lauantai 2. maaliskuuta 2013

Surun tekemää.







Ei ollut montaakaan päivää hautajaisista,
kun tein nuo perhoskorvikset.
Ihmettelin vähän jälkeenpäin,
että tuotos oli noin kevyt ja herkkä.
Kaiken järjen mukaan ne olisi pitänyt olla 
mustat ja raskaat.

Mutta olivatkin niin Sennimäiset.





Musta on ollut tosin päävärinä
muissa piirustuksissa ja maalauksissa 
joita on hiljalleen tekeillä.














Kiitos kaikille täällä käyneille.
Kommentit on ihania, samoin sähköpostit
ja muut postilähetykset joita olen saanut paljon.
En kykene niihin vastaamaan,
mutta kaikki luen ja oikein imen itseeni kaiken sen lohdun,
mitä te ihanat ihmiset haluatte antaa.
Teissä asuu lähimmäisenRakkaus.
Kiitos siitä.

Ja uudet lukijatkin toivotan tervetulleiksi.
Nyt täällä on suruaika blogissakin,
joten päivitystahti on hidas.








En vaan kykene ymmärtämään,
miksi tuo ihana lapsi otettiin meiltä pois.
Ensin menetettiin sairaudelle ja lopulta kokonaan.
Paljon on läpikäymätöntä surua sairauden alkuvaiheilta asti.
Suren ja ikävöin tuota tervettä pikkuSenniä
sekä sitä Senniä, joksi Senni sairauden myötä muuttui.

Molemmat niin ihania ja täydellisiä.



Nyt jatkan surun tekemistä näkyväksi.
Väreinä tänään musta, harmaa ja valkoinen.
Ehkä myös ripaus tummaa violettia.


-Reeta-







41 kommenttia:

  1. Ihana kun pystyt värienkin kautta käsittelemään surua ja kaipausta, sekin on lahja Häneltä joka on kaikkien asioiden yläpuolella. Noissa korvakoruissa on jotakin niin herkkää ja haurasta. Ja piirroksesi/maalauksesi saa vedet silmiin. Anteeksi, kun olen niin lähellä, mutta niin arka astumaan oikeasti lähelle ja lohduttamaan. Mutta tätä kautta haluan sanoa että ajatuksissa olette usein, kun kotinne ohi lenkillä tallustan ja ylöspäin huokaan<3


    VastaaPoista
  2. Kauniit korvakorut!
    Hyvä, että sinulla on taito väreillä purkaa pahaa oloasi.
    Olet ajatuksissani♥

    VastaaPoista
  3. Olen seurannut Sennin vaiheita pitkään, mutta harvemmin jättänyt kommentteja. Sennin elämä oli arvokas. Minuun tämä blogi on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla, että olet löytänyt tavan purkaa suruasi. Se on niin äärettömän tärkeää. Voimia edelleen sinne teille jaksamiseen ja arkeen. Toivottavasti hiljalleen nämä kevään pienet auringonsäteet alkavat myös teillä paistamaan ja pystytte ne huomaamaan.. vielä joskus nauttimaan!

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia teille ! <3 Minunkin ajatusissani olette olleet paljon, vaikken edes teitä tunne. Ja kuten tuossa aiempi jo sanoi, minuunkin bloginne on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Jotain sellaisia ajatuksia ja ymmärryksiä, oivalluksia elämästä, joita en voi sanoin selittää.

    Lohdutuksen sanoja teille Maaria Leinosen kirjoittamina;

    Soudat surusi vettä
    yön raskasta
    yön pimeää
    yksin
    Ei näy vastarantaa
    ei vastaantulijaa
    ei saarta
    ei levähdysluotoa
    Vain surun mustien
    lintujen siipien havina
    yhtyy itkusi ääneen
    Soudat surusi
    mustaa vettä
    luullen sitä loputtomaksi
    Jonain päivänä
    kolahtavat kaislat
    suopursut tuoksuvat
    ja veneesi solahtaa
    lahden poukamaan
    Ympärilläsi sielussasi
    rauha
    Rauha kuin tyyni
    kesäpäivä lahden poukamassa
    -Maaria Leinonen

