Siirry pääsisältöön

Taivaassa.






Tuo portti on tullut tutuksi Sennin hautaamisen jälkeen.
Liiankin tutuksi.
Nytkin kuulen korvissani sen inhottavan saranoiden kirskunan
ja sulkeutuessaan kuuluvan rautaisen kolahduksen.
Ja sen kylmän ja kovan kosketuksen sitä avatessa.

Sennin haudalle johdattaa tie, onneksi,
sillä muuten olisi nurmikentälle taatusti muodostunut jo polku.


Alkuun kävin useasti päivässä,
sitten kerran päivässä,
jonkun ajan päästä joka toinen päivä,
sitten käyntiväli piteni niin kauan kuin kynttilä lupasi palaa.
Oli kauhistuttava ajatus, että kynttilä ehtisi sammua haudalla.
Ja sitten kun niin ekan kerran ehti tapahtua,
tuntui ihan hirveältä.
Ihan niinkuin Senni olisi unohdettu.
Nyt tuo ajatus tuntuu ehkä vähän hassulta,
mutta niin sen piti mennä.


Nyt käyn haudalla ehkä kerran viikossa,
joskus jopa kerran kahdessa viikossa.
Ja se tuntuu tässä kohtaa ihan hyvältä.









 Muuton myötä käynnit haudalla on luonnostaankin harvenneet,
sillä paikkakuntakin meillä vaihtui.
Vielä keväällä tuntui lähes mahdottomalta ajatus, 
että voisin muuttaa, koska Sennin hauta jäisi "yksin".
Mutta kesän aikana ajatus kypsyi,
ja hautakiven saaminen sai haudan ikäänkuin valmiiksi.

Nyt asutaan Sennin haudasta noin 80km:n päässä.
Asia vaati oman käsittelynsä,
mutta nyt se tuntuu luontevalta.
Eikä 80km ole matka eikä mikään,
jos tulee pakottava tarve lähteä käymään haudalla.

Asian hyväksymistä ja käsittelyä ehkä nopeutti usko siihen,
että Senni on Taivaassa hyvässä tallessa,
eikä siellä haudassa.
Ja että Sennin muistot elää meissä eikä siellä haudalla.
Ja että Senniä voi muistaa kaukanakin,
ja sytyttää kynttilän vaikka maailman äärissä.
Hauta on vain maallinen muistomerkki ihmisestä,
ja ruumiin hautapaikka.

Sielu on ja elää Taivaassa.








Voi sitä jälleennäkemisen riemua.
Siihen uskon.


-Reeta-




Kommentit

  1. Mulla kuoli äiti n.2kk sitten. Podin tosi huonoa omaatuntoa kun en päässyt jokapäivä äitiä "katsomaan", ihmiset vähätteli haudalle menon tarvetta :( ei tuntunut kivalta, mutta tätä lukiessa lohtu kyllä nousi pintaan. Se tuntemus -kuuluu- siihen :( jos haluut kurkkailla, niin tuu käymään http://jouua.blogspot.fi . :) paljon jaksuja sulle <3

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus.
    Ihan varmasti Senni on taivaassa ja odottaa sinua siellä♥

    VastaaPoista
  3. Monenlaisia ajatuksia liittyy kuoleman jälkeisen elämään - sellaisia mitä ei osaisi ajatellakaan ennen kuin se osuu kohdalle. <3

    VastaaPoista
  4. Löysin tämän blogin joitain mutkia pitkin, luin läpi ja itkin ja itkin. Sitten en enää käynyt täällä blogissasi kunnes tänään ja pakko minun on kommentoida, valmistun aivan kohta vammaistyöntekijäksi ja voi taivas toivoisin että kaikki vanhemmat ottaisivat teistä oppia, luulen että olitte ja olette maailman parhaimmat vanhemmat mitä senni olisi ikinä voinut toivoa. Mitä kukaan voisi toivoa.
    Tosiaan, olen vain vähän ollut vielä työelämässä kehitysvammaisten kanssa mutta se aika on ollut aivan ihanaa ja opettavaista. Sanoisin myös näin opiskelijan näkökulmasta, että tämä blogi on todella opettavainen, todella todella hyvä. Haluaisin ehdottomasti osallistua INCL- lapsien hoitoon boginne takia, varmasti äärettömän rankkaa, mutta oppi mitä siitä varmaan saisi, niin olisi elintärkeää jokaiselle.

    VastaaPoista
  5. Niin kauniita kuvia ja ajatuksia taas kerran. Olet tärkeä ♥.

    VastaaPoista
  6. Kyllä, Senni on siellä missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia. Ja sillä tavalla hän on aina luonanne myös.

