keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Isi.


Mitäpä kuuluu Sennin isille?

Sitä on paljon kysytty kommenteissa ja sähköposteissa.




Sain luvan jotakin isän surusta teille jakaa.

Meilläkin kävi niin, kuten monesti käykin, 
että mies on surussakin se perheen pää ja tietynlainen vastuunottaja.
Silloin kun Sennin hautajaisista oli kulunut vasta pari viikkoa,
ja ite kuljin vielä rampana raunioissa enkä voinut edes kuvitella työntekoa, 
mies aloitti urheasti työt.
Surutyö miesten kohdalla monesti niin meneekin,
täytyy saada tehdä jotain fyysistä.
Tai ylipäänsä jotain, eikä jäädä paikoilleen.
En väitä, että se töihin lähtö olisi mitenkään helppoa hänellekään ollut.




Mieheni on koulutukseltaan mielenterveyshoitaja,
ja ehtinyt tehdä sitä työtä jo lähes 15vuotta.
Kevään aikana kävi kuitenkin niin, 
että voimien raja tuli vastaan kyseisellä alalla.
Oma osuutensa siinä oli myös Sennin sairaudella, vuosien hoitamisella
ja surulla.

Ihmeellisesti asiat kuitenkin alkoi järjestyä
ja valokuvaharrastuksesta alkoi muodostua uusi työ.
Hoitotyö sai toistaiseksi jäädä.

Tämä uusi työ oli yksi tätä meidän muuttoakin vauhdittanut tekijä.
Nyt ei tarvitse enää ajaa 80km/suunta töihin joka päivä,
vaan kymmenen minuuttia kävellen riittää.






Mieheni on varsin musikaalinen tapaus.
Ei hän nuoteista paljon ymmärrä,
mutta soittaa korvakuulolta sitäkin paremmin kitaraa 
ja omistaa valtavan hyvän nuottikorvan.
Sennillekin syntyi toinen toistaan hullunkurisempia lauluja,
taisi muutama vähän herkempikin versio joukossa olla.

Soittaminen on hänelle yksi tapa päästä surussa niihin 
syvimpiin tunteisiin ja ajatuksiin,
sillon kun sanoja ei ole.
Kitaran kielet puhuvat puolestaan.


Mm. Sennin saattomusiikki, joka oli tämä
syntyi isän surusta ja ikävästä.







Isillä on tälläkin hetkellä kova ikävä rakasta pikkutyttöään.
Äärettömän kova ikävä.
Sennin isi onneksi uskaltaa itkeä ja sanoa ääneen pahan olonsa.
Mutta hän on myös ihailtavan optimistinen ja iloinen persoona.
Hulluttelija, joka löytää elämästä hassuja asioita.
Sennin isi osaa heittäytyä ja nauraa edelleenkin itselleen.
Surun allakin.

Itselläni siinä on vielä tekemistä.








 Isäinpäivä oli lievästi ilmaistuna haikea.
Ei kuitenkaan äärettömän tuskaisa, mutta kipeä.
Sennillä ja isillä oli paljon omia kahdenkeskisiä juttuja,
joita äiti sai vain vierestä ihailla.
Yksi niistä oli saunominen.

Isäinpäivälahjaksi annoin muistoksi näistä hetkistä saunakiulun ja löylykauhan.
Kortiksi löysin kuvan, jossa Senni ja iskä saunoo.
Onneksi oli tuokin hetki tullut ikuistettua.





Äidin ja isän suru on usein hyvin erilaista.
Eriaikaista ja tapa käsitellä surua toisinaan jopa päinvastaiset.
Molemmat leikkivät ikäänkuin samaa leikkiä, 
mutta omissa nurkissaan.
Yksin ja erillään, omalla tavallaan.

Se aiheuttaa myös omat haasteensa parisuhteelle.


Mutta se, että me voidaan yhdessä muistella Senniä,
on jotain ainutkertaista,
sillä kukaan muu ei pysty niitä muistoja ja kokemuksia jakamaan
samalla tavalla kuin me - äitinä ja isänä.