    VastaaPoista
  6. Ei lapsen menettämistä voi eikä täydy järjellä ymmärtää.Se on hirveää ja julmaa.Eikä kenenkään pitäisi sitä kokea,lasten tulisi haudata vanhempansa eikä päin vastoin.
    Joskus vaan silti käy niin.
    Kirjoitit niin oikein ja osuvasti siitä, miten ensin menettää lapsen sairaudelle, ja sen jälkeen kokonaan.Ja miten surua on kertynyt monta vuotta, ja yhtäkkiä se kaikki kaatuu niskaan.Voisinpa lohduttaa sinua!
    Tällaisina hetkinä minua lohduttaa sanat:"Tapahtukoon Sinun tahtosi".Elämää ja kuolemaa me ihmiset emme pysty hallitsemaan, meidän on vaan antauduttava niiden edessä.
    Rukoilen teille molemmille ystävien rakastavia käsivarsia ympärille ja voimia kovasti jokaiseen päivään!Ihanaa että pystyt työstämään ajatuksiasi ja suruasi piirtämällä ja kirjoittamalla.Anna itsellesi aikaa.


    VastaaPoista
  7. Nuo punaiset taaperokärryt. ♥ hylättynä... Kertoo minun mielestäni tuo kuva niiiin paljon. Ei tätä voi ihmisjärki käsittää. Iso iso voimahali sinne. Olette usein ajatuksissani vaikka en tunne teitä. Mutta Sennin elämää olen tätä kautta seurannut.

    VastaaPoista
  8. Kirjoitat aina niin kauniisti ja koskettavasti. Vaikka olen seurannut blogiasi vasta muutaman viikon, saat joka tekstilläsi kyyneleet silmiin ja kylmät väreet iholle.

    Pyydän Sinulle ja miehellesi voimia tästä eteenpäin. Vielä te Sennin kanssa tapaatte!

    VastaaPoista
  9. Oon lukenu blogiasi pitkään mut nyt vasta tänne ajatuksiani rohkenen laittaa. Saitte pitää Sennin luonanne lainassa vain seitsemän vuotta. Kerran Taivaan Kodissa teidän yhteinen aikanne ei lopu koskaan vaan saatte olla yhdessä ikuisesti. Olla yhdessä ja riemuita ja iloita kera toisten perille päässeitten. Uskon näin että Taivaassa voi Jeesukselta ja Jumalalta kysyä kaikki ne asiat joita täällä ajassa ei ymmärrä ja käsitä ja mitkä askarruttavat - jos siellä riemuitessa niitä menneitä enää edes muistaa. Näemme kauniina sen kauniin kudonnaisen mitä Jumala kohdallamme kutoo, nyt näemme siitä vain lankasotkun, mutta Taivaassa sen näämme ihanana, valmiina ja kauniina. Siellä ei ole kipua, sairautta, huolta eikä pelkoa. Eikä varsinkaan rakkaista erottavaa kuolemaa. Toivon että tuo lohduttava tieto kerran alkavasta ikuisuudesta yhdessä Sennin kanssa jaksaisi lohduttaa teitä jo nyt täällä ajassa. Voimia teille, otan osaa syvään suruunne.

    VastaaPoista
  10. Tästä kauniista blogistasi olen saanut kuvan, että keskityit Sennin elämän aikana enemmän Senniin ja kiitollisena aikaan hänen kanssaan, kuin epäreilun sairauden suremiseen. Siksi voin uskoa, että nyt on monenlaisen surun läpikäymisen aika. Kunpa sinullekin kävisi niin, että jos kaikista vaikeimpienkin negatiivisten tunteiden antaa vapaasti tulla mieleen, niin ne kuluttavat itsensä vähitellen loppuun. Voimia ja valonpilkahduksia päiviisi. <3

