lauantai 27. huhtikuuta 2013

Piha ilman sua.







 Se on niin kamalan totta,
kun väitetään, että jokainen vuodenaika 
on opeteltava elämään uudestaan
läheisen kuoleman jälkeen.






Nyt,
 kun maa ja terassi paljastui kokonaan lumen alta,
aiheutti se taas aivan yllättäen
uusien muistojen ja tunteiden vyöryn.






Kaikki on siis nähtävästi kohdattava ekan kerran.
Ihan kaikki.

Nyt on kevään vuoro.






 "On matto multa varastettu alta,
en peittoo lämpimintä enää nää.
Ja verhot revitty on ikkunalta,
jäljellä vain riipaisevaa ikävää.

Yht'äkkiä on mulla vieras talo,
on vieraat seinät, vieras ovensuu.
Ja vaikka joka huoneessa ois valo,
oon pimeässä kun et sinä tuu."






 "On piha liian iso ilman sua,
on keinu orpona ja allapäin.
Kun hetken vielä saisin painautua
sun kainaloos ja olla sylikkäin."







"Mutta joku vei sun askeltesi äänet
ja pesi kaikki sormenjälkes pois.
Paitsi sydämestäni, ne ovat jääneet
ja aarteitani loppuun asti ois."
(Johanna Kurkela)







Pihakin on niin käsittämättömän tyhjä ja iso ilman Senniä.
Eipä olis uskonu.



-Reeta-



45 kommenttia:

  1. Voimia teille! Täälläkin mennään vuodenajasta toiseen, ihan hissukseen.

    VastaaPoista
  2. Sä kirjotat aivan uskomattoman kauniisti sun ajatuksista. ♥ Blogin uusi ulkoasu ja banneri näyttää muuten tosi kivoilta. :)

    VastaaPoista
  3. On kivan näköinen blogi nyt. Enpä ole löytänyt mistään näin ihanaa ja samalla surullista blogia. ♥ Ajatuksissa olette usein. ♥ Kauniita kevät päiviä toivomme.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle♥
    Miten kaunis bannerikuva Sennistä ja sinusta♥

    VastaaPoista
  5. Voimia <3 täällä on samanlaiset tunnelmat :(

    VastaaPoista
  6. Tuo kaikki on niin totta. Olen tänään ollut 15-vuotiaan tytön hautajaisissa ja fiilikset on sen mukaiset. Jaksamista tähän kevääseen!

    VastaaPoista
  7. Mä joka kerta ihmettelen kun teitä mietin, kuinka vahvoja äitejä, naisia, te incl- mammat olettekaan. Ei ole maailmassa kellään niin rautaista sydäntä kuin teillä <3 Tuota vahvuutta en pysty tuskin koskaan ymmärtämään. Mutta toivottavasti Sennillä on ihanat kevätleikit käynnissä tuolla taivaissa. Varmaan sielläkin pilkistää pian ensimmäiset leskenlehdet <3

    VastaaPoista
  8. Voi Reeta, ison halauksen lähetän! Voimiavoimiavoimia! Taivaan Isän taskuun sinut suljen ja miehesi. Hetki vaan ja päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  9. <3 Iso halaus Reeta <3
    TV.maarit saarenmaa

    VastaaPoista
  10. Aivan koskettavan kaunis banneri, Reeta!

    Nuo kuvat, ne saivat minut itkemään, kolmipyöräinen, hiekkalaatikon lelut... Voin vain kuvitella sen raastavan ikävän.

    Kaikkea hyvää, voimia uuteen vuodenaikaan!

    <3

    VastaaPoista
  11. Kirjoitat niin kauniisti..
    Voimia valtavan paljon! Aivan ihana tuo bannerikuva Sinusta ja Sennistä!

    VastaaPoista
  12. Ihan sanattomaksi tässä taas jää..
    Kun nähdään, niin annan oikein ison halin ♥ .

