Siirry pääsisältöön

Mielikuvitusta


Eipä hätää,
ripulointi oli ja meni!
Senni tuli hoidosta kotiin viime sunnuntaina,
eikä enää kotiin tulon jälkeen ripuloinut ollenkaan.
Kauhean väsynyt ja nukkuvainen neiti kyllä oli,
mutta nyt jo pirteämpi.

Normi arki siis täällä rullaa taas.
:)

***

Yksi ihana lasten runo on ollut pitkään mielessä,
runon kirjoittajaa en tiedä.
Se kertoo lapsen toiveista 
kokea maailmaa,
oppia uutta,
leikkiä.
Saada olla lapsi
ja omistaa valtava mielikuvitus!


Ja tietenki taas kun ajattelen asiaa syvemmin,
tuon runon teksti voisi olla suoraan 
Sennin ajatuksia, toiveita.

Toiveita voida leikkiä 
ja matkata mielikuvituksen mukana
pitkin metsiä ja pellonreunoja.

Onneksi Sennillä on se kaikki kuitenkin vielä edessä.
Siihen luottaen.
:)





"Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun."


Nauttikaa ystävät lasten leikeistä.
Ja heittäytykää itsekin mielikuvituksen vietäväksi!
:)

Seikkailuja viikonloppuun toivotteleepi

-Reeta-



Kommentit

  1. Ihana...ihan selvästi Sennin runo♥

    VastaaPoista
  2. Ihana :)Omat lapseni ovat jo aikusia,mutta lapsenlapsien kanssa ,saan usein"matkustaa satujen maahan"t.ONNEN MUMMO

    Sennille lämmin halaus :)

    VastaaPoista
  3. Voi kun Sennillä on niin kauniit kirkkaat silmät.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana kuva taas,Senni näyttää niin tyytyväiseltä <3 Hyvä ettei tullut sairaaksi!

    Ja tuo runo on kaunis,kaikkien lasten tulisi elää niin.

    -Maria-

    VastaaPoista
  5. Kiitos blogistasi. Löysin tänne sattumalta. Itsekkin erityislasten äitinä on mukava löytää "vertaisia" (meillä ei ole taannuttavaa sairautta, vain pitkäaikaisia ja elämää rajoittavia) Kaunis tyttö teillä ja ihania runoja. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-