    VastaaPoista
  11. Hei Reeta!
    En ole lukenut blogiasi vielä kauan, mutta luin sen kokonaan läpi ja yritin tuntea kaiken sen kivun, jota olette käyneet läpi, mutta myös kaikki ihanat hetket. Näiden tämän vuoden puolella kirjoitettujen tekstien kohdalla kyyneleet kohosivat silmiin, itkin lohduttomasti koko sen ajan, kun luin surustanne. Voin vain kuvitella, miltä tuollainen menetys tuntuu. Itkin hetken kanssanne, tunsin hetken tuskanne ja voin vain rukoilla Herraa, että huolehtisi teistä ja myös Sennistä.
    Paljon voimia teille, otan osaa suureen suruunne! <3

    VastaaPoista
  12. Oi minkä lahjan Taivaan Isä on sulle antanut: todella kauniita maalauksia ja piirrustuksia.

    Suruaikasi, postauksesi antaa minullekin aikaa ja hetken pysähtyä yhdessä kanssasi.


    Juha Tapio: Luvattu maa
    http://www.youtube.com/watch?v=iwZnCWPNglA

    VastaaPoista
  13. Reeta, hienoa että teet maalauksia ja myös koruilua. Olet taitava. Olet herkkä.
    Olet kaunis ja luot ympärillesi kauneutta. Samaa teki tyttärennekin, josta blogisi kertoi ja yhä kertoo.

    Kerroit että menetitte Sennin sairaudelle ja lopulta kokonaan.
    Ette te menettäneet häntä, sairaus vaan tuli esiin, vei mukanaan, ja kuolema korjasi pois. Tavallaan voisi kai sanoa että: poisnukkumisensa paransi hänet. Ja se on positiivista. Me ihmiset vaan katsomme asioita usein niin eri tavalla kuin Jumala; Hän joka katsoo ikuisuuteen, ikuiseen elämään suurella E-kirjaimella.

    Sennin elämä jatkuu. Jatkakaa tekin elämää, vaikka nyt olettekin tässä ajassa joka ei kestä ikuisesti. Kiinnittäkää sydämenne ikuisen Elämän Antajaan, ja nähkää se kuolematon ikuisuus jossa Senni elää.
    Kun/jos olette uskossa Jumalaan ja uudestisyntyneitä ylhäältä Pyhässä Hengessä, niin mikään ei pidä teitä poissa Ikuisesta Elämästä.

    Niin, tämä elämä tässä ja nyt on loppujen lopuksi lyhyt aika, vaikka se tuntuukin pitkältä, mutta se on kuitenkin annettu täällä elettäväksi. Ikuisuus kestää ikuisesti.
    Pitäkää huoli, ettei katkeruus ja murhe ja suru vie teitä pois ikuisuus-ajatuksista ja jälleennäkemisestä Sennin ja muiden rakkaiden poismenneiden kohdalla. Mutta muistakaa, että elämä/Elämä on myös tässä ja nyt, ja sillä/Hänellä on teille paljon annettavaa.

    Voitte tulevaisuudessa olla monille avuksi, toisille olette jo olleet. Tietämättänne ovat monet kuvat ja tekstit täällä lohduttaneet jo monia.

    VastaaPoista
  14. Sä olet Reeta erittäin taitava ja taiteellinen sielu, sen olen huomannut. Minulla on sinun tekileet koru ja korvikset ja ne on lempikoruni, ne on upeat ja niin lämminhenkiset ja samalla raikkaat :) Monesti tekeminen on sitä purkua jolla voimme purkaa sisintämme ja se monesti näkyy työmme jälkenä. Välillä värit on tummia ja sekaan kumminkin jostain syystä eksyy värikkyyttä, oisko se kumminkin sit sitä kiitollisuutta kaikesta menetetystäkin <3 Siunausta Reeta ja Samppa teille molemmille

    Tv: Maarit saarenmaa

    VastaaPoista
  15. Kyyneleet valuvat, surusi koskettaa. Lohduttavia sanoja yritin etsiä, mutta en osaa toivottaa muuta kuin jaksmista ja voimia. Kuvasi ovat kauniita ja herkkiä ja Sennistä otetuissa kuvissa näkyy rakkaus. Rakkaus ei koskaan kuole. <3

    VastaaPoista
  16. Olen seurannut blogiasi sivusta jo useamman kuukauden. Sennillä oli kaunis elämä. Sinä olet hieno äiti ja miehesi loistava isä. Tämä kysymys on kovin henkilökohtainen ja ymmärrän täysin jos et siihen halua vastata, mutta kysyn silti: oletteko koskaan miettineet pikkusisarusta Sennille? Kai sitä ulkopuolinenkin hakee tällaisia miettiessään lohtua ja toivoa elämän jatkumisesta.

