kirjoituksesi kosketti minua tosi syvältä sieluani.

    Olette isossa elämän tienhaarassa muuttaessa pois vanhasta kodistanne, toivon paljon voimia siihen teille!Se on varmasti oikea ratkaisu uuden elämänjakson alulle.Ja se alku on varmasti piiiitkä tie.

    Sisareni ja hänen miehensä ovat menettäneet myös kaksi lasta tähän samaiseen INCL-tautiin. Sofia menehtyi jo 4-vuotiaana, Robert eli vajaan 6 vuotta. Tämä suru sairaudesta on meinannut sairastuttaa myös vanhempani ja sisareni miehen vanhemmat. Olemassa on leijunut vuosia valtavan suuri suru ja hätä jo pian lasten syntymien jälkeen, pelko kuolemasta.

    Sisareni asuu Yhdysvalloissa, joten vanhenpieni vierailut ja tuki heille on konkreettisesti ollut rajallista. Lasten kuolemien jälkeen he ovat jääneet syyllisyyden riippaan,vieläkö olisi voinut tehdä enemmän? Ei olisi, lasten matkustaminen oli mahdotonta Suomeen ja vanhenpani olivat heitä auttamassa niin paljon kuin pystyivät.Tätä käydään läpi vieläkin.

    Ironista ja horrorria tässä sairaudessa on ennuste: ei parannuskeinoja, kuolema seuraa useinmiten ennen 10-vuotta. Voin vain kuvitella, mitä tämä ennuste merkitsee vanhemmille. Mutta tiedän myös, mitä se tarkoittaa vanhempien läheisille.En soisi sitä epävarmuutta ja pelkoa kenellekkään.Niin hulluuden partaalle se epävarmuus ihmiset ajaa..*niisk*

    Neljä vuotta sitten mietin päivittäin siskoani ja hänen perhettään, "miten sitten kun taas on hautajaiset". Miten isovanhemmat jaksavat, miten me ylipäätään selvitään tästä painajaisesta, kun hyvät uutiset olivat aina niin pieniä pilkkuja ja aina joku hässäkkä päällä. Eikö koskaan voisi tulla joku SUPER-uutinen, missä räkä ei valu eikä sairaalassa olla oltu viikkoon!??Ajatella...siis minä mietin suomessa tällaisia kun perhe eli arkea toisella puolella maapalloa. Olen rukoillut anteeksi ajatuksiani, minä vain niin olisin halunnut ottaa huollettavaksi edes hetkeksi sen taakan, mitä sisareni miehineen kävi läpi. Itken kun tätä kirjoitan..

    Robert ja Sofia ovat haudattu Kansasiin <3 <3, sisareni ja hänen miehensä ovat vastikään adoptoineet kaksi lasta (eivät uskaltaneet enää haaveilla biologisesta lapsesta)ja sisareni on perustanut useita vertaistukiryhmiä INCL- tautia sairastavien lasten vanhemmille. Hän on ammtiltaan lääkäri kuten hänen miehensäkin ja he ovat kokoamassa tutkimusryhmää, joka alkaisi selvittämään tämän mystisen sairauden perimää.Rahoituksen ongelmana on vain se, että INCL-tauti kuuluu Suomalaiseen tautiperimään ja sitä esiintyy huomattavasti harvemmin muualla. Pieni toivon kipinä on Suomalaisen ison lääkefirman taholta jo tullut.

    Rakkautta ja Valoa Reeta sinun ja miehesi uuteen kotiin <3 Olet mielessäni <3

    VastaaPoista
  25. Hei Reeta!

    Ensiksi: lämmin osanottoni menetyksenne johdosta.
    Löysin blogisi eilisen iltalehden kautta - siellä oli juttua yhden äidin blogista ja muun muassa Sinun blogisi mainittiin jutun ohessa yhtenä lukemisen arvoisena.
    Halusinkin tulla kiittämään Sinua blogistasi! Luin yhteen soittoon lähes kaksi vuotta ihanan Sennin elämästä ja uudemmat kirjoituksesi hänen lähtönsä jälkeen. On tosi hienoa, että jaksat jakaa ajatuksiasi meille muille.

    Kaikkea hyvää teille, voimia ja toivottavasti myös iloa alkavaan syksyyn!