Silloin kun Senni kuoli,
serkkuni kertoi unesta, jonka oli nähnyt. 
Siinä heidän edesmennyt äitinsä oli tullut sanomaan minulle:
"Muistakaa teidän keskinäinen rakkautenne silloin kun on oikein vaikeaa 
ja ikävä Senniä".

Se oli hyvä neuvo.
Rakkaus voittaa surunkin 
ja rakkaudessa on hyvä surra.
Yhdessä.






Voisiko sanoa,
että isilläkin on kaikki
 -kaikesta huolimatta-
kuitenkin ihan hyvin.



-Reeta-



37 kommenttia:

  1. Tuli ne kyyneleet myös lopussa.
    ❤️ S:lle

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kerrottu! Kyllä varmasti isillä on ikävä omaa pientä tyttöä. Enkeleitä polullenne <3

    VastaaPoista
  3. Kaunis postaus <3
    Kaikkea hyvää teille <3
    -päivi-

    VastaaPoista
  4. Kiitos Reeta tästä tekstistä!
    Kyyneleiden keskeltä toivotan teille kaikesta huolimatta siunattua joulun odotusta!

    VastaaPoista
  5. Tosi suuri onni, että isälläkin on kaikki hyvin nyt. Usein miehet jäävät lapsipuolen asemaan, kun on niin suuri menetys kuin lapsen, teillä Sennin menetys. Vaikka tiesitte tämän tulevan, liian varhain Senni lähti. Toivon teille molemmille mitä parhainta onnea ja mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
  6. Olen blogiasi seurannut pitkään ja ihaillut tyyliäsi kirjoittaa. Kuikan käsinkosketeltava tunnelma kirjoituksistasi välittyy. Monet itkut olen itkenyt ja miettinyt mitä teille tänään kuuluu. Kaikkea hyvää elämäänne! Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Rakkautta ja välittämistä teiltä ei puutu <3

    VastaaPoista
  7. <3
    jo muutamia kertoja on käynyt niin, että olen käynyt sivullasi katsomassa onko sinulta tullut päivitys..ettei vaan ole mennyt ohi..ja sitten seuraavana päivänä huomaan että olet kirjoittanut ajatuksiasi…näistä teidän elämän vaiheista kipeistä, kauniista, herkistä, koskettavista…niistä haluan kaiken tämän hektisen elämän keskellä lukea, vaikka en teitä tunne, niin sydämessä jotenkin tunnen…lämmin jouluinen halaus teille molemmille <3

    VastaaPoista
  8. Onpa ihana kuulla myös miehesi paikallaan olleesta työn vaihdoksesta <3 Valokuvauskin on varmasti terapeuttista.

    VastaaPoista
  9. Ihanasti ja viisaasti kirjoitit isän surusta. Kiitos kun sain jakaa Taivaassa - postauksesi lukijoitteni kanssa. Uskon, että sillä oli merkitys.

    VastaaPoista
  10. Ihana!
    Kiitos! <3

    -E-

    VastaaPoista
  11. Kiitos Isin kuulumisista! Onnea hänelle uusiin töihin!
    Voimia teille kummallekin, niin yhdessä kuin erikseenkin!
    Pitäkää huolta toisistanne ja teidän rakkaudestanne!

    VastaaPoista
  12. Kiitos, kun kerroit isän arjesta surun keskellä, voimia ja iloa teille kumpaisellekin!

    VastaaPoista
  13. Oi että... <3 Ihana kirjoitus Reeta ! Kaikkea hyvää teidän perheelle.

    VastaaPoista
  14. Kiitos, että kerroit tämän meille♥

    VastaaPoista
  15. En ole yhtään kirjoitustasi lukenut ilman kyyneleitä <3
    Ihanaa, että teillä on toisenne kaiken keskellä..

