Siirry pääsisältöön

Vedetään lonkkaa! :)


Aloitin kolme viikkoa sitte
kansalaisopiston taidekurssin.

Ihanaa.Ihanaa. Ihanaa.
:)

Oksan isontamista ja muodon hakemista


Siinä kun piirtää keskittyneesti kieli keskellä suuta,
välillä vähä ehkä poskellaki,
ei ajatuksissa pyöri mitään ylimääräistä.
Tuulettumista parhaimmillaan!

Ja mikä parasta,
alkujännityksen jälkeen
se tunne siitä kun huomaa 
että mähän osaan...
...hymyilyttäähän se.
:)

Oon nuorena yläasteikäsenä piirrellyt ja maalaillut
paljonkin, samoin lukiossa, mutta siihen se ajatus sitte jäiki.
Harmi toisaalta.

Mutta nyt reilusti yli kymmenen vuoden piirtämättäolon jälkeen
(jos ei jotain "tikku-ukkoautoja ja nalleja" lasketa)
ni nyt oli aika ilmottautua kurssille.
Ryhmäkin osoittautui varsin mukavaksi,
hauskaksikin!
:)

Ensimmäinen työ valmistui eilen,
siinä harjoiteltiin ihan peruspiirtämistä 
ja muodon hakemista valon ja varjon avulla.




Olin eilen niin iloinen 
kun eka työ onnistui näinkin hyvin!
Kaikkine virheineen.
Tästä on hyvä jatkaa.
:)

Ehkäpä tämä "taide" auttaa osana 
suruprosessin läpikäymisessä.
Olis kiva kuulla tarinoita,
kuinka olette omaa suruanne käsitelleet.
Piirtäminen, maalaus, 
musiikki,
kirjoittaminen, runot...?
:)



Onnen ja ilon hetkiä 
toivottelen viikonloppuun!
Täällä eka viikonloppu koko syksynä 
kun vedetään vaan lonkkaa
oman perheen kesken,
Senni, minä ja iskä!
Jes!


-Reeta-




Kommentit

  1. Aivan mahtavia taideteoksia!! Tuo piirros tytön kasvoista on ihan uskomaton, olet Taiteilija! Varmasti tekee hyvää keskittyä intensiivisesti siihen käden jälkeen, antaa väyliä selvitellä ajatuksia, pukea niitä kuviksi, mutta myös unohtaa kaikki muut, vaikeatkin asiat hetkeksi.

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä lahjakas piirtäjä!

    VastaaPoista
  3. Siis sinähän osaat!!!
    Musiikki ja runot ovat minulle tärkeitä.

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtavia taideteoksia! Olet todella taitava! Ja valokuvakin on puhuttelevan kaunis.

    Omaa suruani (joka on kyllä aivan erilaista kuin teidän, mutta surua tämäkin...) käsittelen blogissani. Suruani ja tuskaani puran lenkkeillen, käsitöihin ja siivoamalla... Joku toimii tänään, joku toinen huomenna.

    Mutta jos saat suruasi purettua piirtämällä ja taidetta tekemällä, niin oikein hyvä. Säästäthän niitä. Ja joskus ehkä meillekin jaat...

    Oikein ihanaa lonkanvetoa tänä viikonloppuna!

    VastaaPoista
  5. Voi mikä taiteilija, uskomatonta!!! Kaunista jälkeä <3<3

    VastaaPoista
  6. Olet kyllä Taitava!! Eikö ole ihana, kun löytää sen oman keinon "paeta" surua ja murheita!
    Omia surujani olen purkanut käsitöihin ja lenkkeilyyn.
    Mukavaa viikonloppua teille !

    VastaaPoista
  7. Todella kaunis tuo työsi!

    Hyvä keino käsitellä surua tuo taide. Kun uppoutuu johonkin täysin, aika katoaa, "flow" koetaan, se varmasti antaa voimia ja eväitä arkeen ja vaikeidenkin asioiden kohtaamiseen.

    Minulle musiikki, puhuminen ja lenkkeily ovat olleet keinoja surun käsittelyyn.

    Kaunista viikonloppua teille! Mieleeni on niin jäänyt se, kun yhdessä postauksessa kerroit ikävästäsi Senniä kohtaan. Usein olette mielessä olleet.

