Siirry pääsisältöön

Pikkuiset joulut.


Varsin lyhyellä varotusajalla
saatiin eilen kasaan pikkujoulut.




Pikkujouluttelijat oli tälläkertaa 
miehen puolen sisaruksia ja serkkuja,
joskin sairastapauksien  yllättäessä,
väki kutistui kolmeen perheeseen.




Ihan vaan rennosti oleillen
ja herkutellen iltaa vietettiin,
emännän helpotukseksi nyyttärimeiningillä!
Mukava nähä läheisiä, kun ei niitä liian useinkaa näe!
;)

Kokeilin tehdä illaksi salaatin,
jonka ohje on täällä,
ihanaisen Hannan blogissa.
Taisi tulla tästä salaatista vakioherkku
juhlapöytiin ja muihin illanistujaisiin!!
Tosi herkkua, ja ruokaisaa
ja vielä riittoisaakin!
 Kiitos Hanna ohjeesta!
:)





Pikku paketit tietenkin vaihtoi omistajaa,
ja Sennikin sai omansa!
Kiitos M*** itsetehdystä ihanuudesta!
Kankaan kuosikin Sennille oikein sopivan
omppuinen.
Ja huomatkaa myös neidin vallan
omppuinen ilme.
:)
 


Tälläkertaa emännältä ei millään irronnu minkäänlaista 
ohjelmaa, saatikka sitten teemaa.
Tämä rätti taitaa olla nyt aika kuivunut.
Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
;) 

Mutta eipä hätää,
ensi viikon lopulla odottaa jotain
vallan odotettua ja piristävää!!

Sitä varten on passi ja hammasharja
jo oottamassa käsilaukussa.
;)




-Reeta-


 Ps. Huomasitteko, että muutama joulukoristekin on jo
ilmaantunut nurkkiin.
Ei täällä nyt ihan niin saamattomia olla.
;)






Kommentit

  1. Ihanat kekkerit teillä!!! Mä täällä jo uhkailin lähteväni Hillan kanssa Reetan porukkaan sille odotetulle reissulle ;), kun tilanne oli niinsanotusti päällä lasten kanssa... Ihanaa matkaa teille ja nauttikaa ja rentoutukaa oikein kunnolla!!!
    Sennille halit ja pusut <3!!

    VastaaPoista
  2. Nyytärit ovat mukava tapa juhlia....:)

    VastaaPoista
  3. Hei Reeta! Yritin lähettää sinulle meiliä sivullasi näkyvään osoitteeseen tastakaikest(at)gmail.com mutta viesti ei lähtenyt. Pitäisikö alkuosan olla kuitenkin tastakaikesta, siis a:n kera?
    Ihanaa pikkujouluaikaa!
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou!! Vaihdoin joku aika sitten tuon miukumauku-merkin tilalle merkin (at) roskapostien takia, ja näköjään siinä yhteydessä a-kirjainkin hävinnyt! Tottakai sen pitää olla tastakaikesta! Kiitos kun huomasit!! :) Korjaan välittömästi.

      Poista
    2. Heippa taas, päättelin siis oikein ;) Laitoinkin sulle viime viikolla sähköpostia, toivottavasti ehdit vastata siihen jossain välissä, odotan kovasti. Anna

      Poista
  4. Kuulin tästä blogista ja itse asiassa INCL:stä perjantaina. Lauantai-iltana luinkin koko blogisi läpi ja tutkin ja selvitin vastauksia heränneisiin kysymyksiin. Itkin ja nauroin. Vaikka en sinua tunne niin olen mielettömän ylpeä sinusta <3 ! Itselläni on perheen perustaminen vasta edessä ja toivon, että sitten joskus kun olen äiti, voin olla samanlainen rakastava, välittävä ja omistautunut äiti kuin sinä olet tyttärellesi. Tsemppiä ja paljon voimia! Tulen seuraamaan blogiasi ja tarinaanne jatkossakin.

    VastaaPoista
  5. "Ihanan näköinen tyttö", yhdeksän-vuotiaan poikani sanoin, kun katselimme omppuhattuisen Sennin kuvaa. Valoa tähän pimeyteen teille!

    terv äiti Satakunnasta

    VastaaPoista
  6. Oon 17v tyttö ja lueskelen tätä sun blogia säännöllisesti. INCL-vamma on jokseenkin outo aihe blogissa jota mun ikäinen lueskelee mutta silti, nää sun tekstit ja niistä loistava vahvuus, toivo ja elämän asenne on niin vahvoja että autaa muakin näkemään asioita valoisammin. Ennen tuli ajateltua että en ikinä voisi pitää/hoitaa vammaista lasta mutta sekin ajattelutapa on muuttunut tämän blogin myötä,kun olen tajunnut että synkkinäkin hetkinä riitää kun ei anna periksi ja että valoa riittää pimeimpiinkin paikkoihin ! Terveisiä Sennille ja hän on myös todella kaunis tyttö, tarkoitettu juuri tuollaiseksi kun on eikä tippaakaan erilaiseksi uskon siihen että Jumala antaa kaikelle tarkoituksen,myös tälle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-