    VastaaPoista
  13. Upea tuo kuva yläbannerissa! Odotinkin jo, että milloin on aina blogin ulkonäön uudistumiselle ja tekstille että "elämää incl-tytön kanssa ja sen jälkeen". Askel eteenpäin kun sanoissa on aika myös " elämää jälkeen".
    Varmasti jokainen asia ekan kerran ilman Senniä on vaikea, jokainen tavara ja muisto, vuodenaika, merkkipäivä, juhlapyhä, sukulaisen tapaaminen, ystävän kohtaaminen... kaikki ekat kerrat on vaikeimpia kuin seuraavat. VAin aika lohduttaa jotenkin, vaikea on sanoa mitään järkeviä ja lohduttamia sanoja. Itse ja sure, muistele ja naura, olet vahva nainen ja ihana ihminen, jolle varmasti on vielä paljon onnea ja ihanaa "varastossa" -sitten joskus. Senniä tulee usein aateltua joten, mielissä hän on meillä vieraillakin.

    VastaaPoista
  14. VAltavasti siunausta ja voimaa yllenne! Askel askeleelta...tyhjyyden yli.
    KAunis tuo kuva sinusta ja Sennistä. Puhuttelevan kaunis ♥

    VastaaPoista
  15. Niinhän se menee, ensimmäinen vuosi on pahin läheisen kuoleman jälkeen. Tulee monia yllättäviäkin asioita, jotka muistuttavat Hänestä. Oman lapsen kuolemasta en tiedä mitään, siis en voi edes kuvitella, miltä se tuntuu, mutta kun oma äitini kuoli 2 vuotta sitten, silittäessäni pyykkiä itkin. Itkin ja silitin. Tuli myös monia monia, pieniä asioita, jotka toivat äidin mieleeni.

    VastaaPoista
  16. Reeta, olen kulkenut matkassanne yli kahden vuoden ajan. Niin tavattoman monet ilon ja surun kyyneleet olen vuodattanut lukiessani blogiasi. Sennin nauru, pääsiäisasu, maalaus Sennistä, kaikki ilon kyyneleitä. Sitten tämän kevään aikana (ja Sennin vauvaaikoja lukiessani) olen vuodattanut paljon surun kyyneleitä. Olen niin paljon surenut Sennin lähtöä ja myötäelänyt suruanne! 05-vuonna syntyneen tytön äitinä koen hyvin voimakkaasti menetyksenne! Kumpa vain voisin helpottaa oloanne! Senni oli/on minullekkin todella tärkeä <3 T:Hanna

    VastaaPoista
  17. Voi Reeta :( Täälläkin tuli kyyneleet,kuinka paljon tuskaa te jouduttekaan kokemaan <3 Itse myös kahden lapsen äitinä myötäelän kovasti surussanne ja Senni on myös täällä jättänyt pysyvän jäljen sydämeen <3

    Toivon teille valtavasti voimia kohdata kaikki uusi ilman rakastanne,toivottavasti joskus tulee aika että muistot eivät enää revi rikki kaikkia haavoja.

    En oikein tiedä mitä sanoa,menetyksenne on niin suuri :( Toivon tosiaan teille vain paljon paljon voimia ja kiitän kun jaat tämän kaiken meidän kanssa <3

    -Maria-

    VastaaPoista
  18. Tänäänkin nousee päivä
    Aiemmin kuin eilen
    Ja jatkuu valkeana
    Myöhempään kuin eilen
    Olin joskus niin täynnä
    Tähän vuodenaikaan
    Etten tiennyt miten tyhjä
    Voisin kerran ollakaan

    Pian on täällä kesä
    Maan heräävä hedelmällisyys
    Ja joka puolella ympärilläin
    Kovin kukkea yltäkylläisyys
    Olin joskus niin täynnä
    Siihen vuodenaikaan
    Etten tiedä miten tyhjä
    Tulen vielä olemaan

