perjantai 15. maaliskuuta 2013

Jälkiä hangella.



Täällä ollaan.
Päässä niin valtavasti asioita ja ajatuksia,
tunteiden sekametelisoppaa,
ettei oikein tiedä miten olis.
Tai kuka olis.
Tai missä olis.

Mutta täsä mä ny olen.





Juu, ja oltiin lehessäkin.
Kiitos kaikesta palautteesta ja yhteydenotoista!


Jutun lukeminen ja näkeminen lehdessä 
nostatti monenlaista tunnetta pintaan.
Tuli ikävä,
tuli paha olo,
tuli epätodellinen olo,
tuli ikäviä muistoja menneestä,
tuli ihania muistoja kaikesta.
Tuli kyynel.
Tuli hymykin.

***

Muistan kun toimittaja saapui.
Jännitti.
Joulukuusi vielä loi tunnelmaa,
oli vain muutama päivä siitä ihanasta joulusta,
joka saatiin viettää yhdessä.
Toimittaja saapui,
jännitin ihan turhaan.
Ihana ihminen.

Sennillä siinä hetkessä kaikki täydellisesti.
Pötkötti sängyllä, kuunteli Lumiukko-musiikkia, Eino-kissa vahti vieressä.
Ei mitään vaivaa.

Juteltiin.
Hörpättiin teetä.
Itkettiin ja naurettiin.
Sovittiin, että valokuvaaja tulee ottamaan meistä myöhemmin perhekuvat.

Lopun te tiedättekin.
Kuvaaja tuli,
mutta Senni puuttuu kuvasta.


Jutun lopussa sanoin pelkääväni kuolemaa.
Sitä missä ja miten se tapahtuu.

Nyt se raastava pelon ja huolen taakka on poissa.
Enää ei tarvi sitä pelätä.






Se taakka tosin on vaihtunut ikävän ja surun raskaaksi taakaksi,
mutta se on jollakin tavalla jopa kevyempi kantaa, 
kuin se kuolemanpelon taakka.
Tai ainakin se tuntuu kokoajan murusen kerrallaan kevenevän.

***

Yhtenä päivänä,
kun köpöttelin kotitiellä auringosta nauttien,
huomasin jälkiä hangella.
Kenties viesti surevalle.





Hymyilin hetken.


-Reeta-






35 kommenttia:

  1. Voimia edelleen jokaiseen päivään! <3

    VastaaPoista
  2. Ihania jälkiä!
    Olen muistanut teitä paljon. Huolehtikaa toisistanne hyvin.
    Meillekin on tärkeää, että jaksat kirjoittaa tänne. Nuo kuvat on aina extraa.
    (Onko sulle kukaan ehdottanut lempeän kirjan kirjoittamista Sennin elämästä? Sinulla varmaan olisi paljon myös hyvää kuvamateriaalia.)

    VastaaPoista
  3. Saanko kysyä että missä lehdessä ootte ollu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Perhe, nro 3

      Poista
    2. Pitääpä heti hakea.

      Poista
  4. Oli juttu MeidänPerhe -lehdessä. Reeta, toivon sydämeni pohjasta sinulle ja miehellesi jaksamista jokaiseen päivään. Rakkaus ei koskaan kuole.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun kirjoitat kuvien kera. Huomenna etsin käsiini tuon lehden, kiitos kertomisesta.

    VastaaPoista
  6. Minulle tuo lehti tulee. Kerroin miehelleni, että nyt on lehdessä juttu siitä perheestä josta olen sinulle kertonut, jota olen niin monena iltana itkenyt. Mieheni luki jutun, ja itki. En useinkaan näe hänen itkevän, tyypillinen junttura suomalaismies.

    Kosketti. Otti kipeää.

    Voi kun joku päivä saisitte vielä tuntea aitoa onnea, jossakin uudessa muodossa. En osaa oikein pukea ajatustani sanoiksi, mutta ehkä ymmärrät.

    Senni oli niin suloinen tyttö. Voi sitä elämäniloa vauvakuvissa. Tuntuu niin julmalta ja väärältä, miksi kävi näin. Mutta ehkä kaikella on tarkoitus. Ehkäpä Senni tosiaan oli opettaja...

