Jo heinäkuun lopulla alkoi pompsahdella mieleen lähestyvät Sennin synttärit.
Että mitäs kivaa tänä vuonna Sennille järjestäis.
Olisko ne suklaasynttärit, disney-juhlat vai vähän "rajummat"kekkerit merirosvo-teemalla.
Kunnes taas totuus muutaman sekunnin jälkeen muistuu mieleen.
Tähänkin on näköjään tullut tietynlainen tapa ja vuosittainen rutiini.
Ja etenki kun nautin niiden järjestämisestä niin paljon.
Ja nyt pukkaa ihan tosissaan vierotusoireita.
Onneksi sain vähän lääkettä näihin vierotusoireisiin,
nimittäin järjestimme siskoni ja serkkujeni kanssa vanhimmalle siskolleni
yllätysläksiäiset viime tiistaina.
Aijjettä miten oli mukavaa niitä järjestellä!
Pitkästä aikaa oikein tunsin intoa!
Ja mikä parasta, yllätys pysyi loppuun asti salassa,
vaikka välillä meinas lipsahtaa ja ilmeet kertoa että jotain puuhaillaan selän takana.
Mutta täydestä meni!
Siskoni lähti perheensä kanssa pidemmäksi aikaa Espanjaan asumaan.
Juhlien teemana Espanjasta poiketen oli tietenkin
Suomi!
Ettei totuus unohtuisi.
;)
Vähän Suomeen liittyvää rekvisiittaa koristeluun
ja tunnelma on melkein valmis.
Vain rooliasut puuttuu.
;)
Eikä ne jääny näistäkään kekkereistä puuttumaan.
Kaikilla oli joku aiheeseen sopiva varustus,
huumorilla tietenki höystettynä.
:)
 |
| Suomi-fani henkeen ja vereen |
 |
| Lentoemo |
 |
| Itse joulupukki |
 |
| Lumikuningatar |
 |
| Allekirjoittanut eli Väinämöinen ;) |
 |
| "Hyvää iltaa" ;) |
Alin kuva kaipaa ehkä hiukan selitystä.
:)
En tiiä onko ihan normaalia,
mutta me ollaan pienestä asti samalla porukalla
köppäilty ja esitetty mitä roolihahmoa milloinki.
Mitä paksummat viikset ja hullummat vaatteet,
sen hauskempaa.
Eikä se tunnu loppuvan aikusenakaan....!
Liekö asiaan vaikuttanut Pulttibois,
jonka hahmojen rinnalla ollaan kasvettu.
;)
Serkkuni ajatusta hyödyntääkseni,
meissä kaikissa asuu pieni Pirkka-Pekka Petelius.
:D
Ja alin kuva on siis rakas siskoni,
joka puettiin Pulttiboissin "Markoksi".
Sisäpiirijuttu.
:)
 |
| Muumeja ja turkinpippureita |
 |
| Juhlakakku ja salmiakkia |
Nyt on sisko lentänyt perheineen eripuolelle Eurooppaa,
ikävä tulee.
Läksiäislahjaksi teetettiin muki,
johon tuli kuva meistä serkuksista.
Heti aamukahavilla ollaan silmien eessä.
:)
Maalasin myös aiheeseen sopivan läksiäiskortin.
 |
Mukin kuva on monellakin tapaa äärettömän merkityksellinen.
Jokainen teetti sen myös itselleen.
Se on otettu kaksi päivää ennen Sennin kuolemaa.
Me kuvattiin tuossa pappamme 90vuotisjuhliin "elokuvaa" papan nuoruudesta.
Senni oli kuvanottohetkellä isin kanssa jo sairaalassa.
Tilanne oli hyvä ja vakaa, joten uskalsin lähteä päiväksi pois.
Vähän väliä tuli isiltä viesti että täällä kaikki hyvin,
kuvatkaa rauhassa.