    Varjo ei laske muistosi ylle
    Se silmissäin kirkkaana loistaa
    Kipu on kuin routa, se halkaisee maan
    Toivo kuin muheva multa
    Jonka perustasta kaikki kasvaa
    Olin joskus niin täynnä
    Tähän vuodenaikaan
    Että tiedän melkein löytäväni
    Sen vielä uudestaan

    Voimia ja valoa <3

    - Laura

    VastaaPoista
  19. Huomasin muutama päivä sitten uuden bannerisi ja koko tämän uuden blogi-ilmeen sekä värit. Mielestäni tämä blogisi on kaihoisan upea, surullinen mutta samalla niin hurmaava.
    Ja sinä kirjoitat kauniisti. Tästä sinisestä tulee mieleeni taivas ja taivasikävä. Jälleennäkemisen ilo.

    Tunteitasi kuvaa hyvin myös buo oheiset Johannan tekstit. Kuinka osuvia ne ovatkaan moneen hetkeen - suruun sekä iloon.

    Kyynelten läpi näet valoa, olen siitä varma. Ainakin hetkittäin.
    Kevät. On kevät. Valo kasvaa kesää kohti, lisääntyy.
    Joskus tulee vielä aika kun olet nämä kaikki vuodenajat ja tilanteet käynyt läpi, että suru on ohitse ja valo on voittanut, ja vain haikeus jäänyt jäljelle.
    Tiedän - kokemuksesta. Siksi kerron.

    Ymmärrän myös senkin, kuinka yhtäkkiä saattaa jopa vuosien jälkeen jokin hetki tai muisto tuoda surun jälleen eteesi - anna silloinkin kyynelten tulla ja huuhtoa sitten ikävän pois.
    Tulee vielä aika, jolloin kyyneleet pyyhitään pois. Tiedän tämän Jumalaan uskovana.
    Odotan sitä aikaa itsekin. Mutta elän täällä tänään, ja koetan olla kiitollinen - kiitollinen kaikesta, sillä kaikella on tarkoituksensa vaikkemme sitä aina ymmärrä.

    Siunaan sinua ja teitä molempia.

    -teija teijuska-

    VastaaPoista
  20. Aika menee eteenpäin ja sinä seuraat mukana. Kipeitä hetkiä ja kuitenkin ajoittain niitä valonheijastuksia. Kauniit muistot.. niistä ime voimaa. Joskus vielä pystyt hymyillen mennyttä ajattelemaan. Se ei vähennä surun määrä, vaan se kertoo siitä että olet saanut Senniltä voimaa jatkaa eteenpäin. Askel kerrallaan, yksi vuodenaika kerrallaan.. mihinkään ei kannata pitää kiirettä. Jaksamista <3

    VastaaPoista
  21. Yhä uudelleen itsekkin koen vuodenaikojen vaihtelujen vaikuttavan ikävään ja surun määrään.. Oman läheisen menettämisestä on jo melkein kymmenen vuotta, vaikka se ei siltä aina tunnukkaan. Päivittäin huomaan kohtaavani ajatuksissani hänet ja öisin saatamme tavata unessa. Joskus itken unessa hänen peräänsä, puristan häntä ja itken menetystä; aamulla oloni onkin usein itkuinen näiden unien jälkeen ja raskas.

    Jokainen vuodenaika tuo uudelleen mieleen muistoja hänestä. Keväisin muistan yhdessä tehtyjä juttuja tai asioita joita hän nyt tekisi lumien sulettua pois. Kesällä kaipaan häntä mökillämme, syksyisin iltojen hämärtyessä kynttilä on sytytetty hänelle. Jopa jotkut tv-ohjelmat tai sarjat tuovat hänet mieleen; tätä hän tapasi seurata tai tätä ohjelmaa hän inhosi. Jouluisin huomaan koristelevani joulukuusta itkukurkussa ja joululauluja kuunnellasi itken ääneen.