    VastaaPoista
  26. Jo kolmannen kerran "löydän" blogisi, eri reittejä vain. Joten luulen,että täytyy jättää myös kommentti.
    En tiedä,mitä kirjoittaa, joten lainaan sanoja:
    "Taivaan Isä kanna,
    lasta matkallaan.
    Enkeleitä anna,
    kanssaan kulkemaan,
    turvallista tietä,
    että kulkis hän
    joka ainut päivä,
    halki elämän."

    Sennin muistolle, Sennille, Sinulle <3


    -Sari-

    VastaaPoista
  27. Onnea ja siunausta tulevaan <3

    T:ansku

    VastaaPoista
  28. Voimia teille tähän päivään, Sennin syntymäpäivään. Olet kulkenut ajatuksissani koko päivän, vaikken sinua tunnekaan.

    Sinäkin olet äitinä järjestänyt Sennille varmasti mahtavia syntymäpäiviä, mutta uskallan luvata että näin mahtavia kekkereitä Senni ei ole vielä koskaan saanut, mitä hän tänään Taivaassa saa. Siellä ne juhlat on kyllä alkaneet jo 8 kk sitten ja jatkuu vielä hamaan tulevaisuuteenkin.

    VastaaPoista
  29. Toivon, että tänäänkin ovat läheiset ihmiset olleet tukenasi, mikäli niin olet toivonut. Jos taas olet toivonut rauhaa päivälle, toivottavasti se on sitten toteutunut. Lämmin, kaunis ajatus luoksesi.

    Venla

    VastaaPoista
  30. Yritin jo kerran jättää viestiä, mutta se ei ilmeisesti tallentunut, joten uusi yritys (toiv ei tule tuplana).

    Hyvin samantahtisesti asiat näköjään menevät eteenpäin. Oman suuren menetyksen kokemuksen jälkeen muutimme juurikin samassa aikataulussa uuteen kotiin - se vain tuntui parhaalta ratkaisulta siinä vaiheessa, uudelta alulta. Suru ei päättynyt muuttoon, mutta jollakin tavalla se raikasti ilmaa ja antoi ehkä toivoa uudesta elämänvaiheesta. Minun elämässäni menetys tapahtui marraskuussa ja muutto uuteen kotiin kesäkuussa - aika tarkalleen samalla aikavälillä kuin teilläkin? Minun menetyksestäni on aikaa jo 9 vuotta (hämmästelen joka kerta huomatessani kuinka pitkä aika siitä on kulunut) ja elämä on jatkunut eteenpäin; ensin hetki kerrallan, sitten hieman vauhdikkaammin. Elämä on tuonut mukanaan paljon uusia, hyviä asioita, vaikka alkuun (aika pitkään, jos totta puhutaan) näytti siltä, ettei tästä pääse mitenkään yli.. Elämän epäreiluuden ajatukset tulivat tutuksi minullekin, vuosien ajan.

    Toivon niin kovasti, koko sydämeni pohjasta, sinulle & teille kaikkea hyvää <3 Onnea uuteen kotiin ja toivoa uuteen elämänvaiheeseen <3

    VastaaPoista
  31. Hei Reeta,

    Eksyin blogiisi jotain kautta tuossa pari päivää sitten, ja luin tekstisi alusta tähän postaukseen asti. En ollut kuullut ennen INCL-sairaudesta, mutta jotenkin uppouduin täysin teidän elämään. Siihen, kuinka hieno äiti olet ollut Sennillä, kuinka hieno isä hänellä oli, kuinka hieno ja niin valloittava Senni oli. Vaikka tiesitte tulevasta, osasitte selvästi nauttia ja arvostaa joka hetkeä Sennin kanssa. Tämä sai myös minut arvostamaan elämän pieniä asioita vielä enemmän kuin ennen.

    Toivotan teille mahdollisimman hyvää ja onnellista tulevaisuutta, ja toivon, että pääsette surustanne yli. Ikävähän ei koskaan lopu, mutta jossain vaiheessa surun ja itkemisen tilalle tulee ihanat muistot ja hymy niiden mukana. :)


    "Muistoista aika rakentaa lohdutuksen"

    VastaaPoista
  32. Ihana kuulla että elämä muotoutuu hiljalleen uudelleen. Täällä seurataan mukana minne elämä teitä viekään, mukava kuulla kuulumisia ja ajatuksiasi aina välillä! Iloisia hetkiä syksyyn! <3

    VastaaPoista