Saatiin homma tehtyä ja ehdin vielä vuorokaudeksi Sennin viereen.
On tuo niin rakas porukka.
-Reeta-
Ihanat "pirskeet"teillä.Kyllä se on totta että kaikissa meissä asuu pieni petelius.Tuo "Markon "kuva......viikon parhaat naurut.
VastaaPoistaVoi mitkä läksiäiset....varmasti sisko oli mielissään...:)
VastaaPoistaIhanat pippalot ja hienot koristelut! Sopis vaikka juhannusjuhliin. Uskon että on haikeat tunnelmat kun Sennin synttärit lähestyy. Varmaan siitä päivästä vuosien mittaan tulee "erilainen" traditio.
VastaaPoistaVoi ihana piristys sulle!
VastaaPoistaIhanaa että on tuollainen porukka!
Teillä on ollut kyllä kivanoloiset kekkerit ja varmasti lähtijöille tärkeät. Siunausta syksyysi!
VastaaPoistaIhanaa että olet jaksanut taas innostua ja osannut iloita <3 Olet lahjakas maalaaja :)
VastaaPoistaWou, maalaamasi kortti on älyttömän hieno! :)
VastaaPoistaOlipa ihanat läksiäisjuhlat teillä, ja osaatte pitää näemmä kunnolla hauskaa!
VastaaPoistaHienoa! Kunpa minunkin sukuni osaisi olla yhdessä ja myös pitää hauskaa yhdessä.. no se on rukousaihe.
Ja tosiaan, korttisi on upea ja seesteinen!
Voi hyvin!
- teija teijuska -
Heippa!
VastaaPoistaTaustalla olen lukenut blogiasi, hiljaisena ja nöyränä, kun itsellänikin on etenevää sairautta sairastava lapsi. Vaikka en tiedäkään (vielä?) miltä tuntuu menettää lapsi, niin pystyn silti jollain tapaa niin vahvasti eläytymään siihen tunnelmaan, mikä blogistasi välittyy...
Onpa hienoa lukea, että olet saanut muuta ajateltavaa ja touhuttavaa. Elämä jatkuu, koska sen on pakko.
Yritin netin avulla löytää viime syksynä menehtyneen pienen poikani hautapaikalle kaunista enkelipatsasta. Ei löytynyt, mutta löytyi vielä jotain paljon hienompaa, nimittäin tämä Sinun blogisi!
VastaaPoistaKuvaat tuntojasi Sennin kuoleman jälkeen monessa kohtaa niin osuvasti, että voisin allekirjoittaa monia kohtia omikseni! Kyyneleet silmissä luin tekstejäsi ja katselin todella hienoja valokuvia. Saavutit tuntemukseni niin hyvin, että koin uudestaan ne epätodellisuuden tunteet, joita tunsin välittömästi oman poikamme kuoleman jälkeen ja kodin täyttyessä kukista ja adresseista... HUH!
Minulla on tytär, joka on syntynyt saman vuoden elokuussa kuin Senni ja em. enkelipoika, jonka menetimme vain vuoden ikäisenä. "Suru on sitkeä seuralainen" kirjoitti eräs vanhempi, elämänkokemusta ja -viisautta omaava ihminen ja on niin oikeassa! Meillä syntymäpäivä myös lähestyy ja sen mukanaan tuoma ahdistus, joten luulen saavuttavani jotain tämän hetkisistä tunnelmistasi.
Kaikkea hyvää ja paljon voimia Sinulle ja miehellesi toivotan! Menetyksemme ovat suuria ja kulkevat matkaseuranamme lopun elämämme!
Jatkaisin vielä, että myös pienen poikamme hautapaikalle tekemääni asetelmaan on koko kesän kuulunut kaunis, vaalea, perhosen muotoinen kynttilä ja ihailin kovasti Sennin hautakivelle liihotelleita perhosia!