    Kaikkea hyvää toivottaen.

    VastaaPoista
  17. Hei,
    ei aina tarvi jaksaa, saa olla myös heikko ja itkeä.
    Itkulla on kuitenkin parantava ja surua auttava voima.
    Anna surun tulla ja olla, siten pääset hiljakseen eteenpäin.
    Nyt on teidän kahden aika miehesi kanssa ottaa aikaa itsellenne ja eheyttämiseenne.
    Senni sai elää teidän kanssanne elämän, joka oli täynnä rakkautta ja hellyyttä.
    Varmaan se rakkaus tulee Taivaasta Sennin avulla takaisin ja auttaa teitä eteenpäin
    elämässä <3
    Voimia,
    toivoo Eija

    VastaaPoista
  18. Kauniisti olet Sennistä kirjoittanut ja kuvat kertovat paljon rakkaudesta tyttöänne kohtaan. Olette miehenne kanssa tehneet pienen Sennin elämästä niin kauniin kuin voi kukaan tehdä. Rakkaus kantaa vaikeimman yli ja Senni säilyy aina sydämissänne. Kiitos, kun olen saanut seurata blogiasi välillä hymyillen, välillä kyynel silmäkulmassa.

    "Tuuli tuule sinne missä muruseni on
    Leiki hetki hänen hiuksillaan
    Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
    Kerro, häntä ootan yhä vaan."

    Jenni Vartiaisen sanoin, voimia koko perheelle ja jaksamista suuressa surussa ♥

    Heidi

    VastaaPoista
  19. Nuo kärryt... Puhutteleva kuva. Rukoilen teille voimia ja Hänen läsnäoloaan jokaiseen päivään. <3

    VastaaPoista
  20. Kaunis ja niin surullinen juttu teistä Perhe-lehdessä. Voimia teille ja jaksamista! Olette Sennille ihanat vanhemmat.

    VastaaPoista
  21. Ihana juttu teistä tosiaan lehdessä
    <3

    VastaaPoista
  22. Mää en osaa sanoo oikei mittää tähä, mut toivotan silti teille todella paljon voimia!<3
    Mä löysin teiän tarinan meidän perhe-lehdestä (Ja kyllä, mä oon 14-vuotias ja mä luen sitä, se on nii hyvä lehti!)
    Sennillä on nytten parempi olla, sillä enää hänellä ei ole mitään kipuja eikä mitään..
    Hän on nyt teidän oma, pieni suojelusenkelinne, joka katselee teitä taivaan valta kunnasta<3
    Osanottoni suruunne: (

    VastaaPoista
  23. Niin paljon surua,mutta kuitenkin jotain niin kaunista ♥
    Paljon voimia surutyön kanssa...
    Blogisi on todella kaunis kaikessa herkkyydessään ♥

    VastaaPoista
  24. Niin vain on kaksi kuukautta kulunut Senni-pikkuisen lähdöstä... ja näin ulkopuolisena mutta kuitenkin blogin pitkäaikaisena lukijana alkaa vasta nyt oikeasti ymmärtää, ettei enää tule uusia Sennin kuulumisia. Jotka niin suurella sydämmellä kirjoitettuina usein piristivät päiväni. Mutta puhuttelevia ajatuksia ja kauniita muistoja, niitä on nyt kuin etuoikeus täällä lukea. Kiitos sinulle, Reeta.