    VastaaPoista
  7. Ihanat nuo jäljet, varmasti meidän huumorintajuinen luojammene ne antoi. :) Todella toivon taakkanne kevenevän. Jo lehtijutun kuvat olivat niin täynnä tunnetta ,että niistä nousi kyynel silmään. Voimia.

    VastaaPoista
  8. Luin kanssa tänään jutun teistä. Oli todella koskettava <3 voimia sinne. Kyllä vaan niin upeita kuvia ja tekstejä täällä...taiteellisesti ajatellen..oot lahjakkuus! Vaikkakin blogi on koskettavin blogi, mitä olen ikinä lukenut välillä tulee itku silmään. Toivotaan että kevät tuo enemmänkin hymyjä mukanaan. Siu siu anne-mari

    VastaaPoista
  9. Ehkäpä tuossa tosiaan oli merkki, että eteenpäin on kulkunne suunta:)) Kaikkea hyvää surun keskelle!

    VastaaPoista
  10. Eteenpäin kehotus aurinkoisella puhtaalla hangella. Eikä vain yhdet merkit vaan monet ja samaan suuntaa eli yhdessä eteenpäin.

    VastaaPoista
  11. Luin blogisi alusta loppuun yhdeltä istumalta, ja ihastelin lukiessani sitä, kuinka kauniisti toit Senniä, hänen ilojaan ja luonnettaan esille. Kirjoitat niin kauniisti, etten malttanut jättää luku-urakkaa kesken. Hymyilin monen monta kertaa lukiessani.

    Kun päivitys Sennin poisnukkumisesta tuli kohdalle, purskahdin itkuun, ja itku silmässä kirjoitan vielä tätäkin. Olette kyllä aivan käsittämättömän vahvoja miehesi kanssa, ja annoitte Sennille kaiken, mitä hän tarvitsi.

    En edes osaa pukea tuntemuksiani sanoiksi, anteeksi jos tuntuvat teistä kömpelöiltä. Sen verran osaan sanoa, että Sennin tarina vaikutti minuun. Kiitos, ja voimia teille tulevaan.

    VastaaPoista
  12. Ihana lukea kuulumisiasi. Sennin paikka olisi ollut vanhempien luona, kuten jokaisen lapsen kuuluisi olla omien vanhempiensa huomassa. Mutta asiat menivät niin kuin menivät - syistä, joita me ihmiset emme voi ymmärtää -, ja haluan sen vuoksi sanoa, että uskon Sennin elämän koskettaneen lukemattomia ja lukemattomia ihmisiä. Hän ei varmasti unohdu, ei ainakaan minun mielestäni, vaikka en teitä muuten tunnekaan kuin tämän kauniin blogin kautta. Aurinkoa ja lisää harakanvarpaita päiviinne!

    VastaaPoista
  13. Myös minua Sennin ja koko perheenne tarina on koskettanut todella syvältä, olette opettaneet minulle, aivan ventovieraalle, jotain sellaista, jota en ennen ollut tajunnut tämän kiireisen elämän ja kaikkien turhuuksien keskellä. Olen jo monta kertaa aloittanut tämän kommentin kirjoittamisen, mutta kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä. En tälläkään kertaa näytä saavan mitään kunnollisia lauseita aikaiseksi. Nyt en kuitenkaan pyyhi tätä pois sillä haluan joka tapauksessa toivottaa teille kaikkea hyvää koko sydämestäni! Kiitos tästä blogista, kiitos siitä, että olette jakaneet kertomuksenne.

    t. Anna

    VastaaPoista
  14. Edelleen käyn täällä kurkkimassa säännöllisesti löydettyäni blogisi noin puoli vuotta sitten.
    Siinä ajassa ehti tapahtua elämässänne paljon.
    Joka kerta ilahdun kun olet jaksanut päivittää kuulumisia vaikka ne olisivatkin surua ja ikävää täynnä. Jos me saamme kommentoidessamme annettua sinulle lohtua niin samoin sinä annat sitä meille kanssasureville.
    Sennistä tuli niin tärkeä minulle ja monelle muulle tuntemattomalle ja mekin olemme äärettömän surullisia että elämässä kävi näin. Siksi olen sinulle kiitollinen.
    Lehden juttu oli kaunis. Niin aito. Te olette hienoja ja rohkeita ihmisiä kun kerroitte tarinanne.
    Ja miten ihanat olivatkaan jäljet hangella. Sinä huomasit ne. Niin oli tarkoitettu.
    Pieniä ilonpilkahduksia päiviinne toivoen
    Marika

    VastaaPoista
  15. Hei, luin lehden artikkelin ja eksyin tänne toisesta blogista.