    En voi kuvitella kaupauksesi ja surusi luonnetta, koska se on erilainen kuin omani. Mutta tiedän sen miltä tuntuu käydä surua läpi. Miten rinnasta puristaa kun ikävä yllättää ja miten tyhjältä olo tuntuu kun huomaa ettei toista enää koskaan tapaa. Vain toivo jälleennäkemisestä ja kauniit muistot menetetystä kannattelevat eteenpäin.

    En voi luvata sinulle sitä, että suru koskaan poistuisi, mutta sen voin luvata että se vuosi vuodelta helpottaa, muuttaa muotoaan tuskaisesta helpompaan. Yhä uudelleen se yllättää sinut ja tuo muistoja esiin. Mutta muistot eivät tulevaisuudessa aiheuta valtavaa ikävän ja surun raskasta tunnetta vaan joskus ne vielä tuovat hymyn huulillesi häntä muistellessasi...ehkä nytkin hymy on joskus huulillasi Senniä muistellessasi mutta jatkossa se tulee huulille yhä useammin- sen uskallan luvata!

    Voimia tuleviin hetkiin ja päiviin!

    -ystävä-

    VastaaPoista
  22. Niin koskettava kuva susta ja Sennistä. <3 Jälleen niin kauniisti kirjotat kipeästä asiasta. Voimia! <3

    -E-

    VastaaPoista
  23. Käsittämättömän kaunis blogi <3 <3 <3 Voimia suruunne!Tiedän itse kokemuksesta,miten jopa ensilumi saa ikävän aallon vyörymään yli kuin valtameri ja miten se tuska on ihan fyysistä.KAIKKI on koettava uudelleen mentyksen jälkeen,jo hieman arpeutuneet haavat revitään rikki vielä moneen kertaan.Lopulta raastava suru tasoittuu elämän kestävään ikävään,mutta sen kanssa on helpompi elää.Menetetty rakas kulkee aina mukana <3

    -Pilgrim-

    VastaaPoista
  24. Tämä blogi on upea ja kaunis, ja olet tälläkin kirjoituksella antanut meille lukijoille enemmän kuin tiedätkään. Askel ja hetki kerrallaan. <3 Olen ihan varma, että jonakin päivänä suru muuttaa muotoaan ja on taas vähän helpompi olla.

    VastaaPoista
  25. Hieno uusi ilme blogillasi! Kiitos edelleen, että jaat tuntojasi meidän kanssa. Teet sen niin kauniisti ja koskettavasti. Voimia ja siunausta tähän kevääseen ja kaiken muunkin kohtaamiseen ilman Senniä. <3

    VastaaPoista
  26. Reeta, niin kauniisti kerrot tästä kaikesta! Luin tänään tarinaanne Meidän Perheestä. En voi enkä kuvittelekaan mitä miehenne kanssa koitte Sennin kanssa ja mitä kaikkea koetta parhaillaan.

    Pihan on varmasti tyhjä. Vappupallot varmasti yhtä tyhjiä ilman Senniä. Äitien päivää surulla odotan puolestanne... Mutta sinä Reeta olet aina äiti! Ja miehesi on aina isä! Senni teki teistä vanhemmat! Ja todella hyvät sellaiset.

    Antakaa surulle se aika, mitä se tarvitsee. Sen jälkeen teitä odottaa ihan muut asiat...

    Siunausta. Johdatusta. Ja voimia toivon teille kummallekin yhdessä ja erikseen!

    VastaaPoista
  27. kyyneleet silmissä luin taas uusimmat postauksesi.. tämä blogi on niin koskettava ja pysäyttävä. Se laittaa joka kerta elämänarvot uusiksi!
    VOin vain kuvitella miten tyhjä piha on ilman Senniä. Miten kaikki on tyhjää ja outoa, uutta ja erillaista. Toivon sydämeni pohjasta asti teille voimia ja jaksamisia suureen suruunne, kauniit muistot kantakoot teitä elämässänne eteen päin <3
    Aurinkoisia päiviä kaikesta huolimatta!!