VastaaPoistaEn tiedä, saatko samankaltaisia kokemuksia kuin minä, mutta voit uskoa, että ihmeelliseltä tuntui, kun blogisi lukemisen jälkeen lähdin kastelemaan kasveja pihallemme ja siinä, samettikukalla, istui mitä ihastuttavin neitoperhonen (joita en näillä leveyksillä ole koskaan aikaisemmin edes nähnyt)!!!
Uskon, että on olemassa toinen todellisuus, jota emme näe, ja että meille suodaan ylempää tämän kaltaisia "viestejä", jos vain avaudumme niille (enkä ole mikään outo "friikki", vaan perusluterilainen, Jumalaan uskova ihminen). =)
Viestien merkityksistä en aina osaa sanoa, mutta mielenkiintoisia ne ovat! Jotain hyvää viestiä tähänkin täytyi sisältyä, koska perhonen oli niin kaunis ja sää muuttui nopeasti aamun syksyisestä harmaudesta aurinkoiseksi ja lämpimäksi loppukesän päiväksi! Perhonen istahti vielä toisellekin kukalle aivan viereeni ja liihotteli kierroksen pihallamme ennen kuin lensi pois. Tällaista viestiä tuotiin tänään -ehkä, että älkää murehtiko, tallessa ollaan ja täällä meillä pienillä kaikki hyvin?! =)
Olet taitava, maalaamasi kortti on kaunis.
VastaaPoistaÄlyttömän hieno kortti,kyllä oot todellakin lahjakas!!!Ja ihana että sulla on tollasia ihania ja rakkaita ihmisiä ympärilläs :)
VastaaPoistaToivon sulle ja teille kaikkea hyvää syksyyn,toivottavasti siitä tulis mahollisimman aurinkoinen <3
-Pilgrim-
Ihanat juhlat olette järjestäneet, mukavia muistoja varmasti kaikille teille. Ja vaikka siskosi nyt on siellä kauempana, niin sinne on varmasti mukava mennä vierailemaan.
VastaaPoistaJa niin kauniin näköistä on kaikki ollut juhlassanne (erityisesti tuo maalamasi kortti)
Venla
Sinulla on ihanaa rakkautta ympärilläsi, se on suuri rikkaus mikä monilta uupuu. Kortti on upea ja varmasti saajalle tärkeä kuten nuo ihanat juhlatkin.
VastaaPoistaIhanat juhlat! Ihanaa, että tunsit intoa olla järjestämässä niitä. Ja tuo muki, miten koskettava. Ilonpilkahduksia päiviisi!
VastaaPoistaOlen kuullut, että joskus on järjestetty edesmenneen syntymäpäivänä muistojuhlat. Erilainen kuin hautajaisten muistotilaisuus. Sävyltään mahdollisesti iloisemmat, missä katsellaan valokuvia ja muistellaan hauskoja hetkiä edesmenneen elämästä. Jotkut toki järjestävät tälläisen kuolinpäivänä. Mutta itse muistelisin ennemmin syntymäpäivänä...
VastaaPoistaMä olen ollut muistojuhlassa erään kerran hlön kuoleman vuosipäivänä, mutta kannatan edellä olevan ideaa juhlistaa muistojuhlaa synttärinä, ja silloin todellakin voitaisiin puhua kaikkea mukavaa ja ihanaa, iloisempaa, ja meininki olisi sellaista mukavaa muistelua hyvän syötävän ja kakuttelujen ym. herkkujen kera. Tarjolla voisi olla poismenneen omaisen tykkäämiä herkkuja. <3
VastaaPoista"Hyvää iltaa", kuittaa isosisko Espanjasta. Läksiäiset olivat kyllä kaikessa yllätyksellisyydessään mieleenpainuvat - niinkuin kaikki aiemmatkin kekkerit tällä porukalla :)
VastaaPoistaIkävä teitä kaikkia, vaikka aamukahvimukissa virnuilettekin ❤