    VastaaPoista
  25. Luin myös koskettavan tarinanne Meidän Perhe -lehdestä, ajatukset on taas tänään ollut Sennin elämässä sekä teidän surussanne. Uskon, että nyt vasta pystytte ihan täysillä suremaan myös noita muutoksia, mitä tämä vakava sairaus pienessä suloisessa tyttäressänne aiheutti. Olitte niin uskomattoman ihania ja reippaita vanhempia hänelle. Valoa pimeän keskelle!

    VastaaPoista
  26. Voi kuinka voisikaan ymmärtää rakkaan lapsen menetystä, saati sitten hyväksyä sitä. Surematonta surua kertynyt pitkältä matkalta, kun on varmaan vain keskittynyt siihen hetkeen ja asian kanssa selviämiseen, Sennin parasta ajatellen. Kun sitten on aikaa, alkanee uudenlainen sureminen pitkältä ajalta. Ihanaa, että olet tehnyt surua näkyväksi, kaunista ja koskettavaa. Ajattelen Senniä kaipauksella, vaikka opin tuntemaan hänet vain blogin kautta, melkein parin vuoden ajan. Luin myös Perhe-lehdestä jutun perheestänne, olette kulkeneet melkoisen matkan sairauden ensitiedoista lähtien-olette rohkeita ja ihanan avoimia, kun jaatte kaiken tämän. Sillä on iso merkitys. Kiitos siitä. -Johanna-

    VastaaPoista
  27. Kumpa voisin vain ottaa osan surustanne itselleni! Kyynelin -J

    VastaaPoista
  28. Lämmin halaus teille molemmille, joilla syli on nyt tyhjä.
    Kyyneleet silmissä luin koskettavan blogisi tyttäresi ihanasta elämästä ja täältä poistumisesta enkelten maahan, josta hän terveenä teitä katselee.
    Itkekää, surunne, iloitkaa lapsenne elämästä,se ei ole ollut turha.
    Antakoon suuri Jumalamme teille voimaa.
    Olette rukouksissani.

    VastaaPoista
  29. En voi edes kuvitella kipua ja ikävää, surua ja kaipausta, jota kannat sydämessäsi. Onneksi saat levätä Jeesuksen käsivarsilla, Hän kantaa sinua hetken kerrallaan. Ja rakas tyttäresi saa päivittäin Taivaan kodissa katsella Hänen lempeitä kasvojaan, iloita, leikkiä ja nauraa- ja eräänä päivänä te tapaatte jälleen. Silloin Senni juoksee sinua vastaan ja saatte olla ikuisesti yhdessä. Siihen asti toivon sulle ja miehellesi Jeesuksen hoitavaa läsnäoloa, voimia käydä surua läpi ja siunausta jokaiseen päivääsi.

    Karoliina

    VastaaPoista
  30. "On toki hyvä muistuttaa,
    miten aurinko jälleen paistaa tummien pilvien takaa,
    miten yön jälkeen tulee uusi aamu
    ja miten jokaista syksyä seuraa varmasti kevät.

    Mutta ei liian aikaisin,
    ei liian nopeasti,
    eikä liian itsestään selvästi.

    Ei niin, etteikö se ole totta.

    Mutta ymmärräthän, surulla on aikansa;
    surevalle aurinko todella nukkuu
    eikä surua voi hätyytellä lentoon
    ennen kuin se itse jaksaa siivilleen.

    Ehkä onkin parempi, että
    enemmän kuin puhumme valosta, olemme hänelle valona,
    enemmän kuin puhumme toivosta, olemme hänelle toivona,
    enemmän kuin kerromme ilosta, olemme hänelle ilona.

    Ja ehkä näin jonain aamuna hän itse saa nähdä,
    että aurinko on herännyt pitkän pimeän jälkeen."
    (Hanna Ekola)



    VastaaPoista
  31. Sydämellinen osanotto musertavaan suruun.♡ Ilman kyyneleitä en voinut lukea, kosketti todella syvältä. Niin kaunis enkelilapsi ja niin täydellinen.
    "On hetki, jolloin kaikki hiljenee. Vain kaipuu, tuska, suru sanelee. Voimia, ette ole yksin."