    VastaaPoista
  28. Nyt vasta, jotenkin sattumalta, tulin tänne.
    Tiiliskivitunne rinnassa luen,
    mitä olette kokeneet ja mitä olet kirjoittanut.
    Toivon sydämestäni helpompia päiviä teille jatkossa,
    Elämää on, vaikkei Senniä enää ole kanssanne.
    Paljon kannattelevia ajatuksia lähettää
    pienen enkelipojan äiti, jo 19v sitten

    VastaaPoista
  29. Niin paljon rakkautta ...
    Kaikessa mukana olen. Teitä muistan ja kannan.

    VastaaPoista
  30. Voimia sinulle Reeta jokaiseen päivään. Heti kun luin tuon otsikon, tuli mieleen Kaija Koon Kylmä ilman sua, pyöri mielessä kun tuota tekstiä luin.

    VastaaPoista
  31. Voimia ja rohkeutta kulkea läpi tuntemattoman. Se on raskas tie, mutta sinua kannatellaan.

    VastaaPoista
  32. Taivaan Isän huolenpitoa teille erityisesti tänä keväänä. <3

    Valtavan kaunis blogi tämä. Huikaisevan ihana kuva sinusta ja Sennistä. Kiitos, että kirjoitat!

    Koo

    VastaaPoista
  33. Tämä on niin kipeän kaunis blogi, ilman kyyneleitä ei voi tätä lukea.
    Sinulla Reeta on kaunis sielu, olet tehnyt Sennin elämän ja sen jälkeisen ajan
    niin arvokkaaksi tämän blogin kautta. Kaikki kuvat, runot, tekstit ym. ovat ihania
    ja kuitenkin niin koskettavia. Kaikkea, mitä tähän blogiisi aikojen mukana kirjoittanut, ohjaa selvästi valtava rakkaus. Se sinulle on annettu, ja osaat sen jakaa muillekin. Sen annoit Sennille ja sen vuoksi Sennin elämä oli niin kaunis.
    Sennin enkelielämä on myös varmasti kaunis ja ihana.

    Toivon sinulle ja miehellesi kaunista kevättä ja voimia ja rakkautta!
    Kiitos tästä jakamisesta meille, t.Anni

    VastaaPoista
  34. Ootte mielessä päivittäin <3

    VastaaPoista
  35. Voi Reeta, olet rukouksissani etenkin nyt Äitienpäivän aikaan. Sinä olet ÄITI, vaikka sylisi on nyt tyhjä ja lapsesi on taivaassa. Mutta muista, että sinä OLET ÄITI edelleen. Voimia tähän päivään ja huomiseen!

    VastaaPoista
  36. Voimia Reeta tähän päivään ja tuleviin <3

    Kati

    VastaaPoista
  37. Näin äitienpäivänä olet erityisesti mielessä.

    VastaaPoista


  38. Äiti, katso, kuinka kasvan!
    Kuule, kuinka kohisen!
    Minkä kasvoin viime vuonna,
    tänään kasvan ohi sen.

    Avara on taivaan syli.
    Tuulen teitä purjehdin
    Pääsky lentää pääsi yli:
    siinä olen minäkin.

    Älä pelkää. Tulen kyllä.
    Tulen kyllä takaisin.
    Iltatuulen hyväilyssä:
    siinä olen minäkin.
    Anna-Mari Kaskinen

    Voimia tähän päivään!Olet ollut ajatuksissa,tätä blogia kun seurannut olen!

    VastaaPoista
  39. Voimia!
    Niin moni ihminen valittaa nykyään jostakin, mutta ei ymmärrä millaisia huolia te INCL-vanhemmat koette! Uskomatonta, miten hienosti olette jaksaneet! Blogi antaa paljon toivoa, ja muistuttaa, miten vaikeaa joillakin muilla on, kun itselläni tuntuu joskus raskaalta. Siunausta ja onnea tulevaisuuteen!

    VastaaPoista