    Toivotan teille valtavasti voimia, jaksamista ja enkeleitä. Pienin askelin eteenpäin. t: Sari

    VastaaPoista
  16. Minäkin maaliskuun alussa eksyin tänne meidän perhe-jutun tiimoilta, juttu oli hyvä; kaunis,herkkä ja pienen elämää arvostava ja jotenkin teidän kuvaa katsellessa arvelin että sitä otettaessa ei Senniä enää ollut vaikka sitä ei jutussa mainittukkaan, suru näkyi silmistä. :(
    sen jälkeen luinkin blogisi alusta loppuun, kasa nenäliinoja vieressä, suurta ihailua ja kunnioitusta teitä kohtaan tuntien, kuinka kauniisti sennistä oletkaan kirjoittanut vaikka varmasti on mielessä joskus ollut toisenkinlaisia tunteita. Sennin elämällä oli varmasti tarkoitus ja näin jälkeenkinpäin hän ja hänen elämänsä koskettaa monia. Suurta jaksamisen voimaa ja aurikoisempaa huomista teille molemmille <3 pitäkää huolta toisistanne :)

    -T

    VastaaPoista
  17. Minä yhdyn edellisten kommentoijien sanoihin. Kaunis juttu teistä meidän perhe-lehdessä. Olen myös lukenut päärynäpuun alla-blogia ja tulppaaniuni-blogia ja olen onnellinen puolestasi että sinulla on ihanan oloisia ystäviä ympärilläsi. Toivon sydämestäni että saat vielä kokea joskus onnea omasta perheestä. Olet vahva, kaunis ja rohkea.
    Aurinkoa päiviisi!
    Sanniska

    VastaaPoista
  18. kun ostin lehden ja keskityin sen jutun lukemaan, kuvat katsomaan; tuli hassu tunne, että se on Sennistä, niin tutusta, ystävästä ja silti ventovieraasta... Sennistä on tullut tämän blogin kautta tuttu ja tärkeä ja hän on koskettanut niin kovasti. Lehtijutun Kuvissa Senni näytti niin tutulta tytöltä :)
    Voimia edelleen tähänkin iltaan ja yöhön!

    VastaaPoista
  19. Ihana juttu oli teistä Meidän Perhe -lehdessä. Itku tuli lukiessa ja katsoessa sinun silmiäsi ensimmäisessä kuvassa, jossa olette miehesi kanssa ja menetys ja suru näkyy katseesta :,(

    Näin tässä jännää unta, jossa oli sekavia elementtejä ja unessa oli Sennikin, olin juuri edellisiltana lukenut blogiasi. Senni oli unessa noin parivuotias ja kyykyssä hiekkarannalla, omat lapseni leikkivät siinä myös ja jotenkin tiesin, että tämä tyttö on Senni. Hän kaiveli lapiolla märkää hiekkaa ja taputteli sitä, höpötteli ja nauroi. Lopulta Senni nousi pystyyn, katsoi järvelle ja käveli veteen , sukelsi ja katosi. Sennillä oli punaraidallinen uimapuku. Keskimmäinen tyttöni vilkutti hänelle ja sanoi "Senni meni katsomaan kaloja".

    Teki vain mieli kertoa tuo uni sinulle :)
    Ihanat jäljet olet nähnyt lumessa, seuraa niitä :)

    - Laura

    VastaaPoista
  20. "Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
    sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää."

    Löysin tämän blogin juuri äsken. Ei ole sanoja mitä sanoa Sinulle. Ehkä niitä ei tarvita. Otan suuresti osaa suruunne.

    - Saana

    VastaaPoista
  21. En voi sanoin kuvailla, miten surulliseksi tulin kun luin tätä blogia. Rukoilen perheenne puolesta. Toivottavasti saat voimaa siitä tiedosta, että tapaat Sennin vielä tämän elämän jälkeen!