    VastaaPoista
  7. Voi hyvä Luoja, kuinka paljon sun blogi on koskettanut. Imin kaikki tekstit kertaistumalta läpi ja vuodatin kyyneliä putouksen lailla silmien turvotessa lähes umpeen. Takki on nyt niin tyhjä lukemisen jälkeen, etten osaa sanoa oikein mitään muuta kuin että olet ihan uskomaton äiti ja toivon teidän perheellenne voimia, mielettömästi voimia♥

    VastaaPoista
  8. "Minä olen ylösnousemus ja elämä". Juuri näin, siihen voi luottaa :) ❤️

    VastaaPoista
  9. En voinut olla kiinnittämättä huomiota, miten kaunilla paikalla hautausmaa on. Järven rannalla ilmeisesti? Siellä on Sennin hyvä levätä.

    VastaaPoista
  10. Kauniisti ajattelet ja kirjoitat taas. Senni on sydämissänne, kynttilän hänelle voi sytyttää minne vaan. Pyhäinpäivänä minäkin olisin halunnut käydä Sennin haudalla, vaan se oli liian kaukana. Sytytin hänelle kynttilän Äänekoskella Hietaman hautausmaalla, toisen pienen enkelin haudalla käynnin yhdeydessä. Tiesin, että Senni kyllä huomaa sen kynttilän, vaikka kaukana onkin <3

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kirjoitat kyllä aina<3

    VastaaPoista
  12. Löysin tämän blogin ystäväni kautta. Teidän perheen tarina todellakin kosketti mua. Kirjoitat todella kauniisti ja teillä oli aivan mielettömän upea tytär <3 Olet uskomaton äiti ja kaikkea hyvää teille :) Tästä tuli mun ehdoton lemppariblogi!

    VastaaPoista
  13. Senni on jo uusissa maisemissa. Ei hän tuolla haudassa ole. Niin on teilläkin lupa jatkaa matkaa ja olla uusissa maisemissa. Iänkaikkisuuden ilo on ihanaa! Samoin jälleennäkemisen riemu.

    VastaaPoista
  14. "Keskellä tähtien,
    kehdossa pilvien sinisten.
    Varmasti turvassa."

    VastaaPoista
  15. Kaunis hauta Sennillä :)

    VastaaPoista
  16. Sielu on ja elää myös teissä. Ja kaikissa meissä jotka läheisiään muistavat ja kaipaavat. Ja odottavat.

    VastaaPoista
  17. Tuo sulka lyhdyssä. Ja sanat .... Veti taas kovin sanattomaksi. Niin se on - Taivaassa tavataan kerran ja kaikki kyyneleet kuivataan. <3 Ihanaa talvea teille molemmille.

    -Anita-

    VastaaPoista
  18. Miten kauniita syksykuvia. Olen niin iloinen, että jaksoit jatkaa kirjoittamista blogiin, ja että jaat tuntosi surutyöstä. Se on arvokasta. Vaikka surua ei kenellekään toivo, ja sinulta etenkin sen haluaisin jotenkin perua, niin elämä voi yllättää. Ehkä silloin voi löytyä tai muistua mieleen kaunis ja lohduttava kirjoitus kuten tämä blogimerkintä. Kaikkea hyvää sinulle. <3

    VastaaPoista
  19. Linkkini näihin ajatuksiin....
    Juha Tapion luvattu maa
    https://www.youtube.com/watch?v=iwZnCWPNglA

    VastaaPoista
  20. Hei!

    Löysin blogisi joskus kesän lopulla, joskaan en enää muista miten tänne ensimmäistä kertaa päädyin. Yhden viikonlopun aikana tuli luettua kaikki blogin vanhat postaukset vanhimmasta uusimpaan. Tuli naurahdeltua, hymyiltyä, itkettyä... Ja siitä asti olen blogia seuraillut. Kun tänään tulin lukemaan uusinta kirjoitusta viimeyönä näkemäni uni ponnahti varoittamatta takaisin mieleen. Aamulla kun en muistanut mitään unta nähneeni. En vieläkään muista unesta juuri muuta kuin että Senni oli siinä vierailemassa. Muistan, että Senni istui sylissäni ja nojasi poskellaan olkapäähäni. Ja muistan sen mahdottoman suuren rakkauden, jota Senniä kohtaan unessa tunsin... :)

    En yleensä kauheasti muiden blogeihin kommentoi, mutta nyt tuli sellainen olo, että pitää kertoa tuosta unesta, kun nyt tänne satuin. Ehkä alitajunta ohjailikin mut tänne juuri siksi tänään, että tuo uni muistuisi mieleen... :) Kauheasti jaksamista, voimia ja kaikkea muuta hyvää teille sinne! Pyhäinpäivänä sytytin kynttilän 2010 jouluaaton aattona kuolleen isäni muistolle, ja kävihän siinä liekkiä katsellessa Sennikin mielessä :)

    VastaaPoista
  21. Lämpimiä ajatuksia Sennin isälle!

