Siirry pääsisältöön

Muistan jäätelökesää.





Se oli semmonen kesä. Pitkä ja kuuma. Mielipiteitä jakava. Niinkuin sääilmiöt yleensäkin jakaa meitä pakkasten puremia kansalaisia eri leireihin, nyt tämän tavanomaisesta poikkeavan kuumuuden takia teki sen aivan erityisesti. Mitä oivaa materiaalia kahvipöytäkeskusteluihin ja "smooltoolkkeihin" junassa tai bussipysäkillä. Toiset vaan tykkää ja toiset sitten taas ei. Satoi tai paistoi. 

Minä kuulun niihin kansalaisiin, jotka helteistä nautti ihan viimeseen asti. Eikä vieläkään tahtois luovuttaa. Mutta nyt taitaa olla helteet helteilty ja alkaa olla aika kaivaa villasukat ja -paidat komeron perältä. Syksy. Ihanaa sekin omalla tavallaan. Kirpeät ilmat, pimeät illat, kynttilät. Ja kohta se talvi omalla kauneudellaan taaskin yllättää meidät suomalaiset. 




Kesä oli fiilispohjalta taas erilainen. Erilainen kuin viime vuonna. Helpompi. Helpompi tarttua hetkeen ja nauttia. Nähdä asioita ikäänkuin kirkkaammin. Värikkäämmin. Erityisesti luonto ja siellä liikkuminen ja valokuvaus on asioita, joista kykenen nauttimaan erityisesti. Vielä kun siihen kylkeen laitetaan pari ystävää mukaan, niin keveämmät askeleet taas hetkeksi on taattu. Eikä haittaa vaikka keskellä metsää kesken piknikin alkaa kaatosade. Sen hauskempaa ja voimaannuttavampaa!

Hetkittäin muistojen ja valtavien ikävänpuuskien myötä surun musta hahmo hengitti ja hengittää edelleen niskaan niin, että sen seura tuntuu lähes sietämättömältä. Mutta pääosin se kyllä pysyttelee sen verran etäällä, että sen seuraa sietää. Siihen on jo tottunut. Ja näin taitaa tulevatkin kesät ja syksyt vieriä eteenpäin.  Hetkistä nauttien, surun viitta harteilla.  








Tästä jatketaan. Kohti pakkasen puremia poskipäitä. Ennen sitä kuitenkin yritän ehtiä kuulumisia kirjoitella. Ennenkuin se talvi tosiaan yllättää meidät suomalaiset, etenkin ne autoilijat.

Kiitos kun jaksatte mukana. 


-Reeta-



Kommentit

  1. Voi miten kauniita kuvia! Todella kauniita!

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia, vau! :)

    Nähtiin kesällä kavereitten kanssa Sennin hauta. Hautakivi oli kyllä tosi kaunis ja pysäyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tosiaan näin sen haudan. Ja se oli niin kaunis, lapselle sopiva ja erilainen. Ihana. Mua ainakin kosketti nähdä se hauta.

      Poista
  3. Kerrassaan upeita kuvia, varsinkin nuo veden äärellä otetut. Minä myös nauttinut lämmöstä ja tekisin niin vieläkin :)

    VastaaPoista
  4. oon aina ollu ihan varma ettei auringonlaskusta voi saada kivaa kuvaa niin että horsiontti on yli puolenvälin, mutta kumosit sen. Ihana kuva tuo alin ♥

    VastaaPoista
  5. ihanaa kuulla kuulumisia, päivittele useammin :)!

    VastaaPoista
  6. Olin jo huolissani, kun sinusta ei kuulunut koko kesänä. Lempeää syksyä! Noora

    VastaaPoista
  7. Ihana tuo venekuva! Se kertoo niin paljon.

    Voimia syksyn alkuun!

    VastaaPoista
  8. Mukana pysytään. Hienoja kuvia.

    Venla

    VastaaPoista
  9. Upeita kuvia! Mukana pysytään. Hyvää syksyä teille :)

    VastaaPoista
  10. Minäkin ihastelin kuviasi! Sinulla on sitä valokuvaajan silmää. Hyvää syksyä! :)

    VastaaPoista
  11. Niin kaunis kuva tuo missä laineet liplattaa, ihanan rauhallinen tunnelma. Voimia Reeta syksyyn. T. Helinä

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia, osaat nähdä kauneuden. :)
    Kepeämpiä askeleita ja siunausta syksyynne<3

    VastaaPoista
  13. Oi mielettömän kauniita kuvia <3 Mukana ollaan, ja oltu alusta asti! Hyvää syksyä sulle :)

    VastaaPoista
  14. Löysin vasta tänne. Kyyneleet silmissä luin. Sanoja ei löydy. Lämpimät osan otot menetyksestänne, kivusta ja surusta. Paljon on teille surua annettu. Voimia 💕

    VastaaPoista
  15. Mun lempi jäde tuo räpylä. Ja nimenomaan banaani. Nam. Kesällä tuli jos jokunen syötyä. Ihanaa syksyä, ja kiitos blogista. Senni sydämissä!

    VastaaPoista
  16. Upeita kuvia! Voimia syksyyn <3

    VastaaPoista
  17. Yhdyn edellisiin kommentoijiin upeista kuvista! Kiinnostuin blogistasi kerran, kun sattumalta sen löysin. Minulla on ystävä, joka on myös elänyt INCL-lapsen kanssa ja nyt jo noin 15 vuotta sitten menettänyt hänet. Vuoden verran olin tiiviisti mukana tämän tyttösen hoidossa, kun asuimme naapureina. Tai siis seurasin tiiviisti ja autoin silloin kun kykenin. Toivon SUlle voimia ja iloa elämään. Kaunista syksyä ja paljon iloa :)

    VastaaPoista
  18. Oi miten kauniita kuvia tässä postauksessa! Vierailen ensimmäistä kertaa blogissasi. Voimia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-