    VastaaPoista
  22. Hei,

    löysin vasta tänään tämän blogin, enkä tiedä mitä tai pikemminkin miten sanoisin..
    Kirjoitat erittäin upeasti ja herkästi.. Itku silmässä täälläkin tekstejä lueskellen ja kuvia katsellen. Vaikka kuinka yritän saada sanoja kirjoitetuksi tähän, ei niistä tunnu tulevan mitään.. Vaikken henkilökohtaisesti teidän perhettänne tunne,haluan sanoa, että toivon sydämeni pohjasta teille kaikille voimia ja valoa tulevaisuuteen, jaksamista kaiken surun keskellä! <3
    Olet loistava äiti, Sennillä oli huippumahtava elämä kera rakkaiden ihmisten. Upeasti olet jaksanut, toivon niin paljon, että jaksat vielä tämän kaiken läpi.
    Anteeksi, jos teksti on epäselvä, on niin surullinen olo itsellä ettei tiedä miten päin sanoisi. Tuollaista ei pitäisi tapahtua kenellekään, mutta muistat, että te tapaatte vielä. <3

    Voimia ja jaksamista superpaljon teille, olen koko sydämelläni mukana kaikessa, muista,ettet ole yksin. Jos voisin, ottaisin osan surustasi. <3

    VastaaPoista
  23. Hei,

    blogisi on koskettanut jotenkin tosi kauniilla ja herkällä tavalla todella syvältä! Vilpitön osanotto surun suureen taakkaan ja toivon koko sydämestäni paljon voimia ja jaksamista! En osaa pukea sanoiksi sitä kaikkea mitä haluaisin sinulle sanoa, toivon kaikkea hyvää elämääsi, olet vahva! Kiitos blogistasi ja siitä että olet jakanut tämän tarinan. Se auttaa minua ymmärtämään monia asioita elämässä ja kunnioittamaan elämän haavoittuvaisuutta. Kiitos.

    VastaaPoista
  24. Hei,

    luin tänään tarinanne Meidän perhe -lehdestä. Seuraavaksi oli pakko laittaan googleen hakusanaksi: Senni INCL ja löysin tämän niin kauniisti tekemäsi ja kirjoittamasi blogin. Kyyneleet silmissä olen lukenut ja enkä löydä sanoja. Otan osaa suureen suruunne ja toivon valtavasti teille voimia.

    Paula<3

    VastaaPoista
  25. Osaanotto suureen suruunne!

    En normaalisti ole lainkaan tunteellinen ihminen, mutta Sennin tarina kosketti minua aidosti jostain kovin syvältä ja sai kyyneleet pintaan. Ei ole sanoja, jotka toisivat lohtua. Ei ole sanoja, jotka poistaisivat tuskanne. Onneksi on muistoja, niitä pieniä ja kauniita onnenhippuja, jotka tuovat valoa pimeyteen. Vaalikaa niitä.

    Toivon sydämestäni teille jaksamista ja onnellisia päiviä elämänne tielle. Ja vaikka en teitä tunnekaan kuin blogin kautta, olette ajatuksissani koko perhe. Sinä, miehesi ja enkeliprinsessa Senni.

    AR

    VastaaPoista
  26. Osanotto. Blogisi sattui sattumalta silmiin nettiä selaillessa. Menetimme rakkaan poikamme 5.1.2013. Hän oli vaikeasti liikuntavammainen ja sairasti toistuvia keuhkokuumeita joita elimistö lopulta ei kestänyt. Ihanat muistot yhteisistä vuosista kantaa eteenpäin. Kirjoittamasi ajatukset niin samanmoiset mitä itsekin käynyt läpi.
    Vp@nic.fi

    VastaaPoista
  27. Miksi ihmeessä olet poistanut Sennin hautajaiskuvat? :O

    VastaaPoista
  28. Niin kauniisti ja ihanan aidosti kirjoitat tunteistasi, kulta! <3

    VastaaPoista
  29. 18.5.2013 oli ensimmäinen kerta kun luin sinun tekemää blogia. Ilman kyyneliä se ei ole mahdollista. En voi sanoin kuvailla millään tavalla sitä tunnetta mitä nämä sivut minussa saivat aikaan.
    Enkä usko että mitkään sanat helpottavat teidän oloanne.
    Kauniit kuvat ja kaunis elämä Sennillä kaikesta huolimatta.
    Ja suuri rohkeus ja arvostus siitä että olet tämän kaiken kanssamme jakanut.

    Voimia koko teidän perheelle!

    Rakkaudella; enkeli itselläkin taivaassa...

    VastaaPoista