    Rukouksin teitä muistan,
    Katja



    VastaaPoista
  8. Kyllä kaunista jälkeä! Todellakin oot taiteilija!! Ihanaa, että oot löytäny jotain omaa johon voi paeta.

    Mä käsittelen asioita musiikin kautta, kuuntelemalla sitä. Ehtimällä kappaleita jotka kertoo just siitä mitä tunnen..

    E

    VastaaPoista
  9. Ihana piirros!Olet todella taitava!Uskon vahvasti taiteiden terapeuttiseen vaikutukseen.On tärkeää että on olemassa ei-verbaalinen kanava ilon ja surun ilmaisuun.
    Ihanaa viikonloppua ja J-lan siunausta!

    VastaaPoista
  10. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat käyttää vaikkapa kynää ja vielä upeasti, kuten sinä. Mutta parasta mielestäni kuitenkin oli kaunista kauniimpi kuva Sennistä. Taitava kun olet, vielä mustavalkoisuus korostaa kauneutta.

    VastaaPoista
  11. Ihania, ihania, ihania<3 olet taitava.

    Minä olen käynyt surutyön läpi kirjoittamalla. Pahinkin tunne on tuntunut edes hieman vähemmän pahalta, kun sen on saanut kirjoitettua päiväkirjaan. Myös ystävät ovat olleet korvaamattomia. Olen puhunut, puhunut ja puhunut. Onneksi on ollut onni omistaa heitä, jotka eivät selkää kääntäneet.

    Hyvää viikonloppua.

    Venla

    VastaaPoista
  12. Loistavia töitä! Itselle surun työstäminen on ollut paljon kirjoittamista, kuvien ottamista ja niistä leikekirjoja tehden, sisältäen tekstiä. Tein sitä koko tyttäremme (5kk) eliniän ajan ja teen sitä edelleen. Ja se on ollut luontevinta myös koko elämäni ajan. Siirrän ajatuksia paperille ja totuuksia kuviin. Se kummasti on auttanut ja tietysti puhun paljon (joskin, olen oppinut senkin milloin ei kannata puhua, kaikki eivät sitä jaksa)....
    Voimia paljon teille! -A-

    VastaaPoista
  13. Ihana kuva tuo Sennistä ja isästä <3 Ja vähänkö sä oot taitava!!!Mulla ei oo likimainkaan samanlaista surua ku teillä,mut epävarmuutta ja huolta meidän läpsen tulevaisuudesta ja ite kyllä saan voimaa runoista,musiikidta ja luonnosta.Itseä ei oikein puhuminen helpota ku vaan silloin ku toinen on samassa tilanteessa,koska eihän näitä fiiliksiä voi ymmärtääellei oo kokenu samaa,eli vertaistuki on parasta :) Mukavaa viikonloppua teille!
    -Pilgrm-

    VastaaPoista
  14. Kiitos teille hymyilyttävistä kommenteista! :) Tuntuu kyllä ihanalta kun on löytänyt jotai omaa juttua, jossa kokee onnistumista! Sitähän lapsikin tarvitsee, niin miksipä ei aikuinenkin. Viime torstaina alettiin harjoitella kuivapastellien käyttöä ja ihmisen vartalon piirtämistä. Niin mielenkiintoista! Katsotaan lopputulosta mitä saan aikaiseksi :D
    Ja kiitos kun kerroitte tapojanne purkaa tunteita ja tehdä surutyötä. :)

    VastaaPoista
  15. Me odotetaan, että näytät meille piirtämäsi kuvan Sennistä. On jännä nähdä, saatko "vangittua" Sennin silmistä sen Taivaan enkelin viestin, mikä näkyy jokaisessa valokuvassa.
    Senni on kallisarvoinen helmi.

    VastaaPoista
  16. Taitava olet piirtämään! Minä olen käynyt omaa suruani (jo 9,5 vuotta tyttäreni vammauduttua vaikeasti auto-onnettomuudess) läpi neuloen ja nyt neljättä talvea käymällä avantouinnissa. Marikan ollessa viime keväänä/kesällä teho-hoidossa tosi kipeänä, avanto oli paikka jossa sai nollattua itsensä. Ja kylläpä siinä n 2,5 kk sairaalassa olo aikana muutamat villasukatkin valmistui.

    Teille kaikkea hyvää ja Siunattua Joulun Odotusta <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-