    VastaaPoista
  22. Sennin isälle voimia ja kauniita muistoja isänpäivänä.

    VastaaPoista
  23. Yhdyn muiden isänpäivä toivotuksiin <3

    VastaaPoista
  24. Maailman kaunein blogi <3 Ihana lukea että elämä vie eteenpäin,toivon teille kaikkea hyvää elämässä <3

    VastaaPoista
  25. Sytytin Sennille kynttilän. Aamu oli kylmä mutta kauniit sanasi -vaikkakin niin surullisesta aiheesta- lämmittävät. Kiitos kauniista kirjoituksesta. <3

    VastaaPoista
  26. Ihanaa! Tätä postausta olen odottanut. On todellakin mahtava asia sisäistää (jopa fyysisesti) se, ettei rakkaittemme elämä jatku heidän haudassaan vaan ikuisuudessa, kun he ovat uskossa Jeesukseen Kristukseen. Haudassa maatuu vaan ruumis, ja liha (ruumis) ei peri taivasta.
    Ymmärrän kuitenkin että sureminen on jokaisella persoonallista ja siinä on omat systeemit ja tekemiset. Itsekin olen tarvinnut ajan kynttilöineen hautakummulla. Mutta muistaminen ei tarvitse kuitenkaan erillistä paikkaa, ja poisnukkunut ei sellaista niinsanotusti vaadi. Jeesuksessa poisnukkuneella on erittäin ihana olla, ja on upeaa saada tietää se!

    - teijuska -

    VastaaPoista
  27. Voi kuinka kaunis kirjoitus. On ihanaa huomata että sinulla on usko Jeesukseen Kristukseen. Sillä Hän on ottanut lapsesi ja pitää tästä hyvää huolta. Se saattaa tuntua epäreilulta mutta se ei missään nimessä sitä ole. Jeesuksella on ihan erityinen tarkoitus Sennille ja sitä ei kaikki ymmärrä. Sano siis lohduttelijoille:"Senni on nyt Jumalan kämmenellä, hänellä oli Suurempi Tarkoitus."
    Ylösnousemuksen usko pelastaa jokaisen päivän vaikka suru onkin läsnä, kohta enää haikeutena ja upeina muistoina. Uskosi Jeesukseen Kristukseen on upea asia ja se auttaa sinua jaksamaan! Armoa teille ja lämpöä, me kaikki uskonsisaret ja veljet elämme kanssanne.

    VastaaPoista
  28. Sennillä on kaunis majapaikka maanpäällä. Olette laittaneet haudan Sennin näköiseksi.
    Totuushan kuitenkin on, ettei Senni ole siellä. Senni on jossain ihanassa paikassa ja kuitenkin teidän lähellä <3
    Olen niin monesti toivottanut näissä kommenteissani sulle ja miehellesi kaikkea hyvää tulevaan, mutta teen sen taas ja täydestä sydämestäni!
    Siis kaikkea hyvää tulevaisuuteenne <3
    t. Eija

    VastaaPoista
  29. Kaunis ja koskettava kirjotus,tätä lukiessani unohdan omat pienet,olemattomat murheeni.Onnea uudelle paikkakunnalle ja voimia<3

    VastaaPoista
  30. Kauniita kuvia. Tuntoja ja ajatukia, kokemuksia, joita joutunut itsekin pohtimaan ja pelkäämäänkin... Mutta ehkä jokainen päivä antaa voimaa kestää taas sen iltaan saakka, niin toivon. Kaikkea hyvää teille <3

    VastaaPoista
  31. Niin se on,saamme vielä kohdata rakkaamme kun on sen aika. Muistetaan aina tämä totuus silloin kun ei meinaa kestää ikävää. Valoisampia päiviä teille.<3

    VastaaPoista
  32. Voi miten kaunis teksti, se toi kyyneleet silmiini ja kosketti syvästi♥
    Voimia jokaiseen päivään ja iloa uudelle paikkakunnalle :-)

    VastaaPoista
  33. Herran tiet ovat tutkimattomat mutta siitä voi olla varma, että kaikella on tarkoituksensa. Vuosi on meille pitkä aika mutta Herralle silmänräpäys.

    VastaaPoista
  34. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  35. Kiitokset <3 :si ajatuksista <3

    Eija L.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-