Siirry pääsisältöön

Sananen.



Kaamos.
On se vaan pimeää ja väsyttävää.
En oo syysmasennukseen taipuvainen ollenkaan,
mutta väsyhän se on aina läsnä.
Semmonen suruväsy.
Vaikkois iha ilonenki mieli.
Ja sitte tämä kaamospimeysmokoma
ei tietenkää yhtää helpota.




Paitsi kynttilät ja lyhdyt pimeässä.
Muttakun en niitäkään vielä hirveesti 
oo jaksanu laittaa.
Enkä joulua vielä ylipäänsä.
Ku en oikeen edes tiedä minkälaisen joulun haluaisin,
ku tuo sisustuskin on vähä vaihtunu.

Nooh, joutaahan sitä.
Ja jossei jouva, ni haittaakse?
;)











Loppuun pieni kuva-arvoitus:

Kumpi oli ensin,
"muna vai kana"?
;)




-Reeta-


Kommentit

  1. Ei se haittaa :)
    Ps. Kaunis koti teillä - sen mitä näistä näen :) Ja ai ihana miten ihana kenkäkokoelma.
    Kauniita hetkiä Teille.

    VastaaPoista
  2. Moi Reeta! Oho, onpa olkkarin tyyli muuttunu erilaiseks, mutta kivan näköistä niinkuin teillä aina:) Voimia teille arkeen ja ehkäpä nähdään joulun aikoihin:) T. Helinä

    VastaaPoista
  3. Eipä se haittaa...:)
    Kaunista teillä on....olkoon sitten ensin kana vai muna..::))

    VastaaPoista
  4. kyllä joulu tulee ilman koristeitakin:) Teidän koti näyttäisi olevan rauhaisa, romanttinen, kaunis ja lämpöinen ilman sen kummempia laittamisiakaan. Pari kynttilää niin tunnelma on täydellinen. Jaksamisia lähettelen Oulun suunnalta. Olen jo pitemmän aikaa seurannut blogiasi ja aina odotan kovasti päivityksiäsi, kiitos siitä että jaat kokemuksesi meille! T:H ps. mistä ihmeestä olet ostanut kauniin keltaisen kellon?

    VastaaPoista
  5. Ihana toi olkkari nykyäänkin...mukava teillä on piipahtaa Senniä ja tottakai teitäkin moikkaamassa :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-