Siirry pääsisältöön

Pari kuvaa edelliseen.



Muutama kuva siitä edellisestä 
"elokuvakohtauksesta".







Aika synkkää.
Vai mitä.

Hiirenkorvia ootellessa.


-Reeta-


Kommentit

  1. Kaunis on tuo väliaikainenkin risti♥

    VastaaPoista
  2. No kyllä oli synkkää.. Voimia! <3

    VastaaPoista
  3. No kyllä oli synkkää.. Voimia! <3

    VastaaPoista
  4. Kesällä linnut laulavat hautausmaan puissa,järvi läikehtii sinisenä,tuuli pyyhkäisee lohduttavasti poskea. Saa levätä luonnon kauneudessa, muistella ja itkeä, kiittää ja kaivata.
    Tuo on tuttu tunne kun lumi sulaa ja hauta näyttää ränsistyneeltä ja kuraiselta. Aina alkuun ajattelin vesisateella ja synkkinä syysiltoina että siellä rakkaani makaa yksin mullan alla...miten järjetön ajatus mutta miten tosi siinä hetkessä. Kun jaksaisi aina nostaa katseensa kohti taivasta! Halaus ja voimia sinulle Reeta ja myös miehellesi.

    VastaaPoista
  5. Minusta ei näytä synkältä, vaan siltä että se hautapaikka odottaa jotain.... kiveä, kukkia, aurinkoa, lehtiä puihin, eteenpäin menoa, ajankulua, kesää, perhosia, ... Senni katselee pilvenreunalta ja sanoo, elä äiti itke, kesä on kohta :)

    VastaaPoista
  6. Surullisen näköistä,ei ihme että mielesi synkentyi entisestään:( Voi kumpa kesä tulisi pian"piristämään"teidän päiviänne valollaan <3

    -Maria-

    VastaaPoista
  7. Tänään juuri mietin, että joko voisi istuttaa orvokkeja haudalle. Odotan kovasti kesää ja kuivaa nurmikkoa. Silloin voi istua haudalla juttelemassa lapselle, niin tein viime kesänäkin. Istuin haudalla itkemässä ja höpisemässä vauvalleni. Mutta ihan pian on se aika, kun hautaa voi jo koristaa kukkasin. T: Katri, pikku-Orvokin äiti

    VastaaPoista
  8. En minä osaa sanoa mitään. Mutta video, jossa Senni nauraa tuli ihan elävänä mieleeni. Enkeli ja vauva oli hyvin koskettava edellisessä.

    Venla

    VastaaPoista
  9. "Voitko, Taivaan Isä,
    äitiä lohduttaa,
    pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
    Voitko isän olkaa taputtaa,
    ettei niin kumarassa hän ois?
    Kerro, että jotkut lapset taivaassa
    niin rakkaita Luojalleen on,
    ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
    Huomaisipa äiti,
    kun hänen luokseen
    lennän perhosena ikkunaan.
    Tietäisipä isä,
    miten tuulen mukana
    hänen poskeaan silittää saan. "

    Perhonen hautakivessä on kaunis ajatus.

    Valtavasti jaksamista suureen suruunne.

    VastaaPoista
  10. Alakuloista, mutta mielestäni väliaikaisen näköistä. Ihan kuin jotenkin kuvista välittyisi, kuinka ympäristö on ihan pian muuttumassa kirkkaaksi ja värikylläiseksi... Voimia ja jaksamista teille. Kiitos, vielä blogistasi. Se on monella tapaa tärkeä muistutus elämän eri asioista. Olette rukouksissani. Varsinkin aurinkoisina iltahetkinä Senni ja perheenne tulee usein mieleeni...

    VastaaPoista
  11. Alkukevät on niin raaka. Kaikki on kuraista ja sitten on vielä se kirkas aurinko, joka paljastaa kaikki epäkohdat.

    En voi ymmärtää millaista on hoitaa oma lapsen hautaa. Mutta varmasti sen toivoisi olevan aina mahdollisimman kaunis. Kun muutakaan hoidettavaa ei ole.


    Kohta kurakelit ovat ohi! Pian niitä kukkia ja muuta kaunista alkaa ilmaantua. Ja joskus synkässä ilmassa on jotain lohdullistakin. Eipähän aurinko ja kaunis luonto siinä vieressä "ilku" kun oma mieli on maassa.


    Lämpimiä ajatuksia <3

    VastaaPoista
  12. Onhan se varmaan surumielistä... Ei osaa edes kuvitella sitä mitä sinä ja te käytte läpi!! Mut ehken se siellä haudalla ollessa kuitenkin jotenkin tuo lohtua, kun sitä mietit, et onko järkeä siellä sateessa seistä ja itkeä. Niin varmaan tekisin itsekin. Olla lähellä sitä rakkainta jota kaipaa, tai ainakin voi kuvitella olevansa lähellä.
    Sillä voihan se tosiaan olla niin, että perhosena lentää lähelle lohtua tuomaan tai tuulen hellänä hipaisuna koskettaa. Ja onhan se lapsi aina siellä sydämessä mukana, aina siellä missä oletkin <3

    Hirmuisesti teille lohtua ja siunausta jokaiseen päivään. Olette rukouksissa <3

    VastaaPoista
  13. Olen joskus kuullut sanottavan, ettei kenellekkään anneta enempää surua kuin jaksaa kantaa... Kantamasi surun taakka on käsittämätön, mutta askel askeleelta se tuntuu kevyemmältä.. pikku Senni on lähelläsi aina minne menet <3 Auringon säteitä ja voimaa koko perheelle.

    -Tarja-

    VastaaPoista
  14. Kiitos näistä kuvista. Olen koko kevään tuskaillut kuraista eteistämme. Lasten jaloissaan ja vaatteissaan tuomaa sotkua. Nyt taas muistan. Edes hetken ja nautin kuralammikosta eteisen lattialla.
    SS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä. <3 Näitä toivoisin kuulevani enemmänkin.

      Poista
  15. Kiitos kaikille kommenteista <3

    VastaaPoista
  16. "He katsoivat ikkunastaan,
    yön tummaan kirkkauteen
    Suuri painoi rakasta lastaan,
    sitä pikkuista povelleen
    Kulta pieni, katsohan kauas
    kuinka tähdet loistelee tuolla,
    ne loistavat, vaikka niistä
    jotkut ovat jo ehtineet kuolla.
    Ne loistavat, loistavat aina vaan,
    eivät kuole, ei kuole rakkauskaan."

    Debi Gliori - Kulta pieni

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-