    VastaaPoista
  32. Otan osaa suureen suruunne. Luin jutun Meidän perhe -lehdestä ja olen pohtinut teitä koko viikonlopun. Kolmen tytön äitinä sydäntä vihloo joka kerta. Mutta tunnen myös suurta nöyryyttä ja kiitollisuutta Elämälle, sinun kauniin blogisi ansiosta.

    Suothan anteeksi, jos koet seuraavan tungettelevana. Toivoisin sydämeni pohjasta, että uskaltaisitte ryhtyä (adoptio)vanhemmiksi. Teillä olisi niin paljon annettavaa lapsille, jotka maailmassa odottavat vielä omaa äitiään ja isäänsä. Vaikka Sennin kohtalo oli kova, hän kuoli onnellisena, saatuaan lapsen parhaan lahjan, ehdottoman rakastavat vanhemmat. Se on maailman mittakaavassa harvinaista.

    M

    VastaaPoista
  33. Otan osaa suuressa surussanne. Luin perheestänne Meidän perhe-lehdestä, ja myös minä olen miettinyt teitä paljon viime päivinä. Kyyneleet tulivat silmiini lukiessani juttua ja ovat monta kertaa tulleet myös sen jälkeenkin. En pysty ikinä kuvittelemaankaan mitä kaikkea olette kokeneet ja käyneet läpi. Toivon teille hurjan paljon voimia suuressa surussanne. Olette ajatuksissani. -Marjo

    VastaaPoista
  34. Päädyin kauniiseen blogiisi etsittyäni tietoa INCL:sta.

    Toivon sinulle ja miehellesi voimia, päiväksi kerrallaan.

    Menetin oman lapseni neljä vuotta sitten. Hän on jokikinen päivä mielessäni, mutta nyt surun sijaan tunnen enimmäkseen kaipausta ja kiitollisuutta. Ei kai mikään olisi voinut olla vaikeampaa kuin hänestä luopuminen, paitsi se, etten koskaan olisi saanutkaan olla hänen äitinsä. En ajattele, että ihmisen elämä jää kesken, kun hän kuolee lapsena. Joidenkin elämä vain tulee kokonaiseksi ja valmiiksi jo varhain.

    Olet mielessäni.

    Stiina

    VastaaPoista
  35. Minäkään en ole itkemättä tätä blogia voinut lukea. Niin surullista ja kuitenkin niin kaunista. Toivon teille kaikkea hyvää. Senni on varmasti taivaassa.

    VastaaPoista
  36. Luen paljon blogeja, mutta en ole ikinä tainnut jättää yhtään kommenttia mihinkään blogiin. Nyt kuitenkin on tunne, että täytyy. Hain hakusanoilla merenneitosynttärit ideoita tyttäreni 6-vuotissyntymäpäiville ja silloin löysinkin täältä ihanat Sennin 6-vuotissyntymäpäiväkutsujen kuvat. Ikinä aiemmin en siis blogiasi ollut lukenut. Jäinkin sitten lukemaan muitakin kirjoituksia ja kiinnostuin, että mitä kyseinen diagnoosi tarkoittaa ja lopulta päädyin katsomaan mitä teille nyt tuoreissa kirjoituksissa kuuluu... Itkusta ei tule loppua, tuntuu niin pahalta. Tämä kosketti kyllä niin syvältä ja kovasti, että. Valtavasti voimia teille jaksaa päivä kerrallaan ihanien muistojen kantamana.

