Tästä kaikesta.

Kaikki jäi tosiaan niin kesken. Sennin puhtaat pyykit kuivumassa, likapyykkiä pyykkikorissa, yösukkia sängyssä, peti tekemättä, lääkekippoja siellä täällä, terapialelut korissa, avattuja vaippapaketteja, pesemättömiä ruokapulloja, pinnejä, pampuloita, sieviä mekkoja. Kaikki niillä paikoillaan, johon ne jäivät Sennin lähdettyä. Niitä pikkuhiljaa nyt pois laittaen. Voitteko kuvitella, miltä tuntui pestä viimeiset Sennin pyykit...? Alla oleva vaatepussi lojui pari viikkoa koskemattomana lattialla. Sisältäen Sennin vaatteet,  jotka oli Sennillä päällä viimeisenä. Vain tuon pussin kanssa palattiin sillon 7.1 sairaalasta kotiin. Pussi nyt tyhjättynä, viimeisen kerran nuuhkuteltuina, pestynä ja talteen pakattuina. Paitsi valkopalloiset pinkit sukkahousut, jotka on edelleen pesemättä ja itselläni unikaverina. Niitä en pese. Vaikka eihän ne enää Sennille tuoks...

Talvi on pistänyt parastaan kelien suhteen näillä lakeuksilla. Auringolla on ihmeitä tekevää vaikutusta mieleen. Mieleen, joka ajelee suurta tunteiden vuoristorataa. Ikävä on alkanu lyömään vasten kasvoja. Haudalla on tullut käytyä usein. Jokin siinä vetää vielä sinne. Hakeeko sitä vielä itelleen jotakin todistetta,  oliko se unta vai ei. Kun ei vieläkään oikein tahtois uskoa. Tänäänkin ajattelin käydä. Otan talteen nuo värssyt, ennenkuin kukat siivotaan pois. Sennin kaunis maallinen maja lepää kauniilla paikalla koivun alla. Kuusiaidan vieressä, järven rannalla. Voin jo kuvitella, miten kaunis maisema onkaan kesällä. Kiitos jälleen niin lohduttavista kommenteista ja yhteydenotoista. Jokaisella sanalla on niin suuri merkitys, tietäisittepä vaan. <3 -Reeta-

Se päivä, jota kuutisen vuotta pelättiin, ja kauhulla odotettiin, oli lauantaina. Senni-prinsessa saatettiin läheisten ympäröimänä haudan lepoon. (kuvat  www.averti.fi  ) Päivä oli surusta, pelosta ja jännityksestä huolimatta k a u n i s . Niin Sennin näköinen. Herkkä, lohdullinen, kaunis. Saattomusiikiksi ei haluttu perinteistä urkusävellystä, vaan isi sävelsi sen itse.  Sennin saattomusiikkia pääset kuuntelemaan  täällä . Kappaleen lopussa kuuluu sydämenlyönnit, joihin koko musiikki symbolisesti päättyy. "Kiitollisena joka hetkestä. Rakkaudella äiti ja isi." Muistojuhla oli kaunis. Kauniita lauluja, koskettavia puheita, ihania muistoja. Kahviherkkuina tarjottiin pelkästään herkkuja joista Senni piti. Ja kunkin tarjottavan viereen löytyi sopiva kuva Sennistä popsimassa samaisia herkkuja. :) Ruokakin oli Sennin lempiruokaa ajalta, jolloin vielä söi isoja lautaselli...

Tuntuu, että ei ole enää mitään sanottavaa. En voi kertoa enää mitä Sennille kuuluu. Ja mitä ollaan touhuttu. Omat kuulumiset tuntuu niin turhilta. Raskas ja pitkä ensimmäinen viikko takanapäin. Ja nyt tuntuu siltä, että Sennin pitäisi kohta tulla hoidosta kotiin.. Järki ei meinaa käsittää tätä vielä. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä lukea oman lapsen nimi kaikissa noissa lukuisissa korteissa ja adresseissa. Vaikka tämän onkin tiennyt olevan edessä, ja sitä on kuutisen vuotta ehtinyt pelätä ja miettiä, ei siihen siltikään osannut valmistautua.  Ja nyt, ihan yhtäkkiä, pitäisi osata elää tämän kanssa. Kiitän teitä edelleen kauniista sanoista  ja kaikkia kukkia lähettäneitä ja niin monin tavoin meitä kantaneita. Kiitos myös kannustamisesta jatkamaan tätä blogia. Hiljalleen keräilen voimia ja ajatuksia kasaan, ehkäpä sitä sanottavaakin vielä on ja tulee. En ai...

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

:) Olittepa jättäny ihania kommentteja taulusta! Toivottavasti palaute on menny tekijän silmille ja korville. :) Vuosi vaihtui -yllätys yllätys- meilläkin. Tämä lienee taasen se ajankohta, jolloin täytyy haikailla mennyttä ja lupailla liikoja tulevan vuoden suhteen. ;) Noh, turhien lupauksien sijaan oon yrittäny olla hyödyksi ja siivoilla. Kerätä joulua jo pois. Vähän haikeaa toisaalta. Hajusintitkin vasta alkoi kukkimaan. :) Viime vuodesta täytyy toki sanoa sen verran, että Sennillä se vuosi oli äitin näkökulmasta katottuna melkoisen hyvä. Sillä mittarilla, että yhtään ainutta sairaalareissua ei tarvittu! Ja myöskin hymyjen määrä lisääntyi vuoden kuluessa ja tuota sydänjäätä sulattavaa nauruakin saatiin kuulla. :) Uusi vuosi tosin alkoi neidillä huonosti. Kuumemokoma taas nousi eilen ja sitä täällä nyt hoidellaan. Kumpa tämä vuosi olis vähintäänkin yhtä hyvä kuin viime vuosi. Ja mieluiten himpu...