    VastaaPoista
  16. Kirjoitat kauniisti, kiitos siitä...itkien luin ja mieleeni nyt jäätte...kaikkea hyvää ja kaunista elämäänne <3

    VastaaPoista
  17. Todella todella todella hieno kaunis kirjoitus. Ja viisaasti kirjoitettu. Hieno isi. <3

    Ja terveisiä Sennin isille vielä että on hieno kitara, mahdottoman kaunis.

    VastaaPoista
  18. Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia Sennin Isille ja Äidille. Kiitos molemmille, että saimme kuulla Isin kuulumisia. Ja tietysti Äidinkin. Itku tuli tätäkin lukiessa.

    VastaaPoista
  19. Ihana kirjoitus Reeta. Voimia molemmille loppuvuoden kaikkiin touhuihin. T. Helinä

    VastaaPoista
  20. Hienolla tytöllä on hieno isi <3 kiva kuulla hänestäkin vähän! Kiitos!

    VastaaPoista
  21. Siunausta Sennin isille ja äidille. Kirjoitat kauniisti.

    VastaaPoista
  22. Terveisiä ja voimia myös Sennin isille. Tuntuu hyvältä nyt ajatella, että teillä on toisenne. <3

    Huomasimpa muuten, että Suomen INCL-yhdistyksen uudistuneilla sivuilla näkyy yksi kaunis, tuttu kuva. :)

    VastaaPoista
  23. Siunausta teille kummallekkin, jaksakaa tämä raskas aika, kulkekaa se yhdessä käsi kädessä.

    VastaaPoista
  24. Kiitos tästä koskettavasta postauksesta!
    Siunausta ja iloa elämäänne!

    - teijuska -

    VastaaPoista
  25. Olen Amerikasta, ja minä vain kääntänyt blogin ja lukea it.beautiful tekstiä .. liikuttava, että se sai minut itkemään. Toivon vain parasta teidän perheelle. hämmästyttävä blogi

    VastaaPoista
  26. Olet kyllä todella taitava kirjoittamaan, hienosti puet tunteenne sanoiksi. Sen voi päätellä siitä, että myös täällä kyyneleet silmissä jälleen tämänkin tekstin jälkeen. Kiitos isän kuulumisten kirjoittamisesta.

    VastaaPoista
  27. Ensimmäinen ajatus oli taas kun tämän tekstin luin että osaapa Sennin äiti kirjoittaa kauniisti. Jokainen teksti niin täynnä rakkautta että kyyneleiltä ei vaan voi välttyä kuten ei tälläkään kertaa. Ihana oli kuulla että Isälläkin kaikki hyvin , se ikävä sitä pientä omaa tyttöä kohtaan on varmasti jotain ihan käsittämätöntä hänelläkin.Uusi työ on varmasti hyvä asia , pitää antaa tilaa omalle ikävälle ja uudelle elämälle. Toivottavasti siitä muokkautuu niin hyvä ja ihana kuin mahdollista on. Teillä on vielä niin paljon edessänne.

    VastaaPoista
  28. Osaisinpa kirjoittaa yhtä kauniisti kuin sinä kirjoitat. Saisin ehkä puettua sanoiksi ne kyyneleet, jotka aina silmiin nousevat kun luen kirjoituksiasi. Oma pieni kauan odotettu kullannuppuni nukkuu vaunuissaan päiväunia, en osaa edes ajatella, miltä hänen menettämisensä tuntuisi ja miten ikinä siitä voisi selvitä. Mutta elämässä ei voi valita sitä mitä saa, ainakaan niitä isoja asioita. Oikein paljon voimia teille nyt ja jatkossa!

    VastaaPoista
  29. Niin se taitaa olla, että mies ottaa näissä elämää mullistavissakin hetkissä sen vahvan roolin ja on tukena ja turvana. Näin se on käynyt meilläkin, aina niinä hetkinä, kun elämä on koetellut ja vetänyt mattoa jalan alta. On saanut itse surussaan ja elämän epämukavuus alueella käpertyä siihen vahvaksi kokemaansa kainaloon.