    VastaaPoista
  37. Reeta, olet ihmeellisen hyvä nainen. Sinun ja miehesi kuvankaunis tytär Senni ei olisi voinut parempia vanhempia saadakaan! Kirjoituksistasi välittyy tietynlainen arjen helppous ja keveys. Iloisuus, välittäminen, huolenpito ja rakkaus ovat käsin kosketeltavissa, ja tekstin sävy on toiveikasta. Olen niin sanoinkuvaamattoman surullinen teidän puolestanne tässä suurtakin suuremmassa surussa! Toivon aivan hurjasti voimia sinulle ja miehellesi ja koko tämän suloisen pikkutytön valaisemalle lähipiirille. Sinulla, uskomattoman ihanalla, huolehtivalla ja rakastavalla äidillä oli, ja on edelleen, maailman suloisin tyttölapsi. <3 Auringon valoa ja siunausta elämäänne! <3

    VastaaPoista
  38. Luin blogisi läpi. kirjoituksesi kosketti todella syvästi! Otan osaa valtavaan suruunne ja toivon teille todella paljon voimia ja aurinkoa elämäänne <3
    Kantakoot ihanat muistot Sennistä teitä elämässä eteenpäin!

    VastaaPoista
  39. Kaksi kuukautta on jo kulunut Sennin lähhöstä, päivittäin minäkin häntä ajattelen, kurkistan blogiisi, toivoen että kerrot taas itsestäsi, ajatuksistasi ja askeleista surussa, valosta ja kirkastumisestakin-- Raskaita päiviä ja viikkoja ja kuukausia takana, paljon edessäkin - mutta varmasti seassa myös monenmonta onnellsita muistoa ja lämmintä hetkeä! Voimarutistus sinulle täältä, elä tee itsellesi kiirettä surra, anna asioiden tulla ja mennä omaa vauhtiaan, valo lisääntyy, nauti siitä!

    VastaaPoista
  40. Kiitos Reeta. Nyt on myös minun vuoroni olla kiitollinen. Kiitos, että olet tämän valtavan upean blogisi kautta tavoittanut minut ja näyttänyt minulle - ja uskon että myös monelle muulle - mikä on elämässä kaikkein tärkeintä. Rakkaus. Kiitos että olet jakanut rakkauden lempeät kasvot. Avoimina. Vastaanottavina. Otan osaa suunnattoman suureen suruunne. Sen määrä on mittaamaton. Lähes musertava. Mutta rakkaus kantaa. Päivä kerrallaan. Kasvot kohti aurinkoa. Sen lämpö hyväilköön teidän väsyneitä jäseniä. Ympäröiköön maailmankaikkeuden rakkaus teidät. Nostakoon ja kantakoon se teitä silloin, kun sydän on liian raskas lyömään. Jumala teitä siunatkoon. Sillä hän on antanut teille suuren sydämen. Sydämen, joka on täynnä rakkautta. Sydämen, jossa pienellä prinsessallanne on aina paikka, missä on hyvä olla. Sitä ei kukaan voi teiltä pois ottaa. Kiitos, että olen päässyt osalliseksi sitä rakkautta kirjoitustesi kautta. Kiitos.

    VastaaPoista
  41. Kiitos. Tuli tyhjä ja itsekäs olo. Avioero astui voimaan juuri. Puoli vuotta meni sumussa. Suhde ex-vaimoon katkesi eikä olla millään tavalla yhteydessä. Ei ollut enää sitä ihmiatä, jonka kanssa elää ja iloita lapsista.

    Nyt on kevät ja taas kohta ne Pienet (2- ja 4-vuota) tulevat isin luo. Nyt ne ovat arvo itsessään. En tarvitse muita. On sisäinen tunne, että pystyy antamaan eläville sen parhaan itsestään. Ei ole ikävää. On vain odostusta kun taas saan keskiviikkona hakea päiväkodin pihasta. Sillä välin isi nukkuu Perti, Pepin ja Muumipeikon (unilelut) vieressä. Lupaan antaa niille suukot kun menen nukkumaan. Suukot kissoille, Rudille ja Lissulle myös.

    Ovat pieniä niin vähän aikaa. Ja saan nauttia siitä.

    Rakkauden eläväksi tekemisestä minäkin sinua Reeta kiitän. Sinulta lähti se suurin rakkaus, mutta rakkaus on edelleen elämässäsi. Nyt kun oma elämä on taas hyvää (en ole menettänyt mitään!), en voi edes kuvitella sitä surua mitä tunnet. Ja RAKKAUTTA.

    Kiitos,

    Onnellinen isä

    VastaaPoista