    Mutta toivottelen teille jälleen voimia, sinulle ja miehellesi !

    VastaaPoista
  30. Valtavan hienoa että olette pystyneet suremaan yhdessä/erikseen siten, että kuitenkin tuette toisianne ettekä anna surun viedä teitä eri suuntiin. Varmasti tilastoistakin tiedät, puolet lapsensa menettäneistä pareista päätyy eroon, toinen puoli selviytyy yhdessä. Itselle kävi se ikävämpi tarina, surtiin erikseen ja eri tavalla ja eri aikaisesti eikä ymmärretty ja tuettu toisiamme - ja päädyttiin eroon. Vuosia sitten jo eikä se en

    VastaaPoista
  31. enää tunnu siltä, että se meni jotenkin "väärin", siinä vain kävi niin ja elämä on jatkunut sen jälkeen molemmilla. Lapsen sairaus ja lapsen menettäminen ovat isoja riskejä parisuhteelle, toiset selviävät niistä yhdessä, toiset ne ajavat erilleen.

    VastaaPoista
  32. Viestini tulee nyt kolmessa osassa (yhteys tökkii), mutta vielä: toivon sydämeni pohjasta, että te selviätte tästä, yhdessä <3 olette vuoronperään heikkoja ja vahvoja, vahvempi jaksaa tukea heikkoa ja sitten voi taas vaihtaa, ette ajaudu surussanne erilleen, katkeroidu toiselle ymmärtämättömyydestä jne. Jotenkin uskon kovasti, että te pärjäätte kyllä, yhdessä :)

    VastaaPoista
  33. Ihana teksti, mutta rankkaa luettavaa. Olen hieman lueskellut blogiasi varauksella kuitenkin, kun meille diagnosoitiin pojalle lokakuun loppupuolella INCL, vielä ollaan alussa ja täysin tuntemattomalla tiellä. Surua ei ihan täysin ole vielä osannut ottaa oikein vastaan, mutta sen aika tulee vielä.

    On hienoa, kuinka kerrot myös miehesi surusta, koska miehetkin surevat, mutta omalla tavallaan ja sitä olen itsekin kotona miehestäni huomannut. Se jäi itselle kovasti mieleen, kun neurologi meille diagnoosista kertoi ja lopuksi totesi, että me pariskuntana olemme toisillemme se parhain tuki, vaikka hoito ja tulevaisuus on rankka niin kaikesta voi yhdessä selvitä, jos vain toisen suhteen ei luovuta.

    Jaksamista sekä sinulle, että miehellesi. Haluan myös teille toivottaa sylin täydeltä onnea ja rakkautta.

    VastaaPoista
  34. Kaikkiin näihin parisuhdejuttuihin haluaisin antaa yhden ajatuksen herättämään ajatuksia: RAKKAUS ON TAHTOTILA. Rakkaus ja rakastaminen on rakastumisen jälkeen ennenkaikkea tahtomista. Sitä, että aamulla tahtoo tämänkin päivän rakastaa puolisoaan. Ja illalla taas tahtoo yönkin rakastaa puolisoaan. Ei se helppoa ole. Ei rakastaminen eikä tahtominenkaan. Mutta kun tuo ajatuksen pitää mielessä, niin monen vaikeankin ajan yli pääsee.

    Rakastakaa toisianne! Ja tahtokaa rakastaa!

    -Kipa-

    VastaaPoista
  35. Hei, kirjoitat niin hyvin, että oletko ajatellut että voisit kirjoittaa ihan kirjan. Mielestäni sinulla olisi siihen erinomaiset edellytykset. Hyvää joulua sinulle ja miehellesi, sekä voimia niihin huonoihin hetkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Tästä teidän perheen elämästä, ja arjesta Sennin kanssa ja sennin jälkeen voisi saada aikaan upean kirjan ! :') Kaikkea hyvää teille Reeta :) Blogisi on koskettanut minua alusta asti.

      Poista